Merja Mähkän kolumni Iltalehdessä säästämisestä sai sappeni kiehumaan
Tunnen itsekin ihmisen, jolla on rahaa kuin roskaa ja on aina hyötymässä itseään köyhempien kustannuksella täysin häpeilemättä. Menee ihan oma-aloitteisesti muiden vaatekaapeille ja alkaa tonkimaan josko olisi mitään mitä voisi heille lahjoittaa. Ravintolassa ei raaski tilata lapsilleen jälkiruokia vaan lokkeilee muiden jälkiruuista heille.
Toki rikaskin saa sniduilla mutta ei itseään köyhempien kustannuksella.
Kommentit (77)
Olisit nyt vähän referoinut mistä on kyse.
En ole lukenut kolumnia, ja kertomasi perusteella jätän lukematta - verenpaineeni ei kaipaa nostamista.
Minua ärsyttävät aika paljonkin nämä "näin säästät tuhansia vuodessa" ja "varaton kotirouva keksi tavan tienata satoja tuhansia parissa vuodessa" (ei - se ei ollut seuralaispalvelu), kun ne vinkit ovat niin tyhjänpäiväisiä eivätkä koske kuin joitain kerma... "älä osta joka aamu kympin lattea kioskilta, keitä itse kahvia parina aamuna viikossa - älä tee neljää kaukomatkaa vuodessa, kaksi Euroopan-reissua riittää - et tarvitse neljää Burberryn talvitakkia joka vuosi, kaksi on tarpeeksi. Säästä yksi lenkkitakiksi" Tai se kotirouva on ostanut muutaman sijoitusasunnon, kun on ensiksi käyttänyt alkpääomana saamansa perinnöt ja vipannut miljonääriveljeltään loput.
Tuollaiset hyvät neuvot eivät millään koske ihmisiä, joilla on oikeasti varaa ostaa se latte ehkä kerran kuukaudessa palkkapäivän kunniaksi (tai kun työttömyyskorvaukset tulevat) tai jotka pääsevät kerran kolmessa vuodessa Tallinnaan halpisristeylyllä. Eikä suurimmalla osalla kotirouvista ole jemmassa muutamaa kymppitonnia pistää sijoitusasunnon lainan alkupääomaksi. Ne eivät koske edes ns. tavallisia duunareita.
Mähkän tapa saada klikkauksia artikkeleilleen on linkata ne vauva.fi-sivustolle. Ovelaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kolumnia, ja kertomasi perusteella jätän lukematta - verenpaineeni ei kaipaa nostamista.
Minua ärsyttävät aika paljonkin nämä "näin säästät tuhansia vuodessa" ja "varaton kotirouva keksi tavan tienata satoja tuhansia parissa vuodessa" (ei - se ei ollut seuralaispalvelu), kun ne vinkit ovat niin tyhjänpäiväisiä eivätkä koske kuin joitain kerma... "älä osta joka aamu kympin lattea kioskilta, keitä itse kahvia parina aamuna viikossa - älä tee neljää kaukomatkaa vuodessa, kaksi Euroopan-reissua riittää - et tarvitse neljää Burberryn talvitakkia joka vuosi, kaksi on tarpeeksi. Säästä yksi lenkkitakiksi" Tai se kotirouva on ostanut muutaman sijoitusasunnon, kun on ensiksi käyttänyt alkpääomana saamansa perinnöt ja vipannut miljonääriveljeltään loput.
Tuollaiset hyvät neuvot eivät millään koske ihmisiä, joilla on oikeasti varaa ostaa se latte ehkä kerran kuukaudessa palkkapäivän kunniaksi (tai kun työttömyyskorvaukset tulevat) tai jotka pääsevät kerran kolmessa vuodessa Tallinnaan halpisristeylyllä. Eikä suurimmalla osalla kotirouvista ole jemmassa muutamaa kymppitonnia pistää sijoitusasunnon lainan alkupääomaksi. Ne eivät koske edes ns. tavallisia duunareita.
Juu ja kun rikas joka voisi laittaa ne rahansa kiertoon, niin sensijaan retostelee kuinka saa kaiken lähes ilmaiseksi kun kärttää muiden vanhoja vaatteita ja tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kolumnia, ja kertomasi perusteella jätän lukematta - verenpaineeni ei kaipaa nostamista.
