Listatkaa yksilapsisen perheen hyviä puolia

Lapsella on kivempaa. Kotona on rauhallisempaa, kun lapsi ei tappele itsensä kanssa

Ei sisarustappeluita, tulee halvemmaksi, harrastuksiin kuskaaminen vie vähemmän aikaa, helpompi järjestää vanhempien kahdenkeskeistä aikaa, ei monen lapsen sairastelukierteitä... onhan noita hyviä puolia.

Eikä se sisarus takaa sitä, että hänestä olisi toiselle seuraa, turvaa tai iloa. Meillä on sisaruksen kanssa ikäeroa neljä vuotta, emme juurikaan leikkineet yhdessä. Kaveripiiri oli ihan eri ja muutenkin olemme erilaisia ihmisiä. Näin aikuisiällä emme juurikaan ole tekemisissä.

Mulla itselläni on kolme lasta, ja kadehdin yksilapsista kaveriani ajasta. Sekä yhteisestä ajasta lapsen kanssa että omasta ajasta.

Jos perheessä on yksi lapsi ja kaksi vanhempaa, lapsi pystyy halutessaan harrastamaan vaikka joka päivä ja kumpainenkin vanhempi ainakin pari iltaa viikossa. Meillä on hirveä rumba, että jokaiselle lapselle saadaan järjestettyä edes yksi harrastus. Vanhempien harrastus on hyötyliikunta, ja laatuaika on sitä että pääsee kauppaan kahdestaan jonkun lapsen kanssa.

Ja kyllä, itse nämä on haluttu. Enkä nyt mene useamman lapsen hyviin puoliin, koska ne eivät tähän ketjuun kuulu.

Yhden lapsen vanhempana koen, että saan sekä perhe-elämän että sopivasti omaa aikaa. Elämä on ihanaa näin. :)

Positiivista on ainakin se, että yhdelle lapselle riittää aina jaksamista ja aikaa, etenkin jos vanhempia on kaksi. Perhe-elämä ei ole niin helposti sellaista arjen suossa tarpomista. Näin olen itse kokenut. Meillä on nyt kaksi lasta, mutta kyllä elämä oli monessa mielessä helpompaa sen yhden kanssa, vaikka en kadukaan tämän toisen saamista.

Ap, täällä myös sekundaarinen lapsettomuus ja hoidot lopetettu. Edessä sen tosiasian hyväksyminen ettei meille tule toista. Viimeksi tänään itkin tätä, kun metrossa tuli vanhempi rouva ihailemaan lastani ja vihjaili siinä rupattelun lomassa onko sisarusta tulossa... En oikeasti jaksa enää yhtäkään tuollaista tilannetta. Ensi kerralla varmaan purskahdan itkuun tai räjähdän ja kerron että olisihan me se toinen haluttu, mutta kun mun munasolut on lopussa. :( Että mielelläni itsekin kuulisin näitä yksilapsisen perheen hyviä puolia. Tsemppiä myös sinne.❤️

Paljon jo tullutkin, nämä tuli itselle mieleen:

Yksi lapsi on helpompi saada hoitoon.

Vanhempien oma aika on helpompi järjestää, myös matkoilla.

Ei sisarusriitoja.

Meneminen on helppoa, etenkin kun lapsi on vielä pieni (pukeminen, julkinen liikenne, kaupassa käynti jne.)

Kun se yksi lapsi kasvaa niin arki helpottuu isoin harppauksin toisin kuin perheissä joissa on vielä kuitenkin niitä pienempiä ja heillä arki helpottuu samalle tasolle vasta sitten kun kuopus on isompi.

Taloudellisesti helpompaa. Yhdet hoitomaksut, vaatekulut jne.

Työelämän ja perheen yhdistäminen. Yhden lapsen kanssa on ollut vaikka mitä lääkärikäyntejä ym mitä on vaan pakko saada työajalla käytyä. En tiedä miten tämä onnistuisi jos olisi kaksi tai kolme lasta ja näitä pakollisia käyntejä tupla tai tripla määrä.

Tutkitusti ainokaisesta tulee melko sosiaalinen, meillä tämä pitää paikkaansa.

