Miten voisin vaikuttaa mahdollisimman tavalliselta ja tylsältä? Millaisia sellaiset ns. hajuttomat ja mauttomat ihmiset ovat?

Millainen nyt sitten oikein olet? Ei voi olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen nyt sitten oikein olet? Ei voi olla vaikeaa.

Asperger kai tekee tästä vaikeaa. Jos rentoudun, nonverbaalinen viestintä hajoaa ihan täysin. Lisäksi näytän lievästi omituiselta. En niin oudolta, että se nyt varta vasten pistäisi silmään, mutta outoon käytökseen yhdistettynä se ei ole hyvä asia. Kuulen aina jostain jutusta, mitä teen, ja jota en ole itse tajunnut ottaa huomioon.

Olen säätänyt pukeutumista ja kielenkäyttöä. Mulla on aina ollut aika neutraali ja murteeton puhetapa.

Ehkä pitäisi pyytää brutaalimpaa palautetta läheisiltä.

ap

Jos ei ole normaali, sitä on tosi vaikea feikata. Silloinkin kun luulet olevasi "neutraali", tavallinen, olet sitä liian tietoisesti. Tavikset eivät tiedosta käytöstään.

Mulla on toi sama, että joko tarkkailen omaa käytöstä ja puheita liikaa, mikä jäykistää tavoitellun rentouden. Tai sitten päästän vapaalle ja annan mennä, jolloin tulee ylilyöntejä moneen suuntaan.

Ulkonäkö:

Pidä aina tavallisia vaatteita tyyliin perus siniset suoralahkeiset farkut ja mahdollisimman perusmallia oleva yksivärinen (joku neutraali väri) paita. Ei korkokenkiä. Vaatteet ja asusteet aina puhtaita ja siistejä, mutta ei liian hienoja. Pidä myös hygienia kunnossa, mutta älä käytä hajusteita. Meikkaa hyvin huomaamattomasti, äläkä käytä mitään lisäkkeitä. Ole normaalipainoinen. Älä ole mitenkään muodokas, tai jos olet, peitä ne vaatteilla. Pidä hiukset harjattuina ja siistinä, ei kovin pitkinä eikä ihan lyhyinäkään. Malli tavanomainen. Pidemmät tavanomaisella ponnarilla, lyhyemmät voi olla auki. Väri jokin neutraalin vaalea tai ruskea, ei platinablondeja, punaista, ei räikeitä värejä. Ei mitään hurjia kiharoita. Jos ulkonäössäsi on jotain huomiota herättävää, pyri siitä eroon.

Käytös:

Puhu normaalisti työasioista ja joskus niitä näitä neutraaleista ja ajankohtaisista asioista, ei mitään syvällistä tai outoa. Älä puhu hiljaa äläkä kovaa tai erityisen nopeasti tai hitaasti. Älä naura paljon äläkä kovaa, mutta naurahda joskus kohteliaasti jos joku kertoo hauskan jutun. Älä innostu erityisesti mistään, mutta älä myöskään murjota tai näytä apaattiselta. Hymyile kohteliaasti kohdatessasi ihmisiä ja pidä lyhyt katsekontakti. Älä tuijota äläkä kuitenkaan vilkuile liian pikaisesti tai vain katsele seiniä tai kenkiäsi. Älä ole jäykkä, mutta älä myöskään elehdi paljon. Ole rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Myötäile muita puheissasi, kerro faktat asiallisesti tai ole vaiti. Älä lähde väittelemään mistään. Jää taka-alalle, älä pyri valokeilaan.

Tavallisia ihmisiä on todella monenmoisia, ehkä helpompaa olisi miettiä mikä on todella epätävällista. Mutta tuossa tilanteessa varmaan järkevintä olisi vaan opetella eroon sosiaalisesta ahdistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole normaali, sitä on tosi vaikea feikata. Silloinkin kun luulet olevasi "neutraali", tavallinen, olet sitä liian tietoisesti. Tavikset eivät tiedosta käytöstään.

