Kun lapsi täyttää 18v!?
Muuttuiko teillä jokin asia/t? Suhtautuminen, käytös, odotukset, vaatimukset jne? Vai saako olla, mennä ja tulla kuten haluaa?
Onko olemassa jotain pika-apuopasta tms, jos ei oikein käsitä, että se oma lapsi ei enää olekaan niin lapsi vaan täysi-ikäinen ja aikuinen, myös oikeuksineen.
Mutta asuu kotona ja vanhempien rahoilla, on siinä kuten alaikäisenäkin. Hirveän kamalaa ja ihanaa, mutta myönnän, että kriisiä meinaa pukata, minun vauvani <3
Kommentit (35)
Muutti pois kotoa kuten minäkin muutin pois vanhasta kodista ja sen lisäksi poikanikin, Hyvin niillä aikuisilla lapsilla menee. Itsekin taas palaudun ajatukseen tästä et asun yksin.
Jälkeläisesi ei ole olemassa tehdäkseen sinua eheäksi. Olisi korkea aika opetella olemaan muutakin, kuin pelkkä äiti.
Mun vauvani muutti vähän sen jälkeen kotoa, ja siinä on kyllä ollut enemmän tekemistä kuin 18-vuotispäivässä, ihan käytännön ja tunnetasolla. Mutta niinhän sen pitää mennäkin, juuret ja siivet.
Ei mikään muutu. Asuu täällä kuin ennenkin. Maksetaan koulu. Elatus tietenkin.
Ei ole nytkän missään lieassa, 17v. Mikään ei muutu, ilmoittaa missä menee. Kuten muutkin ihmiset täällä.
Ei mitään lisätöitä tietenkään. Hän on abi.
No meillä ainakin relattiin vähän sääntöjen suhteen. Nyt kohta 19-v ja muuttamassa pois kotoa. Toisaalta on jo aikakin toisaalta ihan kamalaa. Kyllä mussa on vielä paljon hoivaa jäljellä vaikka esikoinen aikuinen onkin. Päätettiin miehen kans ratkaista tää ottamalla uus lemmikki...
No, karkkipäiväkarkkien maksamisen lopetimme. Muuten hyvin rauhalliseksi muuttunut entinen rähinämurrosikäinen. Hän ei tehnyt ikinä tyhmyyksiä eikä pahaa, mutta osasi soittaa kyllä suuta.
Oppi ihmisten tavoille vasta kun sai olla kesätöissä vieraiden aikuisten seurassa. Huomasi ilmeisesti, etteivät asiat edisty ainakaan rähisemällä. Sen kesän jälkeen alkoi aikuistumaan kovasti sekä käyttämään tyrmäävän hajuista partavettä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko teillä jokin asia/t? Suhtautuminen, käytös, odotukset, vaatimukset jne? Vai saako olla, mennä ja tulla kuten haluaa?
Ei ole koskaan saanut olla, mennä ja tulla kuten haluaa. Säännöt ne on oltava ja aina on ollut.
Hetken aikaa yritti isotella kun on nyt täysi-ikäinen, mutta tehtiin selväksi, että niin kauan kuin on taloudellisesti riippuvainen ja asuu saman katon alla, noudattaa meidän sääntöjä.
Sitten kun asuu omillaan on asia toinen, enkä aio mennä siihen huusholliin huseeraamaan, kuten joillakin mammoilla on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Jälkeläisesi ei ole olemassa tehdäkseen sinua eheäksi. Olisi korkea aika opetella olemaan muutakin, kuin pelkkä äiti.
Miten tämä liittyy aloitukseen?
Samat säännöt pätee niin kauan kuin kotona asuu ja on riippuvainen taloudellisesti.
Tämä voi olla vaikea paikka meille, tai sitten ei. Luin nimittäin samasta teemasta tällä palstalla jokunen vuosi sitten, ja vasta silloin minulle valkeni, että monissa perheissä jokin muuttuu silloin 18-vuotiaana. Kun itse olin nuori, ei mikään muuttunut ja meillä oli tiukka kuri Esim. kotiintuloaika, nukkuma-aika ja tv:n katselusäännöt olivat samat kuin nuorempana. Jos kotiintuloajasta myöhästyi pari minuuttia, oli seurauksena parin kk kotiaresti.
Meidän esikoinen on 16 v. Viihtyy kotona hyvin, joten säännöistä ei ole tarvinnut kauheasti vääntää. Saa nähdä miten on parin vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko teillä jokin asia/t? Suhtautuminen, käytös, odotukset, vaatimukset jne? Vai saako olla, mennä ja tulla kuten haluaa?
Ei ole koskaan saanut olla, mennä ja tulla kuten haluaa. Säännöt ne on oltava ja aina on ollut.
Hetken aikaa yritti isotella kun on nyt täysi-ikäinen, mutta tehtiin selväksi, että niin kauan kuin on taloudellisesti riippuvainen ja asuu saman katon alla, noudattaa meidän sääntöjä.