Me on aina matkusteltu paljon ja 1 lapsen kanssa matkustelu on tosi paljon helpompaa ja edullisempaa kuin useamman. Melkein joka hotellihuoneeseen saa 1 lisävuoteen, mutta 2 lisävuoteen huoneita varsinkin suurkaupungeissa on paljon huonommin ja ne ovat kalliita.

Varsinkin kun lapset kasvavat ja lapsista pitää ruveta maksamaan aikuisen hinta (usein jo 12 vuotiaasta alkaen) on matkustaminen niin kallista, että on pakko tehdä kompromisseja ja jättää välillä toinen tai molemmat lapset kotiin.

Meillä siis 2 lasta, vaikka aina ajateltiin, että 1 olisi meille hyvä, juurikin ym syystä. Mutta sitten kuitenkin päädyttiin toiseen lapseen ja nyt ajoittain tuskaillaan matkustelun kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Positiivista on ainakin se, että yhdelle lapselle riittää aina jaksamista ja aikaa, etenkin jos vanhempia on kaksi. Perhe-elämä ei ole niin helposti sellaista arjen suossa tarpomista. Näin olen itse kokenut. Meillä on nyt kaksi lasta, mutta kyllä elämä oli monessa mielessä helpompaa sen yhden kanssa, vaikka en kadukaan tämän toisen saamista.

Tämä. Olen kuullut monen sanovan että yhden lapsen kanssa elämä ei muutu kovinkaan paljon kahden aikuisen perheestä. Suurempi muutos on yksilapsisesta perheestä kaksilapsiseksi. Monet esim. muuttavat tässä kohtaa isompaan asuntoon, vaihtavat tilavampaan autoon yms. muokkaavat arkeaan & eloaan, enemmän kuin ensimmäisen kohdalla oli välttämätöntä tehdä.

Omassa lähipiirissäni on myös näkynyt se, että kun vauva & taaperovuosia on tuplasti putkeen, parisuhde jää samoin pidemmäksi aikaa taka-alalle ja sen kurominen takaisin lähtötilanteeseen tai uusiin toimiviin uomiin, on siten myös haasteellisempaa. Tuttavapiirissä on paljon eroja, jotka ovat tapahtuneet juuri kuin noista "työllistävimmistä" vuosista on selvitty ja aikaa parisuhteelle alkaisi taas jonkin verran löytymään.

Vaikea keksiä.

Olisiko niin, että en koskaan ole edes ajatellut tehdä sitä yhtäkään? Lapsella pitäisi olla hyvät vanhemmat. Onko sinun lapsellasi?

En voisi kuvitellakaan olevani hyvä äiti.

Jotkut on.  Olevinaan.

Mahdutaan aina pikkuautoon koko perhe, koiratkin :)

Tiedät itsekin, että sisarus on rikkaus vaikka palstalaiset vihaavat kaikkia perheenjäseniään. Joka tapauksessa lapsella voi olla läheisiä ystäviä ja etenkin tuttavaperheen lapsi tai serkku voi olla lapselle kuin sisarus, mutta ilman riitoja +++. Ja saahan lapsi vanhemmiltaan varmemmin riittävästi huomiota. Usein ainokainen kaipaisi sisarusta, mutta toisaalta tutkimuksissa on huomattu, että joissain perheissä lapset pitävät enemmän perheen lemmikistä kuin sisaruksesta (tähän vaikuttaa luultavasti lasten temperamentti ja ikäero, isompi ikäero tarkoittaa yleensä etäisempää suhdetta). On hyvä, että mietitte sisarettomuutta myös lapsen näkökulmasta, moni ei mieti ja luultavasti keksitte keinoja lievittää lapsen yksinäisyyttä. Jos olette hänet huomioonottavia niin lapsi tuskin kokee niin suurta kaipuuta - varsinkin kun yksilapsiset perheet eivät ole mikään harvinaisuus, joten hän ei ehkä osaa edes ajatella, että toivoisi sisarusta jos kavereillakaan ei ole. Vanhempien jaksamisen kannalta yksi lapsi on tietysti helpompi pikkulapsivaiheessa ja voitte panostaa ainokaiseen kaikkenne. Pieni perhe voi olla hyvä ja rakastava eikä siitä silloin puutu mitään. Mutta miettikää onko perheen tuttavilla samanikäisiä lapsia (tulossa) ja ottakaa ainakin joku lemmikki perheeseen.