Mulla on toi sama, että joko tarkkailen omaa käytöstä ja puheita liikaa, mikä jäykistää tavoitellun rentouden. Tai sitten päästän vapaalle ja annan mennä, jolloin tulee ylilyöntejä moneen suuntaan.

Tämä on totta. Mulla tuo kehonkieli on ehkä vaikein asia. Mulla on jotenkin levoton motoriikka ja jos rentoudun, niin alan naureskelemaan joka asialle oudolla tavalla, (oikeasti outo ja ärsyttävä nauruääni) hiplaamaan kaikkea elotonta huomaamattani ja liikkuminen on semmoista ihmeen hyppimistä. Pidän käsiä niin kuin orava tai tyrannosaurus. Olen kuin joku apina. Mun suustakin pääsee helposti kaikkea, mitä ei pitäisi sanoa. Ja jos rentoudun liikaa, joskus matkin automaattisesti jotain ääniä. Esim. vetoketjun ääntä. En tajua, miksi. Kaikkea pitää kontrolloida rankasti ja se vaatii veronsa.

Menneisyyskin ja koko elämä on semmoista, etten halua siitä puhua. Saisin selittää joka asiaa niin pitkään, ettei kukaan jaksa kuunnella.

Se on hankalaa.

ap

Mä oon normaaleimmillani puolikkaan kossun jälkeen. Olen asperger.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö:

Pidä aina tavallisia vaatteita tyyliin perus siniset suoralahkeiset farkut ja mahdollisimman perusmallia oleva yksivärinen (joku neutraali väri) paita. Ei korkokenkiä. Vaatteet ja asusteet aina puhtaita ja siistejä, mutta ei liian hienoja. Pidä myös hygienia kunnossa, mutta älä käytä hajusteita. Meikkaa hyvin huomaamattomasti, äläkä käytä mitään lisäkkeitä. Ole normaalipainoinen. Älä ole mitenkään muodokas, tai jos olet, peitä ne vaatteilla. Pidä hiukset harjattuina ja siistinä, ei kovin pitkinä eikä ihan lyhyinäkään. Malli tavanomainen. Pidemmät tavanomaisella ponnarilla, lyhyemmät voi olla auki. Väri jokin neutraalin vaalea tai ruskea, ei platinablondeja, punaista, ei räikeitä värejä. Ei mitään hurjia kiharoita. Jos ulkonäössäsi on jotain huomiota herättävää, pyri siitä eroon.

Käytös:

Puhu normaalisti työasioista ja joskus niitä näitä neutraaleista ja ajankohtaisista asioista, ei mitään syvällistä tai outoa. Älä puhu hiljaa äläkä kovaa tai erityisen nopeasti tai hitaasti. Älä naura paljon äläkä kovaa, mutta naurahda joskus kohteliaasti jos joku kertoo hauskan jutun. Älä innostu erityisesti mistään, mutta älä myöskään murjota tai näytä apaattiselta. Hymyile kohteliaasti kohdatessasi ihmisiä ja pidä lyhyt katsekontakti. Älä tuijota äläkä kuitenkaan vilkuile liian pikaisesti tai vain katsele seiniä tai kenkiäsi. Älä ole jäykkä, mutta älä myöskään elehdi paljon. Ole rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Myötäile muita puheissasi, kerro faktat asiallisesti tai ole vaiti. Älä lähde väittelemään mistään. Jää taka-alalle, älä pyri valokeilaan.

Kiitos! Tuo käytös-osio etenkin on hyvin informatiivinen. Haluaisin olla sellainen luotettava asiantuntija, mutten sitten muuta. Mun on välillä todella vaikeaa pidätellä sitä, että haluaisin puhua alaan liittyvistä asioista ehkä turhan syvällisesti. Mun ehkä autistinen intoni tähän juttuun on ollut usein hieno asia, mutta sosiaalisesti se on tuhoisa juttu.

Laitan nämä jutut muistiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tavallisia ihmisiä on todella monenmoisia, ehkä helpompaa olisi miettiä mikä on todella epätävällista. Mutta tuossa tilanteessa varmaan järkevintä olisi vaan opetella eroon sosiaalisesta ahdistuksesta.