Minua ärsyttävät aika paljonkin nämä "näin säästät tuhansia vuodessa" ja "varaton kotirouva keksi tavan tienata satoja tuhansia parissa vuodessa" (ei - se ei ollut seuralaispalvelu), kun ne vinkit ovat niin tyhjänpäiväisiä eivätkä koske kuin joitain kerma... "älä osta joka aamu kympin lattea kioskilta, keitä itse kahvia parina aamuna viikossa - älä tee neljää kaukomatkaa vuodessa, kaksi Euroopan-reissua riittää - et tarvitse neljää Burberryn talvitakkia joka vuosi, kaksi on tarpeeksi. Säästä yksi lenkkitakiksi" Tai se kotirouva on ostanut muutaman sijoitusasunnon, kun on ensiksi käyttänyt alkpääomana saamansa perinnöt ja vipannut miljonääriveljeltään loput.
Tuollaiset hyvät neuvot eivät millään koske ihmisiä, joilla on oikeasti varaa ostaa se latte ehkä kerran kuukaudessa palkkapäivän kunniaksi (tai kun työttömyyskorvaukset tulevat) tai jotka pääsevät kerran kolmessa vuodessa Tallinnaan halpisristeylyllä. Eikä suurimmalla osalla kotirouvista ole jemmassa muutamaa kymppitonnia pistää sijoitusasunnon lainan alkupääomaksi. Ne eivät koske edes ns. tavallisia duunareita.
No tässä oli nyt kysytty Facebook-kavereilta, olisiko jollakulla kierrättää turvaistuinta ja saatu lapselle säkillinen vaatetta pikkurahalla tuttavalta. Kovin epäkäytännöllisiä vinkkejäkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kolumnia, ja kertomasi perusteella jätän lukematta - verenpaineeni ei kaipaa nostamista.
Minua ärsyttävät aika paljonkin nämä "näin säästät tuhansia vuodessa" ja "varaton kotirouva keksi tavan tienata satoja tuhansia parissa vuodessa" (ei - se ei ollut seuralaispalvelu), kun ne vinkit ovat niin tyhjänpäiväisiä eivätkä koske kuin joitain kerma... "älä osta joka aamu kympin lattea kioskilta, keitä itse kahvia parina aamuna viikossa - älä tee neljää kaukomatkaa vuodessa, kaksi Euroopan-reissua riittää - et tarvitse neljää Burberryn talvitakkia joka vuosi, kaksi on tarpeeksi. Säästä yksi lenkkitakiksi" Tai se kotirouva on ostanut muutaman sijoitusasunnon, kun on ensiksi käyttänyt alkpääomana saamansa perinnöt ja vipannut miljonääriveljeltään loput.
Tuollaiset hyvät neuvot eivät millään koske ihmisiä, joilla on oikeasti varaa ostaa se latte ehkä kerran kuukaudessa palkkapäivän kunniaksi (tai kun työttömyyskorvaukset tulevat) tai jotka pääsevät kerran kolmessa vuodessa Tallinnaan halpisristeylyllä. Eikä suurimmalla osalla kotirouvista ole jemmassa muutamaa kymppitonnia pistää sijoitusasunnon lainan alkupääomaksi. Ne eivät koske edes ns. tavallisia duunareita.
Juu ja kun rikas joka voisi laittaa ne rahansa kiertoon, niin sensijaan retostelee kuinka saa kaiken lähes ilmaiseksi kun kärttää muiden vanhoja vaatteita ja tavaroita.
Fakta on, että käytännössä kukaan ei huoli ilmaista hyvää tavaraa, jos se ei ole täysin priimaa ja merkkituotetta. Itse olen vaikka roskalavaryhmissä tarjonnut lastenvaatteita pusseittain, tai että voi tulla valikoimaan mitä haluaa, ainoat kyselyt on olleet tyyliin onko jotain merkkiä x.
Eli jos sitten joku kaveri pussillisen huolii ja saa siitä jotain iloa, ei kyllä paljoa kiinnosta onko köyhä vai rikas.