Sitten kun asuu omillaan on asia toinen, enkä aio mennä siihen huusholliin huseeraamaan, kuten joillakin mammoilla on tapana.
Miksi näin sääntökeskeistä. Isotella?
Vierailija kirjoitti:
Jälkeläisesi ei ole olemassa tehdäkseen sinua eheäksi. Olisi korkea aika opetella olemaan muutakin, kuin pelkkä äiti.
Missä kohtaa ap sanoi olevansa nainen vai oletitko kenties hänen sukupuolensa?
Meillä ei muuttunut oikeastaan mikään muu kuin se, että lapset pääsivät baariin. Lapsille ei esimerkiksi ole koskaan ollut kotiintuloaikoja, koska osasivat tulla kotiin ihan itse järkevään aikaan. Itse taisin kertoa kummallekin, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia täysi-ikäistyminen tarkoittaa. Kumpikin muutti pois kotoa 20-vuotiaana opintojen perässä. Isoin kriisi minulla oli esikoisen täyttäessä 20 vuotta, en millään meinannut tajuta, miten minulla voi olla noin vanha lapsi.
Omassa lapsuudenkodissa oli sääntöjä sääntöjen perään vaikka me lapset oltiin rauhallisia hissukoita, jotka viihtyivät kirjojen parissa. En halunnut omien lasten suhteen sitä, että aina pelätään pahinta vaikkei mitään aihetta ole. Pelkäsin koko ajan, että teen jotain väärin ja se vaikutti omaan henkiseen kehitykseen. Sitä en omille lapsille halunnut,
Asuu viikot koulun asuntolassa, kävi autokoulun omilla opintotukirahoillaan, ollaan sovittu että pitää meitä kartalla siitä, missä menee. Ei tarvitse kuitenkaan enää kysellä lupia, saako mennä (kysyy usein silti, vanhasta tottumuksesta) kunhan kouluasiat hoitaa asiallisesti. Hoitaa myös muut omat asiansa, eikä odota että vanhemmat esim. tilaisi hammaslääkäriajan tai lääkärinajan.
Tietyt säännöt meillä on aina ollut lapsille. Toki vapauksia ja omaa vastuuta on koko ajan kasvamisen myötä lisätty.
Esikoispoika lähti opiskelemaan armeijan jälkeen noin 45 kmn päähän ja hänelle ei ollut juolahtanutkaan mieleen, että voisi/saisi/ pystyisi hakemaan opiskelijakämpän sieltä lähempää. Kuitenkin laittoi hakemuksen kun vähän kannustettiin. Saikin asunnon hieman myöhemmin ja hankittiin hänen kanssaan kaikki tarpeellinen sinne. Pikkuhiljaa alkoi viihtyä yhä enemmän siellä asunnollaan ja löysi kumppaninkin. Itse pelkäsin, että meidän nörtti jää peräkamaripojaksi kotiin ikuisiksi ajoiksi.
Tytär on nyt abi ja on jo pitkään odottanut, että pääsisi opiskelemaan ja saisi oman kämpän. Hän on varautunut jo tähän hankkimalla kaikenlaista aina kun on sopivaa osunut kohdalle. Pikkuveljensä on lukion ykkösellä ja taas tyyppiä potentiaalinen peräkamaripoika. Eniten olen tällä hetkellä hänestä huolissani, koska ei ole kiinnostusta juuri mihinkään muuhun kun pelaamiseen. Pelikavereissa on näitä kouluttamattomia luusereita, jotka makaa päivät pitkät kotonaan pelaamassa ja tällaista elämää hän kadehtii.
18 vuotias on aikuinen, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa, johon tarvitsee vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
18 vuotias on aikuinen, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa, johon tarvitsee vanhempiaan.
Täysi-ikäinen ei tarkoita samaa asiaa kuin aikuinen. 18-vuotiaalla on aivojen kehitys kesken ja jokainen kehittyy vähän eri tahtiin. En usko, että sinäkään olisit osannut tuossa iässä kilpailuttaa sähkösopimukset, neuvotella itsellesi kannattavan työsopimuksen tai ostaa kiinteistön.
Aikuinen eli 18 vuotiaan ei pidä olla vanhempiensa kotona, jos kyseessä ei ole kehitys tai muuten vammainen henkilö vanhemmat omaishoitajia.
Tälläinen perverssi järjestely pitäisi olla kielletty lailla.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen eli 18 vuotiaan ei pidä olla vanhempiensa kotona, jos kyseessä ei ole kehitys tai muuten vammainen henkilö vanhemmat omaishoitajia.
Tälläinen perverssi järjestely pitäisi olla kielletty lailla.
Käykö kateeksi? Eikö vanhempasi huolehtineet sinusta?
Napanuora olisi pitänyt katkaista jo vähän aikaisemmin.