Miksi olen viime aikoina ajautunut tapailemaan sellaisia miehiä, jotka eivät ole päässeet yli erostaan ja etsineet vain exänsä korviketta?

Ensimmäinen tapaamani ei aluksi juurikaan puhunut exästään, oli vain innokas minun suhteen koska ilmeisesti haaveili että olen exänsä kaltainen. Tapailtiin pari kuukautta ja sinä aikana exästään puhuminen vain lisääntyi, lopulta aina silloin harvoin kun hän soitti oli hänen asiansa ruotia minulle exänsä nykyistä elämää (missä oli hänet nähnyt, kenen kanssa hän oli ollut jne). Lopulta mies sanoi että jatketaan vaan eri teille. No sehän passasi, en minä haluaisi lopun elämääni kuunnella exä sitä-exä tätä-märinää.

Sitten tapasin toisen miehen. Ai että. Taas eronnut. Vuosi sitten. Mies on aluksi niin innokas ja täynnä positiivisuutta jonka tartuttaa minuunkin. Ihana mies! Alun tapaamiset ovat kuin sadusta, mies nukkuu käsi minun päälläni eikä kuulemma hyväksyisi sitä että nukkuisimme eri sängyssä. Tunnen niin suurta kiitollisuutta. Miten minä löysin tällaisen kultakimpaleen? Tapailumme jatkuu ja mies alkaa huomata minussa piirteitä jotka ärsyttävät häntä. Minun tulisi tehdä näin eikä noin, miksi teen tuon tällä tavalla enkä tuolla tavalla? Mies alkaa ehdotella minulle ulkonäkömuutoksia. Mietin, onpas hänellä tarkat mieltymykset. En taivu mieltymyksiinsä vaan sanon, että ota minut tällaisena tai älä ota ollenkaan. Miehen suhtautuminen minuun alkaa muuttua koko ajan ikävämmäksi. Hän ei tunnu näkevän minua ollenkaan siten kuin pitäisi. Lopulta mies on sitä mieltä, että ehkä meidän on parempi jatkaa matkaa erillämme. Haluan löytää syyn miehen käytökselle joten vaikka aiemmin en ole hänen sometilejään katsellut menenkin nyt etsimään josko sieltä löytyisi jokin syy. Löydän hänen exänsä kuvat, joista selviää, että exänsä on juuri sellainen, millaiseksi mies halusi minut muuttaa.

Onko tämä vain huonoa tuuria vai mitä....?