Lue keskustelun säännöt.
Luuletteko että kiusaamiseen puuttuminen on yksinkertaista?
12.10.2019 |
Täällä kirjoitellaan pääosin niin, että kiusaamisen suhteen aikuiset sulkee silmänsä ja että on selkeä paha kiusaaja ja hyvä kiusattu.
Selkeitä ja graaveja tapauksia on hyvin vähän. Yleensä tapaukset ovat paljon monimutkaisempia. Esimerkiksi aika usein ilmenee, että kiusattu on itsekin kiusannut/levitellyt juoruja/kiusannut somessa. Tai että yksin jäänyt ei itse asiassa haluakaan olla luokan porukan kanssa, koska pitää muita pinnallisina/tyhminä. Tai joku tulkitsee muiden nauravan pihalla hänelle vaikka näin ei ole.
On myös tapauksia, joita on vaikea todentaa (sana sanaa vastaan), rikosilmoituksen kriteerit ei täyty ja molemmat vanhemmat ovat yhteistyökyvyttömiä ja kumpikin uskoo omaa lastaan. Aika usein vanhemmat vaikeuttavat tilanteiden selvittämistä.
T. Opettaja, joka tänä syksynä on opetustuntien päälle pitänyt kymmenkunta keskustelua oppilaiden kanssa, kirjoittanut monia wilma-viestejä ja puhunut satakunta tuntia vanhempien kanssa puhelimessa kiusaamistapauksia selvitettäessä
Kommentit (25)
Ainakin omilta kouluajoilta muistan, ettei puututtu lainkaan. Minusta esimerkiksi nimittelyyn voi puuttua heti, kun sellaista kuulee. Ei sillä ole väliä, onko nimitelty myös nimitellyt somessa tms. Käytöstapoja voi vaatia kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan ole väittänyt että se olisi YKSINKERTAISTA!
Jos siellä yliopistossa hiertää sen 5-6 -vuotta niin kyllä jotain keinoja pitäisi olla.
Meillä miesopettaja otti heti asian hoitaakseen. Piti osallisille tiukan puhuttelun ja ilmoitti asianosaisille, että tilanteen jatkuessa hän ottaa vanhempiin yhteyttä. Kiusaaminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan ole väittänyt että se olisi YKSINKERTAISTA!
Jos siellä yliopistossa hiertää sen 5-6 -vuotta niin kyllä jotain keinoja pitäisi olla.
Meillä miesopettaja otti heti asian hoitaakseen. Piti osallisille tiukan puhuttelun ja ilmoitti asianosaisille, että tilanteen jatkuessa hän ottaa vanhempiin yhteyttä. Kiusaaminen loppui.
Luuletko että nykyään ei pidetä puhutteluja?
Osa medioista tukee kiusaamista!
Otavamedia kannattaa asioista päättävien tahojen osalta heidän nettialustallaan tapahtuvaa nettikiusaamista. Sivuston jäsenenä olevat nettitrollit saavat tuoda ikäviin viestiketjuihin yksityisten henkilöiden nimiä anonyymien nimimerkkien turvin. Anonyymeillä nimimerkeillä on oikeus tulla unohdetuksi palstalla ja nimimerkki voidaan vaihtaa toiseksi. Nettitrollien julki tuomilla yksityishenkilöillä sen sijaan ei ole oikeutta poistattaa omaa nimeään. Mielestäni se on suoraa nettikiusaamista, koska heidän omat sääntönsä jo sanovat ettei anonyymien nimimerkkien takana olevia oikeita henkilöitä ja heidän nimiään saa missään nimessä paljastaa. Miten nettitrolleilla voi olla enemmän oikeuksia kuin yksityisellä henkilöllä, joka ei ole osallistunut keskusteluun, eikä halua olla osa keskustelua, mutta on pakotettu siihen, koska joku on hänen nimensä julkaissut kyseisessä viestiketjussa ja Otavamedian johto eikä vastaava päätoimittaja nimeä suostu lukuisista pyynnöistä huolimatta poistamaan.