Tätäkin koitan työstää. En sinänsä ole ujo, mutta en vaan osaa. Kuitenkin mietin niitä mokia ja hermoilen kun tiedän mokaavani. En kylläkään ole sitä mieltä toisaalta, että kenenkään, jolla on vastaavia ongelmia, pitäisi yrittää vain sulautua tapettiin ja pyrkiä hintaan mihin hyvänsä olla tekemättä itsestään mitään numeroa.

Musta olisi hienoa joskus auttaa toisia, joilla on ongelmia. Muakin on autettu paljon, enkä ilman apua olisi missään nimessä päässyt näin pitkälle. Ehkä vielä kerrytän enemmän itseluottamusta ja joskus pääsen siihen pisteeseen, että voin vain olla rennommin selittelemättä itseäni sen kummemmin ja ihmiset silti pitää mua ammattitaitoisena.

Ehkä olen vähän pelkuri. En tiedä.

ap

Jännittäminen vie voimia. Olisiko mahdollista tosiaan olla vain mahdollisimman hiljaa ja syrjässä. Sekin toki vaatii keskittymistä, mutta siihen keskittymällä harvoin tekee mitään väärin, tai siis "väärin".

Ehkä voisit löytää myös ihmisiä joiden kanssa voit rauhassa olla oma itsesi.

Minulla on ollut parikin autistista työkaveria. Työyhteisöä ja työntekoa on helpottanut asiallinen ja oikea tieto asiasta. Sitä on nykyään onneksi laajalti saatavilla.

Luulen että kaikkia lähelläsi olevia auttaisi jos sopivassa tilanteessa kertoisit mistä on kyse. Osa ihmisistä ei silti ehkä ymmärrä asiaa täysin. Mutta kun sillä on nimi ja selitys, se on helpompi hyväksyä kuin käytös joka näyttää asiaa tuntemattomasta vain oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon normaaleimmillani puolikkaan kossun jälkeen. Olen asperger.

Tämä pätee kai muhunkin. Ikävä kyllä. Etenkin tuo motoriikka jotenkin rentoutuu ja kai se alkoholin aiheuttama aivojen hidastuminen jotenkin auttaa ohjaamaan ajatuksia ikäänkuin suorempaan.

Mä olen siivonnutkin paljon humalassa, kun en ole siihen muuten kyennyt.

Riippuvuudeksi tuo kyllä sitten valuu hyvin helposti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jännittäminen vie voimia. Olisiko mahdollista tosiaan olla vain mahdollisimman hiljaa ja syrjässä. Sekin toki vaatii keskittymistä, mutta siihen keskittymällä harvoin tekee mitään väärin, tai siis "väärin".

Ehkä voisit löytää myös ihmisiä joiden kanssa voit rauhassa olla oma itsesi.

Minulla on ollut parikin autistista työkaveria. Työyhteisöä ja työntekoa on helpottanut asiallinen ja oikea tieto asiasta. Sitä on nykyään onneksi laajalti saatavilla.

Luulen että kaikkia lähelläsi olevia auttaisi jos sopivassa tilanteessa kertoisit mistä on kyse. Osa ihmisistä ei silti ehkä ymmärrä asiaa täysin. Mutta kun sillä on nimi ja selitys, se on helpompi hyväksyä kuin käytös joka näyttää asiaa tuntemattomasta vain oudolta.

Se olisi hienoa löytää tuollaisia turvallisia ihmisiä. Olen joistain asioista puhunut ja osa on kai arvannutkin, että olen autisti tai ehkä ne ajattelevat, että olen saanut jossain vaiheessa jonkun iskun päähäni. Eipä muiden ajatuksista voi koskaan varmuudella tietää oikein mitään. Koitan kuitenkin aina toimia niin, että sosiaaliset tilanteet eivät takiani ainakaan vaikeudu.

Pelkään sitä, että mua pidetään taakkana tai että mua säälitään, eikä oteta vakavasti.

ap