Jos nainen jää syystä tai toisesta yksinhuoltajaksi lasten/lapsen ollessa ihan pieni ja hän keskittyy elämässään

Itse arvostan.

Oma äitini on tuollainen.

Eron jälkeen hän keskittyi meihin lapsiin ja omaan uraansa ja ystäviinsä.

Olen ikuisesti kiitollinen, että emme joutuneet elämään uusperhehelvetissä.

Minusta sääli, jos ero tekee niin kipeää ettei pysty solmimaan enää uutta suhdetta. Jää iso osa elämää elämättä. 

Sitten naisella on elämän prioriteetit kunnossa. Miehet voi vaihtua, mutta jos lapset kasvattaa kerralla kunnolla, niin siitä on iloa vielä paljon myöhemminkin elämässä.

Viisas nainen. Itse tuossa tilanteessa voisin varmaan seurustella koska en kestäisi olla ilman parisuhderakkautta ja seksiä loputtomiin, mutta yhteenmuutto saisi odottaa kunnes lapset omillaan ja uusi suhde olisi väistämättä aika kevyt juttu kun uusperheily ei kiinnosta ja lapset on ykkösiä.

Upeaa, jos joku välittää lapsistaan.

Miehiä maailmassa riittää, mutta omat lapset on kultaakin kalliimpia.

Eli hyvä ap, kunpa useampi tajuaisi säästää lapsensa aikuisten sähläyksiltä.

Onhan se parempi kuin lapsen sotkeminen vaikeisiin uusperhekuvioihin. Mut sit on myös naisia, jotka osaa fiksusti valita uuden rakkauden. Ja jos siihen pystyy ja löytää kumppanin joka pystyy, niin onhan se hieno malli lapsellekin.

Itsekin haluaisin lapsia yksin. Ei tarvitsisi jauhaa kenenkään kanssa mitään vaan saisi rauhassa elellä lapsen kanssa yhdessä ilman mitään perhe- ja kasvatuskonflikteja

Aina on aikaa uudelle romanttiselle rakkaudelle, lapset ovat vain kerran pieniä. Kenenkään lapsen ei tulisi kasvaa omassa kodissaan jonkun heille vieraan ihmisen kanssa, kun isi tai äiti on taas päättänyt uuden "äitipuolen" tai "isäpuolen" napata kotiin asumaan.

Voi seurustella ja tapailla esim. silloin kun lapset eivät ole kotona. Ei tarvi heti olla eronneella, tai no kellään jos niikseen tulee, kiirettä sen yhteenmuuton kanssa. Mutta erityisesti lapselliset ihmiset voisivat elää vain lapsilleen, ei sille uudelle mussukalle. Paljon kuitenkin näitä tapauksia missä äiti- tai isäpuolet kohtelevat niitä lapsia erittäin huonosti, osa jopa niin huonosti että lapsi päättyy ikiuneen. Jenkeissä oli kesällä taas yksi tapaus jossa äitipuoli t*ppoi pienen tytön, tämä taisi olla äitipuoli nro 4. Se lapsiraukka oli koko ikänsä ollut hyljeksitty ja unohdettu. Mutta olipa isillä sentään aina joku sänkyä lämmittämässä.

Melkoista stereotypisointia, että naiset eivät eron jälkeen saisi löytää uutta rakkautta, mutta entäs ne miehet? Kun lapset jää äidille niin voi hyvin alkaa rakentaa uutta yhteistä lemmenpesää nuoremman kumppanin kanssa. Siinä ei sit ole mitään paheksuttavaa?

En näe mitään pahaa siinä jos joku vapaaehtoisesti haluaa olla ilman seurustelukumppania kunnes lapset ovat aikuisia. Mutta alle kouluikäisen tapauksessa se aika voi olla pitkästi yli 10v, että tähän uuteen rakkauteen olisi "oikeus". Pitkä aika olla yksin.

Uuden kumppanin kannalta se että yli 10 vuoteen et ole kenenkään kanssa seurustellut, ei ole ehkä enää pelkästään positiivinen asia. Arjen rutiinit oppii hoitamaan yksin, ja onko siinä sitten enää edes tilaa tälle uudelle ihmiselle, kun on kaiken tottunut että yksin tekee?

Lasten hyvinvointi pitää toki olla etusijalla, muttei se sitä tarkoita ettei pienten lasten äiti saisi seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Upeaa, jos joku välittää lapsistaan.

Miehiä maailmassa riittää, mutta omat lapset on kultaakin kalliimpia.

Eli hyvä ap, kunpa useampi tajuaisi säästää lapsensa aikuisten sähläyksiltä.

Aikuisten sähläys? Aika negatiivinen käsitys rakkaudesta

Varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Olen kuitenkin kiitollinen että oma äitini uskalsi esitellä isäpuolemme meille jo kun olimme lapsia, eikä esim odottanut yhteenmuuttoa kunnes olisimme aikuisia. Isäpuoli muutti meille kun olin 10 ja siskoni 8. Siitä lähtien oli kiinteästi mukana elämässämme, osallistui perhelomille, juhlapyhiin, vei harrastuksiin yms. Nyt aikuisena olen paljon läheisempi isäpuolen kuin oman biologisen isäni kanssa. Olen kiitollinen siitä että isäpuoleni oli osa lapsuuttani.

Ei niitä miehiä tarvitse etsiä. Huono provo.

Äitini löysi uuden rakkauden kolme vuotta eron jälkeen. Mä olin tuolloin 7-vuotias. 8-vuotias kun tapasin tuon miehen. Ja 10-vuotias kun avioituivat ja muuttivat yhteen.

Äitini ei jäädyttänyt omaa elämäänsä mutta ei myöskään sekoillut .

Sisko erosi kun oli kahden lapsen äiti ja lapset suht pieniä. Vuodessa kuvioon tuli uusi mies, jonka kanssa sai lisää lapsia. Vanhempien lasten oma isä ei juurikaan ole lastensa elämässä mukana. Uusi isä on ottanut vanhemmatkin lapset omikseen ja ihan yhtä ydinperhettä elävät. Minusta varsin järkevä ja hyvä systeemi.