Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joita anoppi JA miehen sisko ”torjuu”?
16.10.2019 |
Olen vuosia yrittänyt olla hyvää pataa ja pitänyt huolen että oma käytökseni on asiallista. Silti en onnistu ”voittamaan” anoppia ja miehen siskoa puolelleni, vaan tapaamiset ovat lähes aina ikäviä. Esimerkiksi minua vähätellään tai arvioidaan persoonaa. Muiden ihmisten kanssa esim töissä ei ole minulla ollut ongelmia.
En usko voivani tälle asialle enää mitään, mutta asia silti harmittaa, koska joudumme olemaan tekemisissä. Muut miehen sukulaiset pitää minusta. Miten muut selviätte vastaavan asian kanssa?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan. Lisäksi tähän asiaan liittyy se, että tyttären lapset on anopin puheissa ylivertaisia. Esim oma lapsi on ujo, ja anoppi usein harmittelee sitä. Miehen siskon tytär taas on rohkeampi luonne ja anoppi usein kehuu häntä, kuinka on ”niin mahtava, sosiaalinen tyttö”. Meidän lasta ei kehu. Ap
Miksi kerjäät epätoivoisesti hyväksyntää, jota ei tule? Kehu sinä lastasi. Kyllä muidenkin kehut varmaan lämmittävät, mutta niitä ilmankin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerjäät epätoivoisesti hyväksyntää, jota ei tule? Kehu sinä lastasi. Kyllä muidenkin kehut varmaan lämmittävät, mutta niitä ilmankin pärjää.
No kyllähän tässä pärjää ja kehun lastani. Silti ajoittain harmittaa kun kuitenkin ollaan tekemisissä. Jos minulla olisi kaveri joka käyttäytyy anopin tyylillä, en olisi enää hänen kaveri. Mutta sukulaisia ei voi valita. Ap
Toi anoppi ja miehellä sisko on yleensä paha yhdistelmä. Sisko kokee mustasukkaisuutta äidistänsä ja sen takia anoppi ei halua tulla kanssasi läheiseksi. Minulla oli samanlaista ja sitten kun lapsiani kohdeltiin vähättelevästi niin vihelsin pelin poikki. Kerran vuodessa kyläily riittää, olkoot keskenään. Onneksi on paljon muita läheisiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerjäät epätoivoisesti hyväksyntää, jota ei tule? Kehu sinä lastasi. Kyllä muidenkin kehut varmaan lämmittävät, mutta niitä ilmankin pärjää.
No kyllähän tässä pärjää ja kehun lastani. Silti ajoittain harmittaa kun kuitenkin ollaan tekemisissä. Jos minulla olisi kaveri joka käyttäytyy anopin tyylillä, en olisi enää hänen kaveri. Mutta sukulaisia ei voi valita. Ap
En ole se jota lainasit mutta.. Sukulaisia ei voi valita, mutta läheiset voi. Se että joku on sukulainen ei tee hänestä läheistäsi. Keskity niihin ihmissuhteisiin jotka toimivat ja ovat mielekkäitä.
Kyllä pahemminkin voisi mielestäni olla. Anoppi voisi olla sellainen että haukkuu sinua ihan suoraan tai hän voisi olla liian tunkeileva perhettänne kohtaan ja yrittää ikään kuin viedä paikkasi lastesi äitinä. Se että pystytte tapaamaan ilman kovin ikäviä seuraamuksia on mielestäni ihan ok. Serkun jatkuva kehuminen lapsenne läsnäollessa on kyllä kurjaa, ja jos se todella on sellaista että ihan tietoisesti ja tahallaan kehutaan niistä piirteistä mitä lapsellanne ei ole, niin itse harventaisin tapaamiset pariin kertaan vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerjäät epätoivoisesti hyväksyntää, jota ei tule? Kehu sinä lastasi. Kyllä muidenkin kehut varmaan lämmittävät, mutta niitä ilmankin pärjää.
No kyllähän tässä pärjää ja kehun lastani. Silti ajoittain harmittaa kun kuitenkin ollaan tekemisissä. Jos minulla olisi kaveri joka käyttäytyy anopin tyylillä, en olisi enää hänen kaveri. Mutta sukulaisia ei voi valita. Ap
Mikä pakko on olla tekemisissä? Joulukortti riittää eikä sekään ole pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap täysin. Olen vastaavassa tilanteessa. Olen ollut itse aina ystävällinen. Silti anoppi ja miehen sisko tuntuvat inhoavan mua. Kaikki miehenkin "tekoset" ovat aina mun syytä. Raskasta. En ole tottunut siihen, etten tule jonkun kanssa yhtään toimeen. Mulle olisi ollut tärkeää, että miehen tärkeät ihmiset pitäisivät musta.