Edellä mainitut ovat kiusaajia. Muusta siinä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan ole väittänyt että se olisi YKSINKERTAISTA!
Jos siellä yliopistossa hiertää sen 5-6 -vuotta niin kyllä jotain keinoja pitäisi olla.
Meillä miesopettaja otti heti asian hoitaakseen. Piti osallisille tiukan puhuttelun ja ilmoitti asianosaisille, että tilanteen jatkuessa hän ottaa vanhempiin yhteyttä. Kiusaaminen loppui.
Luuletko että nykyään ei pidetä puhutteluja?
Tiukka puhuttelu lasketaan nykyisin henkiseksi väkivallaksi, sillä se aiheuttaa lapsessa pelon, alistumisen ja alempiarvoisuuden tunteita. Tutkimusten mukaan tiukka puhuttelu aktivoi lapsen aivoissa samat pahoinpitelyreseptorit kuin esimerkiksi jälki-istunto, käytävään laittaminen, karttakepillä sormille lyönti tai nurkassa seisottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kuvittelee. Varsinkin tuo, että "kiusattu voi olla myös kiusaaja" tuntuu monella menevän ohi. Mitäs sitten kun pidät näille tämän tapauksen kiusaajille puhuttelun, ja tämän tapauksen kiusattu jatkaa kiusaamistaan ja kutsuu sitä itsepuolustukseksi? Tai jos huomautat, että kyllähän sinäkin muita kiusaat, ja se on hänestä kiusatun syyttämistä omasta kärsimyksestään?
Kyllä nettikiusaamiseen voidaan puuttua, kun tulee nollatoleranssi alustojen harrastamalle levitykselle. Ei voi vuosia pitää henkilöä jossakin viestiketjussa, johon hänen nimi ei kuulu.
Mitä enemmän kiusaajat laitetaan ahtaalle, sen enemmän se alkaa kitkeytyä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan ole väittänyt että se olisi YKSINKERTAISTA!
Jos siellä yliopistossa hiertää sen 5-6 -vuotta niin kyllä jotain keinoja pitäisi olla.
Meillä miesopettaja otti heti asian hoitaakseen. Piti osallisille tiukan puhuttelun ja ilmoitti asianosaisille, että tilanteen jatkuessa hän ottaa vanhempiin yhteyttä. Kiusaaminen loppui.
Sinulla on aika erikoinen käsitys siitä, mitä opettajat opiskelevat. Varsinkaan aineenopettajan koulutukseen ei sisälly yhtään mitään kiusaamisesta.
Kun aikuisista puolet hyväksyy "yhteiskunnallisessa keskustelussa" nimittelyä mm. suv*kiksi, h*rriksi, vih*rpiipertäjäksi, on aika naurettavaa kuvitella, että opettajien ammattikunta voi poistaa kiusaamisen kouluista. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan siellä näkyy ajan henki. Lapset oppivat aikuisten esimerkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus, mutta haluaisin tuoda tähän myös sen kiusatun puolen... kun kiusattu on pienikokoinen kakkosluokkalainen ja kiusaajat vuotta vanhempia ja päätä pidempiä. Kiusaajat saman koulun opettajien lapsia, joten kiusaamista vähätellään, peitellään ja vaikka sellainen todettaisiinkin yhteistyössä vanhempien ja opettajien ja itse kiusaajienkin kanssa, parin kuukauden päästä koko opettajisto ja vanhemmat on kuin sitä ei ollutkaan ja homma alkaa alusta.
Meillä tämä oli arkikoulupäivää yli vuoden ajan. Lapsi pelkäsi mennä kouluun. Lopulta ei auttanut muu kuin ottaa lapsi kotikouluun, ja aloittaa koulun äärimmäisen huonosti hoitaman kiusaamisen vahinkojen korjailu. Lapsella on kavereita, aina ollut, mutta tuo vuotta isompien joukko ei ole kaveripiiriin koskaan kuulunut. Se miksi lapseni joutui tämän joukon kohteeksi, ei ole koskaan selvinnyt.
