Miksi suorittavat projekti-ihmiset burniksen jälkeen (projektiäiti täydellisine luomusoseineen, projektiurheilija, projektiuratykki) suorittaa myös ei-projektiutta?
Tämäkin uutinen:
https://yle.fi/uutiset/3-10742810 "Uupumus pakotti äidin sairauslomalle omasta perheestään "
"Posio halusi jakaa oppimaansa muillekin. Niinpä hän perusti tammikuussa oman yrityksen, jonka kautta hän haluaa auttaa kaikkia uupumuksesta kärsiviä. Hän on käynyt pitämässä useita luentoja ja järjestänyt koulutuksia erilaisissa tapahtumissa, yrityksissä ja kouluissa. Luokanopettajana itsekin työskennellyt Posio on alkanut myös kirjoittaa kollegansa kanssa kirjaa, jonka on tarkoitus tarjota opettajille työkaluja työssä jaksamiseen."
Kommentit (11)
Yritys
Luennot
Kirja
Joo, aika lujaa tuntuu taas menevän
Niin, toipumisestakin tehdään suoritus. Onko tällaiseen taipuvaisilla ihmisillä ehkä enemmän turvattomuutta taustalla? Yritään luoda se turvallisuus mikä puuttui alkoholisti/päihde/mielenterveysperheen lapsena ja ei kestetä sitä että ihmiset ulkopuolella ei takerru siihen samaan turvaverkkoon (siksi päteminen ja päsmäröinti muiden elämästä myös) ?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/12/liian-vahan-ruokaa-ja-liikaa-t…
"Loppukesästä 2014 olo oli niin ahdistunut, ettei Nana enää voinut jättää asiaa sikseen. Elämää oli pakko järjestellä uudelleen.
– Irtisanouduin, koska koin, ettei muuta ulospääsyä ollut. Kasvanut mielenkiinto kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan työnsi minua kohti uusia opintoja ja uutta ammattia.
– Koin, että minulla oli enemmän paloa ihmisten auttamiseen ja ihmisten parissa työskentelyyn.
Syksyllä Nana aloitti työt yrittäjänä."
En nyt väitä että Nanalle tämä olisi ollut huono päätös, onnea vaan hänelle yrittäjyyteen ja myös uupuneelle äidille kaikkea hyvää. Hienoa myös tulla omilla kasvoilla julkisuuteen. Mutta eikö vaihtoehto voisi joskus myös olla vaan se, että rentoutuisi ja alkaisi elämään normaalia elämää kuten muutkin?
Itselläni tuollainen Nanan tyyppinen tuttu hönki ja pöhisi omasta ruuastaan ja elämästään vuosia ja paheksui ja neuvoi muiden ihan normaalia syömistä (kaikki urheilee ei ylipainoa jne). Sitten tuli stoppi ja sen jälkeen se itsestäänselvyyksien paasaus normaalista ruokailusta, hyvinvoinnista, unesta jne..
Jep. Sitten ne "downshiftaajat" perustaa blogin downshiftauksesta, laskee excelissään päästöjä ja tavoittelee jotain maailman nollaenergisintä taloa jne.
Sen sijaan että muuttais sinne skutsiin ja olisi hiljaa. Mut ei. Pitää olla tärkeä ja tehokas sillonkin kun yrittää olla huomaamaton ja rento.
Ihan tavallinen elämä on jotenkin tosi hankalaa joillekin. Uupuu siihen elämän projektointiin mutta sitten ei osaakaan olla ilman ja keksii vaan seuraavan projektin vaikkapa se elämän leppoistamisen
Nosto. Tajuaisipa nämä äidit miksipä ei isätkin, että he tekevät paljon hallaa muille vanhemmille. Oliko se elämä kilpailu?
Tälläiset ihmiset vielä ensin vuosia päsmäröi lähipiiriään kuinka "yksikin maistatus korviketta voi jo puhkaista allergian", "ei meillä syödä sokeria ollenkaan", "aamulla herätään viideltä on niin ihanaa ja saa aikaan, miten joku voi nukkua kahdeksaan"
Ja sitten yrittää hammasta kiristellen pitää hermonsa tälläisen kanssa, kunnes sitten tulee se romahdus ja sen jälkeen selostetaan niitä itsestäänselvyyksiä taas kaikille jotka kuuntelee "tärkeintähän on että rakastaa ja välittää" "ei kai kukaan ole yhteen karkkiin kuollut"
Ei vaan jaksais.