Meidän lapsia anoppi onneksi palvoo. Mutta ne ovatkin anopin mielestä täysin mieheni kopioita:D
Itse olen ainoa lapsi, joten mulla ei ole veljeä. En sitten ehkä ymmärrä tilannetta. Ja vävyään anoppi tietysti palvoo. Se satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopillasi ja hänen tyttärellään on erityinen ja pitkä suhde, joka perustuu yhdessä koettuun elämään ja rakkauteen. Ja siihen suhteeseen harvoin pääsevät miniät/kälyt.
Luulen ap. sinullakin olevan ainutlaatuinen suhde tyttäreesi ja se suhde pysyy läheisenä elinikäsi. Ja vaikea kuvitella, että tuleva miniäsi olisi yhtä läheinen kuin tyttäresi, kun yhdessä vietettyä aikaa on huomattavasti vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap täysin. Olen vastaavassa tilanteessa. Olen ollut itse aina ystävällinen. Silti anoppi ja miehen sisko tuntuvat inhoavan mua. Kaikki miehenkin "tekoset" ovat aina mun syytä. Raskasta. En ole tottunut siihen, etten tule jonkun kanssa yhtään toimeen. Mulle olisi ollut tärkeää, että miehen tärkeät ihmiset pitäisivät musta.
Meidän lapsia anoppi onneksi palvoo. Mutta ne ovatkin anopin mielestä täysin mieheni kopioita:D
Itse olen ainoa lapsi, joten mulla ei ole veljeä. En sitten ehkä ymmärrä tilannetta. Ja vävyään anoppi tietysti palvoo. Se satuttaa.
Missä sun omat vanhemmat? Etkö sinä tyttärenä saa vanhemmiltasi palvontaa ja ihailua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ajattelekaan että minun pitäisi olla yhtä tärkeä anopille kuin tyttärensä. Mutta toivoisin ettei piikiteltäisi ja oltaisi epäempaattisia tai pyöriteltäisi silmiä ilman syytä.
Mieheni on kyllä huomannut suhtautumisen ja arvelee että jollain tavalla anoppi ja käly kilpailevat kanssani ja siitä johtuu vertailu/piikittely jne...
Ap
Mikä siinä onkin kun naiset eivät tule keskenään näissä tilanteissa toimeen. Itselleni veljen vaimo on taas kuin oma sisko johtuen siitä ehkä kun omia siskoja ei ole.
M22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan kohteliaat välit miehen kaikkiin sukulaisiin, joita näen 1-2 kertaa vuodessa. En tiedä, mitä puhuvat selkäni takana tai muissa sukujuhlissa, joissa en ole mukana (ja joista en edes tiedä). Miksi ihmeessä jotkut tunkevat itseään puolison suvun kanssa tekemisiin useita kertoja kuukaudessa, kun ei ole mikään pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap täysin. Olen vastaavassa tilanteessa. Olen ollut itse aina ystävällinen. Silti anoppi ja miehen sisko tuntuvat inhoavan mua. Kaikki miehenkin "tekoset" ovat aina mun syytä. Raskasta. En ole tottunut siihen, etten tule jonkun kanssa yhtään toimeen. Mulle olisi ollut tärkeää, että miehen tärkeät ihmiset pitäisivät musta.
Meidän lapsia anoppi onneksi palvoo. Mutta ne ovatkin anopin mielestä täysin mieheni kopioita:D
Itse olen ainoa lapsi, joten mulla ei ole veljeä. En sitten ehkä ymmärrä tilannetta. Ja vävyään anoppi tietysti palvoo. Se satuttaa.
Missä sun omat vanhemmat? Etkö sinä tyttärenä saa vanhemmiltasi palvontaa ja ihailua?
Sivusta tähän. Itse kokenut samaa ja omat vanhemmatkaan ei ole oikein läheisiä enkä ole heiltä saanut mitkään ihailua, tukea, kannustusta, palvontaa yms. Kai tällaisella elämän kokemuksella hakee edes jotain hyväksyntää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi on mieltä asiasta?
Miksi miehen pitäisi olla mitään mieltä? Aikuiset naiset, rstkaiskaa itse ongelmanne.
Miksi naisten elämä on tuollaista draamaa? Miksi kaikki naiset tuntevat, että toiset naiset väheksyvät ja vieroksuvat heitä. Minä en ole koskaan tuntenut väheksyntää ja vieroksuntaa enkä ole koskaan sellaista nähnytkään, kun en koko ajan yritä analysoida, miten muut suhtautuvat minuun. Jotkut varmaan tykkää ja toiset ei tykkää, mutta miksi minä sillä päätäni vaivaisin.
Voisiko sen ylituntemisen lopettaa ja keskittyä elämään?
Paskoja anoppeja ja appiukkoja on aina ollu.
Samoin kuin niitä parhaita ja rakkaita.
Säkäpeliä mistä suvusta nai.