Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat, mistä saatte iloa elämään? Mammojen laiska vakiovastaus "lapsista" ei siis kiinnosta.
03.11.2019 |
Eli te joilla oikeasti on jotain sisältöä elämässä (jos av:lla sellaisia käy, mutta ainakin omasta mielestään), niin mistä päivänne ja viikkonne ja vuotenne koostuvat? Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Ja tosiaan ei kiinnosta se, että jos nyt on ulkoistanut oman elämänsä seuraavalle sukupolvelle ja mennyt lisääntymään kun ei oikeasti keksinytkään elämästä mitään mielekästä...
Kommentit (81)
Mökkeilystä, luonnon kauneudesta, hyvästä ruuasta, pitkistä juoksulenkeistä ja saunomisesta, erämaavaelluksista, kirjojen luvusta omassa rauhassa sohvalla ja ihastuttavasta kissastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksistä saan niin paljon iloa että se on oikeastaan suurin syy miksi en halua myöskään lapsia. En usko että räkänokkien paapominen hyvittäisi menetettyä ja pilattua seksielämää.
Omasta ajasta, ulkoilusta, pelaamisesta, ruoanlaitosta, kulttuuriharrastuksista, kavereista, illanvietoista, lukemisesta, laiskottelusta, sarjojen, dokumenttien ja elokuvien katselusta. Ja kaiken tämän mahdollistaa työ, josta saan ehkä vähiten sisältöä, mutta eniten hyötyä.
Hei te virtahevottomat, elefantittomat ja torakattomat - mistä saatte iloa elämäänne?
No tota ööö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävistä, puolisosta, lemmikeistä, työstä, luonnosta, lukemisesta.... todella monista asioista. Tärkeintä on suhteet läheisiin ja kiinnostavien asioiden tekeminen.
Mm. ystävien lapsista.
T. Lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjallisuus on suurin intohimoni. Haluaisin menestyä siinä itsekin, mutta masennus vaivaa, joten olen melko saamaton. Onneksi jaksan vielä lukea kuitenkin. Ihmettelen suuresti naiskirjailijoita, joilla on lapsia. Miten he pystyvät siihen? Mistä se kaikki energia ja aika tulee?
Lemmikit, sali, harrastukset, keikoilla käynti, matkustelu ja jopa opiskelu, koska oikeasti tykkään siitä mitä opiskelen. Myöhemmin varmaan myös työ, kunhan pääsen aspan hommista oman alan töihin. Mä oon ehkä yksinkertainen, mutta musta perjantai-ilta on tosi onnistunut kun voi neuloa ja katsoa jotain hyvää leffaa teekupin kanssa. Musta jossain baarissa on vaan tympeä olla, ja käyn niissä vain, jos on joku keikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella masentunut siitä, että jos haluan lapsia joudun jättämään mieheni.
Tällä hetkellä sisältöä elämään tuo kalja ja konsolipelit. On surullista, jos tuomitsen itseni tähän elämään.
On mulla liuta harrastuksia ja vaikka mitä aktiviteettia ja eläimiä mutta ei se vaan samalta tunnu kuin elämän jatkamisen merkitys perheen muodossa. Haluan olla äiti, haluan olla perheellinen. Haluan viettää aikaani lasten asioissa, niissä huonoissakin. Haluan mielummin valvoa vuoden koliikkivauvan kanssa kuin elää näin.
Ainoa asia mikä hetkellisesti tuo syvempää merkitystä on matkustelu ja retkeily, tilanteet joissa on jotain uutta mikä vie ajatukset pois asiasta.
Sori jos en oikein osannut auttaa.
Ja nyt joku tulee sanomaan että mielenvikainen pitää olla jos haluaa lapsia merkityksen vuoksi, ja sille kommentoijalle sanon jo etukäteen että - Sä et vaan tajua. Jos et tajua, et tajua.
Tavoitteista joita mulla on harrastuksissa ja muuten elämässä. Ystävistä, luonnosta, niistä harrastuksista muuten. Luen, katson ja kuuntelen paljon sellaista materiaalia joka haastaa ja avartaa mieltä ja pitää ajan tasalla. Taiteesta, tieteestä ja filosofiasta voi saada välillä ihan mieletöntä merkityksellisyyden kokemusta kun osuu kohdalle jotain itseä puhuttelevaa, tai joku uusi ajatus aukeaa.
