Oletko usein rikkonut sääntöä, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan vain ikävuosiaan vastaavan määrän öitä?

Ainoastaan että satunnainen, pidempikään ero tutun ja turvallisen hoitajan luona tee suuria, peruuttamattomia vaurioita lapselle.



-62

1. Erossa ollaan monesta syystä, kuten esimerkiksi tiivistahtisen opiskelun tai kurssituksen tai hektisen työtilanteen vuoksi. Jos näistä yksikään ei sovi ap:n kuvioon, on se ap:n oma elämänvalinta. Lapsella on sataprosenttisen varmasti kivempi olla tutussa hoitopaikassa, kuten mummolassa, kuin riepoteltuna kaverilta toiselle sen kaksi viikkoa, kun äiti painii kvartaalitilien kanssa ja hakisi lapsen hoidosta kotiin puolenyön jälkeen.

2. Jos erossa ollaan esimerkiksi lomamatkan vuoksi, suotakoon se niille äideille levähdystauoksi. Parempi se kuin nippu loppuunpalaneita äitejä.

3. Täällä kirjoittajilla, kuten - rasti seinään ja herralle kiitos - voi tosiaan olla hoitopaikkoja, joissa lapsi, pienikin, on kuin kotonaan. Kyllä pari-kolmevuotiaasta lapsesta näkee tyhmempikin, onko sillä hyvä olla vai ei.

4. Mitä tulee unohtamiseen, kerrotko minullekin missä vaiheessa se alkaa, kun lapsen kanssa puhuu esimerkiksi videopuheluita päivittäin?

5. Tilanteita on niin erilaisia, että mikään valinta tuskin on täysin väärä ja tuomittava, vaikka ap, ydinperheen kannattaja ja muutenkin yli-ihminen, ei niitä tilanteita joutuisi kohtaamaankaan.



Kasvatan omasta lapsestani pienestä pitäen reippaan, sosiaalisen ja omatoimisen. Toistaiseksi hän vielä muistaa äitinsä ongelmitta, vaikka hänellä on myös omat juttunsa mummin ja enon kanssa. Hän on myös iloinen ja sopeutuvainen, kuten äitinsäkin. Se, että elämä on ja tilanteita tulee, on ihan hyvä opetus pienestä pitäen.

Ap on päättänyt että HÄN ei halua olla erossa lapsestaan ja löytää yhden mielipiteen sitä tukemaan. Onko tämä tutkija tehnyt itse niin vai onko se joku tutkimus? Vai saadaanko täälä väännettyä asiasta kolmas kun aikansa vääntää?



Minullakin on siis " särö" kun en ole saanut olla mummolassa yökylässä. Olen onnellinen että lapseni saa tämän mahdollisuuden! Mielestäni on RIKKAUS että lapsella on turvallista niin kotona KUIN mummolassa/kummilassa.

Meillä ainakin lapset sanoo suoraan jos ei halua mennä, valehtelu tulee lapsille vasta vanhempana; ei 2- vuotiaana tai alle.



Tässä aikasemmin muuten mietin, että JOS lapsi ei ole koskaan yötä ja tätä kautta tuntee mummolaa huonommin että mikä on lapsen olo silloin kun lapsi JUOTUU mummolaan pakosta: esim. synnytys. Iskeekö paniikki jos joutuu olemaan sairaalassa 5 päivää? :)



Tälläset puheet että lapsi ei saisi olla mummolassa on täyttä sontaa ja aiheuttaa surua vanhemmille esim. pohjosessa jos joutuu oleen pitkään pois synnytyslaitoksella ja jos vanhempi ei ajattele omilla aivoillaan!



Eikä se ole sen suurempi tai pienempi särö 1- vuotiaalle jos äiti lähtee synnyttään ja menee mummolaan PAITSI jos vanhemmilla mummolaan paska asenne eikä olla oltu yökylässä jne.



Sitä paitti: miten Keltinkangas ajattelee päivähoidosta? yökylässä nukutaan ja päivähoidossa ollaan 9 h erillään päivittäin..



91

Ei kai isän tarvitse 5 yötä sentään sairaalassa olla? Vai onko sinun mielstäsi mummo parempi hoitaja kuin isä? -124

Reippaus ja omatoimisuus eivät suinkaan välttämättä kerro tasapainoisesta kasvuympäristöstä. Tämä näin sivuhuomautuksena..

Monelle vanhemmalle tauko lastenhoidosta tulee varmasti tarpeeseen, ja sitä taukoa puolustellaan vähättelemällä lapselle koituneita vahinkoja, koska niitä ei pysty heti näkemään päältä päin.

Se, ei tarkoita sitä etteikö vahinkoa olisi tapahtunut. Ja vaikka se vahinko olisi pientä, niillä pienillä valinnoillaan muokkaa jatkuvasti lapsen kehitystä.

Sen sijaan, että vähättelee tekojensa seurauksia kannattaisi todella punnita mikä on lapsen parasta ja vaikkapa ennemmin järjestää itselleen viikottaisia menoja kuin useamman päivän tai viikon lomia erossa alle kolmivuotiaasta.

