Erityislasten vanhemmille ajateltavaa.

On kaksi eri asiaa, haluaako leikkiä jonkun kanssa ja se, kiusaako. Oletko nyt ap ihan satavarma, että viisivuotiaasi osaa nätisti ilmasta kaverille, että ei ole kiinnostunut jostakin leikistä? Että "minä leikin nyt mieluummin tällaista leikkiä..."

Vai onko se ehkä vähän ei-niin kivaa tylytystä: "mä en tykkää susta, en halua leikkiä sun kanssa".

Viisivuotias on sen verran pieni vielä, että tuollaisia jälkimmäisen kaltaisia kommentteja tulee suusta hyvin helposti, ja niiden kuuleminen on minkä ikäisestä lapsesta ja ei-kehitysvammaisestakin ikävää.

Vaikea kuvitella, että joku soittaisi lapsens kaverille haukkumispuheluita syyttä suotta. Sen verran kova kynnys jokaisella äidillä on puuttua tuollaisiin juttuihin.

No kuule erityislasten vanhemmat joutuu miettimään tällaisia juttuja aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

On kaksi eri asiaa, haluaako leikkiä jonkun kanssa ja se, kiusaako. Oletko nyt ap ihan satavarma, että viisivuotiaasi osaa nätisti ilmasta kaverille, että ei ole kiinnostunut jostakin leikistä? Että "minä leikin nyt mieluummin tällaista leikkiä..."

Vai onko se ehkä vähän ei-niin kivaa tylytystä: "mä en tykkää susta, en halua leikkiä sun kanssa".

Viisivuotias on sen verran pieni vielä, että tuollaisia jälkimmäisen kaltaisia kommentteja tulee suusta hyvin helposti, ja niiden kuuleminen on minkä ikäisestä lapsesta ja ei-kehitysvammaisestakin ikävää.

Vaikea kuvitella, että joku soittaisi lapsens kaverille haukkumispuheluita syyttä suotta. Sen verran kova kynnys jokaisella äidillä on puuttua tuollaisiin juttuihin.

Meidän 5v on todella empaattinen ja hienotunteinen ja päiväkodista tuli palautetta, että ei saa enää pakottaa lasta leikkimään, kun on ihan ahdistunut. Tämä erityislapsi on aika iholle tuleva ja sitäkään meidän lapsi ei ole kehdannut kieltää. Siksi tuntuukin kohtuuttomalta nämä puhelut, missä meidän lapsi on yllättäen hirveä pahis, kun ei enää halua lähteä heille leikkimään. Ymmärrän toki toisen äidin hädän tästä hänen lapsen kaverittomuudesta, mutta minulla on myös lupa suojella omaa lastani ahdistukselta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi eri asiaa, haluaako leikkiä jonkun kanssa ja se, kiusaako. Oletko nyt ap ihan satavarma, että viisivuotiaasi osaa nätisti ilmasta kaverille, että ei ole kiinnostunut jostakin leikistä? Että "minä leikin nyt mieluummin tällaista leikkiä..."

Vai onko se ehkä vähän ei-niin kivaa tylytystä: "mä en tykkää susta, en halua leikkiä sun kanssa".

Viisivuotias on sen verran pieni vielä, että tuollaisia jälkimmäisen kaltaisia kommentteja tulee suusta hyvin helposti, ja niiden kuuleminen on minkä ikäisestä lapsesta ja ei-kehitysvammaisestakin ikävää.

Vaikea kuvitella, että joku soittaisi lapsens kaverille haukkumispuheluita syyttä suotta. Sen verran kova kynnys jokaisella äidillä on puuttua tuollaisiin juttuihin.

Meidän 5v on todella empaattinen ja hienotunteinen ja päiväkodista tuli palautetta, että ei saa enää pakottaa lasta leikkimään, kun on ihan ahdistunut. Tämä erityislapsi on aika iholle tuleva ja sitäkään meidän lapsi ei ole kehdannut kieltää. Siksi tuntuukin kohtuuttomalta nämä puhelut, missä meidän lapsi on yllättäen hirveä pahis, kun ei enää halua lähteä heille leikkimään. Ymmärrän toki toisen äidin hädän tästä hänen lapsen kaverittomuudesta, mutta minulla on myös lupa suojella omaa lastani ahdistukselta. Ap

Pakotettu leikkimään? Kuulostaa kamalalta... suorastaan emotionaaliselta pahoinpitelyltä! Ei toista ihmistä saisi pakottaa seurustelemaan. Varsinksan lasta, joka on vasta kehittymässä. Päiväkodissako pakotetaan? Kummallista... Hyväksikäyttöä!!? Onneksi uhri tuli järkiinsä.

Meillä on ollut joitain vuosia sitten sama tilanne. Luulin tekeväni hyvää kannustamalla lastani leikkimään heidän luokan asperger lapsen kanssa. Joka kerta lapseni tuli heiltä itkien, kun tämä aspergerlapsi oli ruvennut puhumaan meidän perheen tappamisesta. Lapset olivat 7v. No meidän lapsi ei enää halunnut lähteä heille ja tästäkös asperger lapsen äiti suuttui. Kutsuimme tätä lasta meille pari kertaa, kun itse olin kotona ja taas alkoi aspergerlapsen raivo, miten meidät pitäisi tappaa. Meidän kuopus järkyttyi tästä todella paljon ja yhteiset leikit oli pakko lopettaa.