Olen myös ihan standardi hedonisti ja esim. seksi, ruoka ja musiikki on mun elämässä todella keskeisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistän itseäni, musisoin, liikun monin tavoin, ulkoilen, eräilen, joskus matkustan. Pelaan joskus tietokoneella, pidän tarinallisista peleistä. Luen. Katson dokumentteja, elokuvia tai sarjoja. Kuuntelen podcasteja. Tapaan usein ystäviä, ja käymme pitkiä keskusteluja. Kirjoitan. Säännöllisesti tykkään etsiä jonkin uuden kokemuksen. Nautin erotiikasta ja seksistä yksin ja kaksin.
Nautin myös rauhasta kotonani, rakastan sitä kun saan vain rauhassa ajatella tunnista toiseen.
Työstänikin nautin, koska olen järjestänyt asiani niin, että se ei vie kovin suurta osaa ajastani.
N41
En oikein mistään, mutta lapsen hankkiminen nyt olisi kaikista karmein ratkaisu tähän tyhjyyden tunteeseen.
Jotenkin kouluajan ja opiskelujen jälkeen elämästä on kadonnut yhteisöllisyys ja syklisyys ja sellainen tunne, että olen olennainen, kaivattu ja tärkeä jäsen jossain ryhmässä. Elämä tuntuu irralliselta ja pirstaloituneelta. Olen siis työssä, joka on määräaikainen, ei omaa alaani tai muutenkaan minulle sopiva, ja jossa on huono työilmapiiri. Joka vuosi mietin opintoihin palaamista, mutta ei sekään oikeasti tunnu mielekkäältä. Lapsia en halua, joten tuntuu että olen tässä yhteiskunnassa tuomittu irrallisuuteen, kun en ole uraihminenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja tällä hetkellä parisuhteeton mieshenkilö kolmissakymmenissä. Eniten mielihyvää tuottaa luonto, kultturi monissa muodoissaan sekä vaihtoehtohenkisistä ystävistä koostuva lähipiiri. Hengenheimolaisia ei ole liiaksi sattunut vastaan elämän aikana, joten osaan olla kiitollinen hyvistä ystävistä päivä päivältä enemmän. Tujakka rakkaus tekisi tietenkin onnellisemmaksi, mutta tuon puutteelle on vaikea tehdä muuta kuin katsoa ja odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteista joita mulla on harrastuksissa ja muuten elämässä. Ystävistä, luonnosta, niistä harrastuksista muuten. Luen, katson ja kuuntelen paljon sellaista materiaalia joka haastaa ja avartaa mieltä ja pitää ajan tasalla. Taiteesta, tieteestä ja filosofiasta voi saada välillä ihan mieletöntä merkityksellisyyden kokemusta kun osuu kohdalle jotain itseä puhuttelevaa, tai joku uusi ajatus aukeaa.
Olen myös ihan standardi hedonisti ja esim. seksi, ruoka ja musiikki on mun elämässä todella keskeisiä.
Visuaalinen esteettinen nautinto pitää mainita vielä erikseen, koska se on ainakin ruokaa paljon tärkeämpi. Kauniiden asioiden tekeminen ja katselu on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella masentunut siitä, että jos haluan lapsia joudun jättämään mieheni.
Tällä hetkellä sisältöä elämään tuo kalja ja konsolipelit. On surullista, jos tuomitsen itseni tähän elämään.
On mulla liuta harrastuksia ja vaikka mitä aktiviteettia ja eläimiä mutta ei se vaan samalta tunnu kuin elämän jatkamisen merkitys perheen muodossa. Haluan olla äiti, haluan olla perheellinen. Haluan viettää aikaani lasten asioissa, niissä huonoissakin. Haluan mielummin valvoa vuoden koliikkivauvan kanssa kuin elää näin.
Ainoa asia mikä hetkellisesti tuo syvempää merkitystä on matkustelu ja retkeily, tilanteet joissa on jotain uutta mikä vie ajatukset pois asiasta.
Sori jos en oikein osannut auttaa.
Ja nyt joku tulee sanomaan että mielenvikainen pitää olla jos haluaa lapsia merkityksen vuoksi, ja sille kommentoijalle sanon jo etukäteen että - Sä et vaan tajua. Jos et tajua, et tajua.
Onko käynyt mielessä mahdollisuus, että se oletkin sä joka et tajua?
Työstä ja harrastuksista koirieni kanssa. Elän varsin mielekästä elämää.
Kaljasta ja siitä että voin tehdä kaiken ihan oman aikataulun mukaan, ei tarvitse muiden menojen mukaan elää