Minusta on hassua, kuinka jotkut ihmiset (=av-mammat)

ajattelevat, että jos ei heti näy mitään näkyvää, niin mitään ei ole tapahtunut.

Ihminen on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Mistä sitä tietää, mistä meidän turvattomuuden tunteemme, yksinäisyyden pelkomme, mustasukkaisuuteemme, hylkäämisen pelkomme johtuvat? Ehkä juuri siitä, että olimme liian paljon liian nuorena ilman vanhempiamme?

Mitä nuorempana on jotain tapahtunut, sitä huonommin löytää peloilleen syytä. Kyse on vain nimettömästä ahdistuksesta. Ja se voi todellakin tulla siitä, että äiti ja isä lähtivät matkoille ja pieni lapsi tunsi itsensä hyvin, hyvin hylätyksi. Näennäisesti palautui ennalleen. Mutta jokin särö jäi.

alle 3-vuotias pitää hoitaa kodinomaisessa ympäristössä. Koska ihminen kehittyy siten, että ensin pitää kehittyä oma persoona ja vasta tämän jälkeen pystyy kehittymään sosiaaliseksi ihmiseksi.

Hän on siis sitä mieltä, että kehitys ei voi kulkea niin päin, että ensin tulee sosiaaliseksi ja sitten vasta löytää itsensä. Ja suuressa ryhmässä ei voi löytää itseään.

En ole lukenut, että Keltikangas ehdottaisi tuntimääriä päivän pituudelle. Mutta onhan siinä vissi ero, ilmestyykö äiti näkyviin 9 tunnin jälkeen vai 42 tunnin jälkeen.

Vierailija:

Sitä paitti: miten Keltinkangas ajattelee päivähoidosta? yökylässä nukutaan ja päivähoidossa ollaan 9 h erillään päivittäin..

91

ja sitten 5-vuotiaana 4 viikkoa. Sitä aiemmin oli ilman mua kai 3-vuotiaana 2 päivää.

kukin tavallaan.

1v on ollut aina vain yön kerralla ja 3v ei ole kyllä ollut koskaan 3 yötä yhtäsoittoa

On psykologin antama, ei mikään vaan meidän perheen sääntö. -ap

Kerrotko ap vielä, mistä lapsi tietää olla vahingoittumatta pakottavasta syystä tehdyn hylkäämisen seurauksena?

Vierailija:

Kerrotko ap vielä, mistä lapsi tietää olla vahingoittumatta pakottavasta syystä tehdyn hylkäämisen seurauksena?

lisäsin viimeisen lauseen alkuperäiseen tekstiin, siksi, että kuitenkin täällä joku olisi sanonut, että " oli pakko, kun olin sairaalassa kuolemaa tekemässä ja mies oli Timbuktussa" .

Eli jos on pakko toimia niin, niin sitten on. Mutta nämä huvikseen viemiset, esim. vanhempien loman takia ovat asia erikseen.



Ja psykologin nimeä en muista. Kaksplus tai Vauva-lehdessä kuitenkin ihan lähiaikoina oli. Viime tai edellisessä numerossa.



Mutta eihän tuo nyt mikään uusi tieto ole, kyllähän oma järkikin sanoo, että ei 1 vuotiaan pidä olla erossa vanhemmistaan kauaa. -ap

Sen jälkeen seuraavan kerran yhden yön mummin luona 2-vuotiaana. Morkkis tuli siitä poissaolosta kun lapsi oli 10 kk. Vaikka mummia nähnyt syntymästään asti pari kertaa viikossa.

erossa vanhemmistaan pitkää aikaa. Ja vielä näin painettuna kasvatusalan lehdessä psykologin sanomana tälläisen nyrkkisäännön. Sain vahvistusta ajatuksilleni.

Sulla ei sitten taida olla tätä maalaisjärkeä? -ap

Ja kyllä, olen suosituksesta poikennut. Esikoinen ekaa kertaa yön mummolassa 3kuisena, tämä toka tulee olemaan reilut 5kk kun on täällä kotona mummonsa, pappansa ja isoveljensä kanssa vuorokauden.



Esikoinen oli ehkä 6 kertaa yön mummolassa ekan vuorensa aikana.

Lapset ovat todella vinksahtaneita,kun joutuivat jo 4 ja 5 vuotiaina olemaan pari viikkoa isovanhempien kanssa mökillä ja välillä viikon kerralla mummin kanssa reissujeni takia. Ja kuopuskin on joutunut kärsimään mummin luona viikonloppuja jo 1v. lähtien! Äkkiä soitto sossuun ja lapset pois! ;)

Joten siteeraa nyt vain kiltisti jotain tutkimusta, jossa todetaan, että yksivuotias vaurioituu viettäessään kaksi yötä mummolassa.

Vai vahingoittuu vain siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat kapakassa? Miten tää nyt on?