Uskonnonvapauden toteutumisessa koulu- ja työpaikoilla on edelleen Suomessa parantamisen varaa

Koulun ja päiväkodin toimintaan ei pidä liittää uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Tämä on tuotu jatkuvasti esiin kannanotoissa. Tuolloin ei tarvitse järjestää myöskään rinnakkaista, ei-uskonnollista ohjelmaa. Rinnakkainen ei-uskonnollinen ohjelma on toissijainen oloissa jossa uskonnollisia tilaisuuksia on. Perusratkaisuna vaatimus tietenkin on, että mitään uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia ei ole koulujen ja päiväkotien toiminnassa - niin kuin ei ole työpaikoillakaan. Kun vastoin kirjoittajan yksiselitteiseksi luonnehtimaa tulkintaa kouluviranomaisten yksiselitteinen ohje ja määräys kuitenkin on, että jompaa kumpaan vaihtoehtoisesta ohjelmasta pitää osallistua, on tietenkin ok, että vaaditaan sen ei-uskonnollisen ohjelman sisällön olevan hyvää ja hyvin tiedotettua eikä huonoa ja puutteellisesti tiedotettua. Viranomaisten tulkinta tulee saada muuttumaan, mutta yksinkertaisin ratkaisu on tietenkin, että uskonnonharjoitusta ei koulun ja päiväkodin ohjelmaan sisällytetä. Sitähän tarjoavat kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat. Ei kuulu päiväkodin, koulun ja työnantajan tehtäviin. Tästä varmaan ollaan samaa mieltä. Voi tietysti olla, että tunnus "lähdetään kotiin" saisi suosiota. Lukiolaiset voisivat aloittaa sen, että lähtevät kotiin tai vapaalle. Lukiolaiset eivät tarvitse valvontaa. Peruskoululaisten osalta asiaa perustellaan turvallisuudella. Ja koulukuljetuksilla. Jos kirkot järjestävät koululaisille tarkoitettuja tilaisuuksia, sellaiset voisi sijoittaa koulupäivän ulkopuolelle.

Koulupäivään ei myöskään pitäisi muutenkaan liittää myöskään uskonnonopetusta sen enempää historian tai muunkaan oppiaineen muodossa. Puhumattakaan siitä että muslimien huivit, rukoushetket ja muut uskonnolliset tunnukset häiritsevät liikaa tavallista opetusta ja ovat haitaksi luokkarauhan ylläpitämiseen. Jo ekaluokkalaisten vanhemmilta tulisi jo heti ensimmäisenä päivänä vaatia että myös julkisella rahoituksella rahoitetun julkisen koululaitoksen opetustoimintaan osallistuvat oppilaat myös sitoutuisivat uskonnolliseen riippumattomuuteen ja uskonnollisen neutraaliuden periaatteisiin siinä missä oppilaitokset ja oppilaitosten henkilökunta. Uskonto ei kuulu sen enempää kouluun kuin työpaikallekaan, sen voi ja mieluummin se tulee jättää koulu- työpäivän ajaksi kotia ja harjoittaa sitä uskontoa vasta omalla vapaa-ajallaan kun ei ole enää töissä tai koulussa mikäli niin haluaa tehdä. Mikäli henkilö ei kykene uskonnolliseen neutraaliuteen ja sitoutumattomuuteen hän voi omalla vastuullaan irtisanoutua töistä tai erota koulusta jättäytyä kotiin harjoittamaan uskontoaan mutta se tarkoittaa että hän kantaa vapaaehtoisesti vastuun seurauksista. Uskonto on kuitenkin pidettävä erillään työ- ja kouluelämästä sillä uskonto ei kuulu sen enempää työ- kuin opiskelupaikallekaan ja se tulee jättää kuolu- ja työpäivän ajaksi kotiin.

Ap

Yksityisyyden suojan näkökulmasta paras ratkaisu on, että koulun toimintaan ei sisälly uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia, vaan opetus ja siihen liittyvät tilaisuudet ovat uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattomia. Seuraavassa on muuten huomioitu myös hyvin tuore EIT:n päätös:

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on EIS 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tuomioistuin on torjunut ajatuksen, että pelkästään perinteeseen vetoamalla voitaisiin vetäytyä ihmisoikeussopimuksen asettamista velvoitteista. EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan (esim. Papageorgiou ym. v. Kreikka, 31.10.2019, kohta 89). EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perustaa yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvitse paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voidaan päätellä, onko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koskee myös henkilöä, joka ei ole uskossa ja tähän vapauteen merkitsee puuttumista, jos valtio saa aikaan tilanteen, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ole uskossa (Grzelak v. Puola -tuomio 15.6.2010, kohta 87)."

https://uskonnonvapaus.fi/lait/eoa-joulujuhla.pdf