Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen uskossa, mutta nykyään ateisti. Onko muita "luopioita" paikalla?
04.11.2019 |
Mitä nyt ajattelette menneestä? Pystyttekö ymmärtämään, miksi olitte uskossa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.
Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Usko antoi minulle nuorena lohtua, koska olin kokenut vaikeita asioita. En kuitenkaan pystynyt aikuistumaan kunnolla, ennen kuin lähdin seurakunnasta.
Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän hyvin, miksi silloin toimin noin.
Olin uskossa noin 20 vuotta. Menin kasteelle helluntaiseurakuntaankin koettuani herätyksen.
Mutta lopulta kävi niin että totesin, etten enää pysty uskomaan Jumalan tai Jeesuksen olemassaoloon. Ei vaan ollut mitään todisteita, ja kaikki "sisäiset todisteet" nekin oli selitettävissä toiveajattelun synnyttämäksi omaksi sisäiseksi puheeksi, hurmostilan aiheuttamiksi kokemuksiksi jne. Koin usein esimerkiksi puhuvani sydämessäni Jeesuksen kanssa. Sitten tajusin, että "Jeesus" oli pelkkä oman sisäisen puheeni yksi ääni, itse luomani mielikuvitusystävä.
Pystyn ymmärtämään miksi olin uskossa. Oli valtava kaipuu Jumalaan ja myös ehdottomaan rakkauteen, jota en ihmisiltä koskaan saanut. Olin lisäksi uskoon tullessani 10-vuotias lapsi, joten en moiti itseäni analyyttisen ajattelun puutteesta uskonratkaisua tehdessäni. Vieläkin kovasti toivoisin, että paljastuisi että olisi Jumala - ilahtuisin valtavasti jos saisin sellaiset todisteet, että voisin alkaa uskoa taas. Mutta en pidä sellaista todennäköisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Et ollut valitettavasti juurtunut totuuteen eli Raamatun Sanaan. Valitettavan yleistä seurakunnissa, joissa painopiste on kokemuksellisessa kristillisyydessä.
Totuus ei pala tulessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Onkos raamutulla mitään viisaita sanoja No true Scotsmanista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
💪
Väkevää Herran Sanaa. Uskoo ken pystyy. Eikä Hän ketään heitä pois.
Kommentteja lukiessa huomaan jälleen kerran, millaista ihmiset luulevat uskosta.
-että 10 v lapsen usko pysyisi samanlaisena myös aikuisena
-että seurakunta(yhteys) olisi sama kuin oikea usko
Jne jne
Eipä ihme, että 'luopioita' on paljon, kun usko ei ole päässyt kasvamaan ja kehittymään. Sparrauksen puutetta. Pelkkää maitoa tuttipullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Eli Jeesukseen? Mikä siinä tuntuu erityisen vaikealta? Sekö, että Jumala tulisi ihmisen hahmossa tänne..? Oma maailmankuvani oli jonkinlaisen hengellisen heräämisen kokiessa oikeastaan lähellä sitä mitä raamattu sanoo. Ei ollut ollenkaan vaikeaa ajatella maailman olevan "pahan vallassa", oikeastaan surin maailman pahuutta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Minulla aika lailla sama. Voisin ja toivoisin voivani uskoa "näkymättömään jumaluuteen". Haluaisin kokea jotain, joka edes omassa kokemusmaailmassa, jos ei sitten ulkoisin todistein, viittaisi Pyhän olemassaoloon ja läsnäoloon. En pidä mahdottomana että sellaista jonain päivänä kokisin, onhan tosi moni uskonnoista riippumatta kokenut. Esim. oma äitini oli agnostikko kunnes koki yhtäkkiä ykseyden kokemuksen kaiken kanssa, ja sen jälkeen hänen henkinen näkemyksensä on ollut "kyllä jotain pyhää on, joku henki tai jumala on", mutta ei hän mitään uskontoa ole omaksunut.
Mutta se että uskoisi siihen tarinaan mitä kristinuskoksi sanotaan sillä tavalla että uskoisi sen olevan oikea uskonto ja muiden vääriä, vaikea kuvitella että siihen enää olisi paluuta. Jotenkin koko ajatus että ihmisajatukset ja ihmisten tarinat olisi kovin merkittäviä minkään kannalta (esim. pelastuksen) tuntuu kovin kaukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Eikös se ole se ainoa kuolemansynti, jos luopuu uskostaan.
En muista, missä kohdassa Raamattua se on sanottu.
En ole koskaan ollut uskossa. Pari kertaa aikuis-iässä (15 vuotta aikuisuutta) on tuntunut siltä kuin Jumala olisi kutsunut uskoon. Sysäsin typerän tuntemuksen syrjään, ja tulen tekemään näin jatkossakin, jos vastaavaa tapahtuu. Usko on mielenvikaisten kuvitelmia, enkä aio hylätä tervettä järkeäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Eikös se ole se ainoa kuolemansynti, jos luopuu uskostaan.
En muista, missä kohdassa Raamattua se on sanottu.
Paavalihan tuosta taisi sanoa, että ne jotka on jo Pyhää Henkeä päässeet maistamaan mutta jotka silti luopuvat, on sellaisia ettei heille ole enää mitään pelastusta tarjolla. Se vaan on epäselvää, että onko esim. tämän ketjun ns. luopiot koskaan oikeasti maistaneet Pyhää Henkeä. Voi olla hyvin että ei, vaikka älyn tason usko on ollutkin, ja siksi voi olla mahdollista että he voivat vielä pelastua.
En nyt ihan tuttipullouskovainen ollut, vaan kokoaikaisessa hengellisessä työssä ja merkittävässä vastuussa seurakunnassa. Tunnen monia muitakin luopioita ja iso osa on ollut todella syvästi, kokosydämisesti uskossa.
Ettehän te toki tätä usko, mutta niin se on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Meidän ateistien näkökulmasta "Jumalan Sanan" on kirjoittanut uskovaiset ihmiset. Toisin sanoen joku uskovainen joskus kirjoitti, että "luopioiden" usko ei koskaan ollut todellista, ja jotkut muut uskovaiset nyt vetoavat tähän kirjoitukseen.
Mulla on toisin päin. Olin ateisti, mutta nykyään uskon, että jonkilainen jumaluus on kyllä olemassa. Kuulun kyllä tosin enemmän tähän spiritual not religous ryhmään sillä järjestäytynyt uskonto ei oikein uppoa,
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.