Jos olet lähi päivinä tänne kirjoitellut aloittaja niin älä vielä heitä toivoa toisesta lapsesta jos sitä toivotte. Onhan se vielä hyvinkin mahdollinen, olet alle 40 v ja parhaillasikin raskaana. Tietysti on hyvä osata olla onnellinen myös yhdestä lapsesta. Onnea vielä tulevasta ihmeestä!

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin, että sisarus on rikkaus vaikka palstalaiset vihaavat kaikkia perheenjäseniään. Joka tapauksessa lapsella voi olla läheisiä ystäviä ja etenkin tuttavaperheen lapsi tai serkku voi olla lapselle kuin sisarus, mutta ilman riitoja +++. Ja saahan lapsi vanhemmiltaan varmemmin riittävästi huomiota. Usein ainokainen kaipaisi sisarusta, mutta toisaalta tutkimuksissa on huomattu, että joissain perheissä lapset pitävät enemmän perheen lemmikistä kuin sisaruksesta (tähän vaikuttaa luultavasti lasten temperamentti ja ikäero, isompi ikäero tarkoittaa yleensä etäisempää suhdetta). On hyvä, että mietitte sisarettomuutta myös lapsen näkökulmasta, moni ei mieti ja luultavasti keksitte keinoja lievittää lapsen yksinäisyyttä. Jos olette hänet huomioonottavia niin lapsi tuskin kokee niin suurta kaipuuta - varsinkin kun yksilapsiset perheet eivät ole mikään harvinaisuus, joten hän ei ehkä osaa edes ajatella, että toivoisi sisarusta jos kavereillakaan ei ole. Vanhempien jaksamisen kannalta yksi lapsi on tietysti helpompi pikkulapsivaiheessa ja voitte panostaa ainokaiseen kaikkenne. Pieni perhe voi olla hyvä ja rakastava eikä siitä silloin puutu mitään. Mutta miettikää onko perheen tuttavilla samanikäisiä lapsia (tulossa) ja ottakaa ainakin joku lemmikki perheeseen.

Jos olet lähi päivinä tänne kirjoitellut aloittaja niin älä vielä heitä toivoa toisesta lapsesta jos sitä toivotte. Onhan se vielä hyvinkin mahdollinen, olet alle 40 v ja parhaillasikin raskaana. Tietysti on hyvä osata olla onnellinen myös yhdestä lapsesta. Onnea vielä tulevasta ihmeestä!

Meillä siis on jo tämä yksi lapsi. Minulla ennenaikaiset vaihdevuodet alkamassa 35 vuotiaana ja saimme lääkäriltä vastikään lausunnon ettei uuteen ivf-hoitoon voida enää lähteä, koska suurillakaan lääkeannoksilla ei saada enää munasoluja kasvamaan. Tämän yhden lapsen ehdimme juuri ja juuri saada omilla soluilla. Jos haluaisimme saada vielä toisen lapsen sen voisimme saada vain luovutetulla munasolulla ja sitä emme halua. Näin ollen on lähes 100% varmaa että emme tule enää lapsia samaan. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin, että sisarus on rikkaus vaikka palstalaiset vihaavat kaikkia perheenjäseniään. Joka tapauksessa lapsella voi olla läheisiä ystäviä ja etenkin tuttavaperheen lapsi tai serkku voi olla lapselle kuin sisarus, mutta ilman riitoja +++. Ja saahan lapsi vanhemmiltaan varmemmin riittävästi huomiota. Usein ainokainen kaipaisi sisarusta, mutta toisaalta tutkimuksissa on huomattu, että joissain perheissä lapset pitävät enemmän perheen lemmikistä kuin sisaruksesta (tähän vaikuttaa luultavasti lasten temperamentti ja ikäero, isompi ikäero tarkoittaa yleensä etäisempää suhdetta). On hyvä, että mietitte sisarettomuutta myös lapsen näkökulmasta, moni ei mieti ja luultavasti keksitte keinoja lievittää lapsen yksinäisyyttä. Jos olette hänet huomioonottavia niin lapsi tuskin kokee niin suurta kaipuuta - varsinkin kun yksilapsiset perheet eivät ole mikään harvinaisuus, joten hän ei ehkä osaa edes ajatella, että toivoisi sisarusta jos kavereillakaan ei ole. Vanhempien jaksamisen kannalta yksi lapsi on tietysti helpompi pikkulapsivaiheessa ja voitte panostaa ainokaiseen kaikkenne. Pieni perhe voi olla hyvä ja rakastava eikä siitä silloin puutu mitään. Mutta miettikää onko perheen tuttavilla samanikäisiä lapsia (tulossa) ja ottakaa ainakin joku lemmikki perheeseen.