Voi, tämä samaa joutuu miettimään myös perheissä, jossa sekä erityislapsi(a) että ns. tavallisia. Kuinka paljon tavislapsilta voi odottaa joustavuutta ja ymmärrystä erityisen vaatimuksille, ja milloin voi pistää rajan tälle, ja varmistettava heille oman kehityksensä mukaista toimintaa. Melkoista päivittäistä tasapainoilua.

Mun kouluikäisellä lapsellani on hyvä kaveri joka ei ole liikunnallinen. Tästä tulee ongelmia, koska tämä poika haluaisi vain pelata pleikkaa ja poikani haluaa lisäksi juosta ulkona hippaa, pelata sählyä yms. Tämän toisen pojan kunto ei kestä. Siitä tulee välillä riitoja. En tiedä, onko tällä kaveruudella tulevaisuutta.

Lähipiirissämme oleva as lapsi on niin paljon edellä ikätovereitaan puuhissaan, että hänen on vaikea ymmärtää, miksi joku oman ikäinen ei ymmärrä esim. Ohjelmointikoodeista mitään vaan haluaa pelata jotain räiskintäpelejä tietokoneella, kun voisintehdä jotain järkevää.

Ei halua olla lapsellisten kanssa.

Vaikea löytää sopivia kavereita.

Päiväkodissa jonkun verran joudutaan "pakottamaan" tukilapsiksi rauhallisia ja osaavia lapsia. Käytän sanaa pakottaa, koska nämä lapset eivät välttämättä haluaisi tulla pienryhmiin, mutta eivät myöskään protestoi sitä. Tämä on ikävää, mutta tuentarpeiset lapset eivät oikein sovi tukilapsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun kouluikäisellä lapsellani on hyvä kaveri joka ei ole liikunnallinen. Tästä tulee ongelmia, koska tämä poika haluaisi vain pelata pleikkaa ja poikani haluaa lisäksi juosta ulkona hippaa, pelata sählyä yms. Tämän toisen pojan kunto ei kestä. Siitä tulee välillä riitoja. En tiedä, onko tällä kaveruudella tulevaisuutta.

Hyvä esimerkki. Ei ne normilapsetkaan välttämättä mitään lopun elämän ystäviä ole. Kiinnostukset ajaa erilleen. Ap

Meillä on päivähoidossa yksi erityislapsi, näin parin vuoden jälkeen on hän alkanut käyttäytymään väkivaltaisemmin. Tästä onkin puhuttu nätisti välillä, että jos joku(ei siis yksilöity, että tämä yksi lapsi) esim.lyö, tönii, heittelee tavaroita kohti jne.että sellaisen kanssa ei tarvitse silloin leikkiä, sitten vasta annetaan uusi mahdollisuus, kun osaa taas käyttäytyä rauhallisesti.

Tällä ohjeella minä suojelen omaa lastani toisten lasten väkivaltaiselta käytökseltä, kun en ole paikalla. Toki myös muistutan että ei omakaan lapsi saa kiusata toisia(viedä leluja kädestä, puhua rumasti tms.)

Siskollani on myös erityislapsi(ei adhd, mutta hyvin ylivilkas, selvittely vielä kesken), joka myös käyttäytyy nykyään entistä aggressiivisemmin..esim.huutaa, saa raivokohtauksia ja käy yllättäen käsiksi ilman provosointia.

Tässä kyläillessämme poikani pyysi ensin monta kertaa toista olemaan nätisti, ettei oteta leluja kädestä, ei laiteta ovea kiinni tai olla esteenä oviaukossa, ei nostella ihan normaalisti sanomalla. Viimenään hänellekkin riitti, kun toinen ei osannut leikkiä yhdessä, vaan keskittyi pelkästään kiusaamiseen, poika sanoi että "en leiki sun kans, kun et osaa olla". Minusta tämä on ihan oikein, vaikka toinen tuli itku silmässä pois ja sai raivarin, kun hänen kanssaan ei leikitä. Oli hyvä, että siskokin näki ja kuuli koko tilanteen etenemisen itse, kun on ollut niin suojat päällä tämän asian suhteen.

Siskoni siis kieltäytyi melkein kolme vuotta uskomasta, että heidän lapsi on kehityksestä jäljessä, ei halunnut laittaa lasta päiväkotiin ennenkuin viime syksynä, jotta olisi saanut levättyä plus lapsi olisi saanut sitä kautta tukea kehitykseen ja isompi sisaruskin vähän levähtää. Keväälle päivähoitopäiviä lisättiinkin päiväkodin henkilökunnan toiveesta ja otettiin se Voimaperhe-metodi käyttöön.

Nyt kesällä kysyin yhteisen lomamme aikana, että onko kiinnittänyt huomiota lapsensa aggressiivisuuteen (kohtelee myös eläimiä huonosti), että tuota käytöstä tulis koittaa kitkeä pois ennen kouluun menoa..sillä siellä ei enään olekkaan pakko olla kaikkien kaveri, kuten päivähoidossa. Taas kielsi, sanoi että ei hän ole huomannut mitään sellaista. Kai sitä jotenkin sitten sokeutuu oman lapsensa käytökselle?? Ensvuonna alkaa eskari..

Nyt tosiaan kuukausi takaperin saivat ihan virallisenkin kannan lastenlääkäriltä, että on selkeästi ylivilkas ja tukitoimia tarvitaan. Isä on vielä kieltävällä kannalla, mutta äiti tosiaan hyväksyy jo ääneen, että lapsen käytös ei ole normaalia. Meillähän nyt tätä ns.kaveruussuhdetta ylläpidetään jo ihan sukulaisuuden takia, mutta turvallisuudessa kulkee raja.