Meinasin juuri kysästä, että onkos tämä mäihä sybtynyt kultalusikka anaalissa, mutta sehän selvisikin jo tuosta viestien välistä olevasta Me naisten mainosotsikosta, jossa naistenlehti kiiruhtaa puolustamaan tätä kultalusikka anaalia, joka siis todellakin on saanut alkupääoman hauskaan harrastukseensa isukiltaan.
Ja näille lehtien naamoille sun muille puoljulkkiksille muutekin lähetellään kaikkea ilmaiskamaa; meikkejä, koruja, kirjoja,vaatteita, kodintarvikkeita, ja jos on lapsi niin yhtä sun toista lapseen liittyvää. Kun ei sitten kaikelle ole itsellä käyttöä, niin voi kätevästi antaa saatuja kamoja lahjoiksi muille, ja kas, taaskaan ei hävinnyt omasta rahapussista mitään!
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/0110f65a-9ab2-4e60-8acc-43f487d6ad5b
Näistä laskelmista puuttuu asuminen kokonaan. 15 €/m2/kk x 15 m2 = 225 €/kk
Noh, minä olen saanut lapsilleni lähes kaiken tarpeellisen kierrätettynä tutuilta. Vaatteet, turvaistuimet, rattaat, sukset, luistimet, kypärät, peruspuhelimet jnejne. Toki on ostettu uuttakin, mutta varsinaisesti tarvetta ei olisi ollut kuin ehkä kengille ja alusvaatteille hankkia täysin uutena. Ja olen vastaavasti lahjoittanut kaiken yhtään käyttökelpoisen eteenpäin.
Että mitä pahaa tässä nyt sitten on, vaikka keskituloinen onkin? Rahaa on sitten voitu käyttää esim harrastuksiin, lomiin ja vähän säästettykin lapsille sen sijaan, että koko ajan ostettaisiin uutta tavaraa.
Rikkaille raha rahana merkitsee kaikkea, kun taas varakkaalle raha on vain väline saada jotain mitä itse pitää arvossa.
Rikas ei siis toisinsanoen näe juuri mitään sen arvoisena että maksaisi siitä, vaan kaikki on kallista jos ei ole ilmaista. Tämä ihmistyyppi on täysin häpeilemätön hyötymään muista, eikä koe tippaakaan huonoa omaatuntoa vaikka veisi leipäjonolaiselta ruokakassin. Hän näkee siinä vaan säästöä itselleen.
Varakkaalla ihmisellä on myös rahaa, mutta hän myös arvostaa asioita, joita sillä saa ja maksaa niistä, eikä pyri hyötymään köyhemmistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/0110f65a-9ab2-4e60-8acc-43f487d6ad5b
Näistä laskelmista puuttuu asuminen kokonaan. 15 €/m2/kk x 15 m2 = 225 €/kk
Entäpä jos asuu ihan samassa kämpässä kuin ennen lapsen saantia? Miksi silloin laskisi niitä lapsen kuluiksi? Vettä ja sähköä voi laskennellisesti lapsen kuluihin toki laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh, minä olen saanut lapsilleni lähes kaiken tarpeellisen kierrätettynä tutuilta. Vaatteet, turvaistuimet, rattaat, sukset, luistimet, kypärät, peruspuhelimet jnejne. Toki on ostettu uuttakin, mutta varsinaisesti tarvetta ei olisi ollut kuin ehkä kengille ja alusvaatteille hankkia täysin uutena. Ja olen vastaavasti lahjoittanut kaiken yhtään käyttökelpoisen eteenpäin.
Että mitä pahaa tässä nyt sitten on, vaikka keskituloinen onkin? Rahaa on sitten voitu käyttää esim harrastuksiin, lomiin ja vähän säästettykin lapsille sen sijaan, että koko ajan ostettaisiin uutta tavaraa.
Se on juuri näin. Pienille lapsille varsinkin melkein kaikkea kyllä saa kierrätettynä halvalla, jopa ilmaiseksi, jos ei ole pakko olla juuri sitä gugguuta tai muuta muka-hienompaa. Teinien kohdalla homma vähän vaikeutuu, mutta kyllä meidän teinit saavat kavereiltaan edelleen vaatetta ja antavat taas omiaan eteenpäin. Ja käyvät paljon kirppiksillä.