Jos olet lähi päivinä tänne kirjoitellut aloittaja niin älä vielä heitä toivoa toisesta lapsesta jos sitä toivotte. Onhan se vielä hyvinkin mahdollinen, olet alle 40 v ja parhaillasikin raskaana. Tietysti on hyvä osata olla onnellinen myös yhdestä lapsesta. Onnea vielä tulevasta ihmeestä!

Meillä siis on jo tämä yksi lapsi. Minulla ennenaikaiset vaihdevuodet alkamassa 35 vuotiaana ja saimme lääkäriltä vastikään lausunnon ettei uuteen ivf-hoitoon voida enää lähteä, koska suurillakaan lääkeannoksilla ei saada enää munasoluja kasvamaan. Tämän yhden lapsen ehdimme juuri ja juuri saada omilla soluilla. Jos haluaisimme saada vielä toisen lapsen sen voisimme saada vain luovutetulla munasolulla ja sitä emme halua. Näin ollen on lähes 100% varmaa että emme tule enää lapsia samaan. - Ap

Miksi ette halua luovutetulla? Koet huonommuuta kun lapsi ei ole biologisesti sinun? Luovutusseulat ovat hyvin tarkkoja, joten todennäköisesti saisit paremman munasolun mitä itse tuottaisit.

Yksi pentu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Me on aina matkusteltu paljon ja 1 lapsen kanssa matkustelu on tosi paljon helpompaa ja edullisempaa kuin useamman. Melkein joka hotellihuoneeseen saa 1 lisävuoteen, mutta 2 lisävuoteen huoneita varsinkin suurkaupungeissa on paljon huonommin ja ne ovat kalliita.

Varsinkin kun lapset kasvavat ja lapsista pitää ruveta maksamaan aikuisen hinta (usein jo 12 vuotiaasta alkaen) on matkustaminen niin kallista, että on pakko tehdä kompromisseja ja jättää välillä toinen tai molemmat lapset kotiin.

Meillä siis 2 lasta, vaikka aina ajateltiin, että 1 olisi meille hyvä, juurikin ym syystä. Mutta sitten kuitenkin päädyttiin toiseen lapseen ja nyt ajoittain tuskaillaan matkustelun kanssa...

Siis älä nyt sano, että molemmat vanhemmat lähtee matkalle, mutta toinen lapsi jää kotiin?

Ymmärrettävämpää olisi se, että vanhemmat käyvät vuorotellen eri lasten kanssa reissussa.

En itsekään ajattele että mitään omaa ei saisi olla, mutta kyllä tässä on taas räikeä tämän ajan itsekkyyden esumerkki: MINÄ haluan matkustaa, MINÄ en luovu, yksi perheenjäsen jääköön kotiin.

Mitäs jos vaan kävisitte sen verta harvemmin, että kaikki pääsee mukaan.

Se on vanhemmista kiinni, miten lapsenne kokee ainoana lapsena kasvamisen. Jos annatte hänelle aikaa, läsnäoloa ja rakkautta sekä kannustatte, rohkaisette ja mahdollistatte sosiaalisiin suhteisiin niin hän saa kyllä kaiken tarvitsmansa vaikka ei sisarusta saanutkaan. Lähipiirissä ainoan lapsen perhe, jossa vanhemmat eivät jaksa tehdä lapsensa kanssa mitään. Kun kotona ei ole leikkikavereita lapsi ei tee muuta kuin pelaa kaikki päivät. Ihan vanhemmista kiinni tämä.