Jos jollain on vaikkapa joku uusi vaate, kampaus tms ja hän kysyy mielipidettänne siitä, kerrotko mielipiteen rehellisesti vaikka et pitäisi uutta asiaa hienona?
Itse vastaan aina uskottavasti että hieno on, vaikka ei oikeasti mielestäni olisikaan. En halua pahottaa kenenkään mieltä. Mitä järkeä siinä olisi? Eihän se toinen voi sitä enää palauttaakaan tai korjata välttämättä. Enkä halua, että se toinen ei kehtaisi enää pitää esim. sitä vaatetta. En ymmärrä ihmisiä jotka ei osaa valehdella valkoisesti tuollasessa tilanteessa. Kuitenkin muuten varmasti osaavat valehdella. Itsekin kaipaisin välillä valkoisia valheita, enkä sitä hiljaista tuijotusta, jos kysyn jostain uudesta jutusta. Tuota tapahtuu joskus vaikka en kysyisikään. Esim. ”Ai sulla on uus paita! *hiljaisuus ja katseella mittailu* ”
Kommentit (16)
Diblomaattisesti vastaan aina jotain positiivista.
Riippuu hieman kuka kysyy. - Olen oppinut, että osa läheisitäni arvostaa sitä, että sanon rehellisen ja avoimen mielipiteeni. Sitten on heeitä, joiden kohdalla täytyy pitää kieli enemmän keskellä suuta; eli yritän sanoa edes jotain hyvää e. ussein jotain epämääräistä, tai sitten vähättelemällä ensin omaa kykyäni sanoa yhtään mitään..
Minulta ei ole ikinä kukaan kysynyt mielipidettä mistään ulkomuotoaan koskevasta asiasta. Ehkä sen vuoksi, etten edes noteeraa toisten ulkonäköjuttuja. Olen nainen.
Olen jotenkin sellanen että innostun kovasti uusista asioista mitä mulla on ja laitoin sitten meidän sukulaisryhmään kuvan uudesta kampauksestani ja kukaan ei vastannut mitään. Tällasta tarkotan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin sellanen että innostun kovasti uusista asioista mitä mulla on ja laitoin sitten meidän sukulaisryhmään kuvan uudesta kampauksestani ja kukaan ei vastannut mitään. Tällasta tarkotan. Ap
Ja siinä sukulaisryhmässä ei ole koko suku vaan pelkästään lähimmät. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin sellanen että innostun kovasti uusista asioista mitä mulla on ja laitoin sitten meidän sukulaisryhmään kuvan uudesta kampauksestani ja kukaan ei vastannut mitään. Tällasta tarkotan. Ap
Nehän ovat sinun hiuksesi. Kaikilla ihmisillä nyt vain ei ole niin suurta mielenkiintoa muiden kampauksia kohtaan, että niitä ryhtyisi kommentoimaan. Kunhan ne ovat kohtuullisen puhtaat niin asia on ok suurimmalle osalle ihmisistä.
Sanon jos on positiivista sanottavaa. Jos ei ole niin olen vaiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin sellanen että innostun kovasti uusista asioista mitä mulla on ja laitoin sitten meidän sukulaisryhmään kuvan uudesta kampauksestani ja kukaan ei vastannut mitään. Tällasta tarkotan. Ap
Nehän ovat sinun hiuksesi. Kaikilla ihmisillä nyt vain ei ole niin suurta mielenkiintoa muiden kampauksia kohtaan, että niitä ryhtyisi kommentoimaan. Kunhan ne ovat kohtuullisen puhtaat niin asia on ok suurimmalle osalle ihmisistä.
Niin, kaikkia kiinnostaa vain omat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Sanon jos on positiivista sanottavaa. Jos ei ole niin olen vaiti.
Olet aika töykeä. Haluat pahoittaa toisen mielen mieluummin kuin lipsauttaa pienen valkoisen valheen. Olet varmaan muutenkin sitten umpirehellinen kaikessa.
Joskus sanon todellisen mielipiteeni, joskus en. Riippuu ihan henkilöstä ja siitä kysyykö hän sillä mielellä, että haluaa ihailevan vastauksen vai todellisen mielipiteen.
Eikä se todellinen mielipide aina ole negatiivinen!
Kehuin kaverin hankkimaa hääpukua vaikka oikeasti se oli minusta hirveä. Ei sitä olisi kuitenkaan voinut sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanon todellisen mielipiteeni, joskus en. Riippuu ihan henkilöstä ja siitä kysyykö hän sillä mielellä, että haluaa ihailevan vastauksen vai todellisen mielipiteen.
Eikä se todellinen mielipide aina ole negatiivinen!
Itse en edes kaipaa ihailevaa vastausta vaan että sopiiko se uusi juttu mulle tai vastaavaa. Ap
Jos tuttava ei kysy minulta mitään, en valehtele, mutta en kerro välttämättä totuuttakaan. Eli jos pidän uudesta kampauksesta, saatan sanoa että pidän siitä tai olla sanomatta. Jos taas en pidä kampauksesta, en sano siitä mitään.
Jos mielipidettäni kysytään, sanon joka tapauksessa että kampaus on ihan hyvä, olipa se totta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon jos on positiivista sanottavaa. Jos ei ole niin olen vaiti.
Olet aika töykeä. Haluat pahoittaa toisen mielen mieluummin kuin lipsauttaa pienen valkoisen valheen. Olet varmaan muutenkin sitten umpirehellinen kaikessa.
Ikävä kyllä. Mutta jos mä sanon, että ihanat hiukset ja ne tosiaan ei ole, niin sitten se laittaa seuraavallakin kerralla ne vaikka vois olla pukevampi kampaus. Yleensä keksin jotain, vaikka sulle sopii tommonen lyhyt tai kiva väri. Mutta en valehtele, että on hieno, jos saa näyttämään viiskymppisen kaheksankymppiseltä. Mun ystävät tietää, että sanon rehellisesti, ei ne kysy jos ei halua tietää. Jos joku vaikka facepäivityksessä kysyy, niin ohitan vaan. Jos se huomaa, että en ole kommentoinut ja pahottaa siitä mielensä, niin on isompia ongelmia ku hiukset.
Riippuu henkilöstä. Siskolle ja muutamalle muulle voin sanoa suoraan vaikka en pitäisi (toki osaan muotoilla asian nätisti enkä vain töksäytä).
Jos kyseessä ei tuohon porukkaan kuuluva henkilö, niin jos en jostain pidä, niin kysyttäessä sanon jotain ympäripyöreää, jos en pidä. Spontaaneita kommentteja (joku laittaa vaan kuvan kysymättä mitä pidän) annan vain, jos aidosti pidän.
Kohteliaisuus ja hyvät tavat. Niillä pärjää elämässä.