Ap:lla tuntui menevän kolumnin pointti ohi ja kovaa... Onko se hyötymistä köyhien kustannuksella jos kysytään facessa kavereilta, että onko jollain myynniss käytettyä turvaistuinta tai ostetaan työkaverin pojsn vanhoja vaatteita joista työkaveri haluaakin päästä eroon? Ap taitaa olla juuri tuota kansanosaa, josta Mähkä kirjoittaa. Jos rikas ostaa käytettyä tavaraa, vaikka uuteenkin olisi helposti varaa, heitä halveksitaan "köyhyyslarppaajiksi".
Minuakin ärsyttää nämä ”näin kotirouva sai miljoonaomaisuuden”-jutut ja muut vastaavat hyväosaisille tarkoitetut säästövinkit. Olen kateellinen eräälle tutulleni, jonka perhe/suku on rikas. Tekee itse opettajan työtään ja käyttää saamansa palkkarahat sijoittaakseen ne osakkeisiin ja rahastoihin. Ei tarvi laskuista stressata, kun perheen sisällä liikkuu isot rahat. Elämä on yltäkylläistä. Mutta lohdutukseksi voinen sanoa, että tällaiset ovat harvinaisia(?) tapauksia. En itse saanut parhaita kortteja elämälleni ja olen köyhä parisuhteeton yh-äiti, joka paiskii pienen elantonsa eteen raskaassa työssä. Säästän ja sijoitan rahastoihin maksukykyni mukaan. Parhaimmillaan sain syrjään 1000€, mutta ne säästöt sitten menivät yllättävän arjen menon takia.
Tän alotuksen pointti ei ollut kierrätyksen moittiminen, vaan tuoda esiin rahaa rakastavien ihmisten asenne. Edes lapsen turvallisuus ei silloin merkitse, vaan ostetaan turvaistuinkin käytettynä vaikka suositus on ostaa aina uutena, kuten esim. pyöräilykypäräkin. Rikkaan ihmisen ei tarvitsisi ottaa riskiä, mutta silti hän piheydessään, saituudessaan ja rahanrakkaudessaan ottaa sen vapaaehtoisesti.
Se on köyhyyden pilkkaamista. Varattomalla ihmisellä ei ole valinnanvaraa ja häntä jonkin uuden tavaran ostaminen voi piristää vaikka kuinka kauan. On nimittäin silkkaa valetta että materiasta häviää ilo suurinpiirtein samantien kun sen vie kaupasta kotiin. Ei häviä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla tuntui menevän kolumnin pointti ohi ja kovaa... Onko se hyötymistä köyhien kustannuksella jos kysytään facessa kavereilta, että onko jollain myynniss käytettyä turvaistuinta tai ostetaan työkaverin pojsn vanhoja vaatteita joista työkaveri haluaakin päästä eroon? Ap taitaa olla juuri tuota kansanosaa, josta Mähkä kirjoittaa. Jos rikas ostaa käytettyä tavaraa, vaikka uuteenkin olisi helposti varaa, heitä halveksitaan "köyhyyslarppaajiksi".
Tän alotuksen pointti ei ollut kierrätyksen moittiminen, vaan tuoda esiin rahaa rakastavien ihmisten asenne. Edes lapsen turvallisuus ei silloin merkitse, vaan ostetaan turvaistuinkin käytettynä vaikka suositus on ostaa aina uutena, kuten esim. pyöräilykypäräkin. Rikkaan ihmisen ei tarvitsisi ottaa riskiä, mutta silti hän piheydessään, saituudessaan ja rahanrakkaudessaan ottaa sen vapaaehtoisesti.
Se on köyhyyden pilkkaamista. Varattomalla ihmisellä ei ole valinnanvaraa ja häntä jonkin uuden tavaran ostaminen voi piristää vaikka kuinka kauan. On nimittäin silkkaa valetta että materiasta häviää ilo suurinpiirtein samantien kun sen vie kaupasta kotiin. Ei häviä.
Rauhoitutaanpas.