Olemme viemässä kiusaamisen rikosasiana eteenpäin niin kiusaajien, rehtorin, vararehtorin kuin kuraattorinkin osalta. Lapsella on oikeus turvalliseen koulupäivään ja koulun velvollisuus on sellainen järjestää. Jokainen noista koulun aikuisista laiminlöi oman hommansa törkeästi ja joutuu siitä myös vastuuseen. Sen verran paljon on dokumentaatiota yli vuoden ajalta kertynyt, ettei ole ongelmaa osoittaa laiminlyöntiä todeksi. Kiusaajien vanhempia, myös niitä opettajia, odottaa sosiaalihuollon asiakkuus.
Otetaan ryhmä yläkoululaisia. Osa ryhmästä käyttäytyy välillä epätoivotulla tavalla, esim. haukkuu keskenään opettajia tai tupakoi tai jättää läksyt tekemättä. Yksi ryhmästä käy toistuvasti kertomassa tästä epätoivotusta toiminnasta opelle, terveydenhoitajalle tms. Ryhmä alkaa karttaa häntä, sulkea ulkopuolelle. Nuori on hämillään, hänhän toimi vain oikein. Koulun aikuiset yrittävät jutella molempien osapuolien kanssa ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Yrittävät myös tukea tätä ulkopuolelle jäänyttä nuorta muihin porukoihin, mutta ei-niin-puhtoiset eivät häntä seuraansa halua tunnetun kanteluominaisuuden vuoksi, ja paremmin päivänvaloa kestävien seura ei ulos jäänyttä kiinnosta kun haluaisi olla "coolimpien" kanssa. Ryhmä joutuu toistuvasti puhutteluun ulkopuolelle jääneen nuoren kannellessa sekä nuorten muusta toiminnasta että ulos jättämisestä, porukka alkaa turhautua tämän "käyttäytymispoliisin" jatkuvaan valvontaan ja hän saa alkaa pitkiä katseita käytävillä. Ulos jääneellä nuorella on kokemus että kaikki hyljeksivät häntä, katsovat pahasti, kiusaavat ja nujertavat. Toisilla taas ei muuten olisi ongelmaa hänen kanssaan mutta vähän alkaa nyppiä kun jokainen välitunnilla livautettu kirosana tai asiaton läppä käydään kertomassa aikuisille. Nuorta aletaan kutsua "kytäksi" selän takana niin että se tietysti kantautuu myös nuoren omiin korviin. Pikkuhiljaa yksin jäänyt nuori alkaa masennusoireilla. Miten toimitte? Mainittakoon, että ulos jääneellä on oma kontakti sosiaalisen kehityksen tukemiseksi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on kyllä tosi vaikeita juttuja. Oma lapsi on juuri aloittanut eskarin ja kiusaamisjutut mietityttää. Meidän eskarissa on kivasti huolehdittu että kaikilla on kaveri ja että kukaan ei jää ulkopuolelle. Opettelevat tunnetaitoja ja toisten huomioimista. Toivottavasti samat opit kantavat tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan ryhmä yläkoululaisia. Osa ryhmästä käyttäytyy välillä epätoivotulla tavalla, esim. haukkuu keskenään opettajia tai tupakoi tai jättää läksyt tekemättä. Yksi ryhmästä käy toistuvasti kertomassa tästä epätoivotusta toiminnasta opelle, terveydenhoitajalle tms. Ryhmä alkaa karttaa häntä, sulkea ulkopuolelle. Nuori on hämillään, hänhän toimi vain oikein. Koulun aikuiset yrittävät jutella molempien osapuolien kanssa ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Yrittävät myös tukea tätä ulkopuolelle jäänyttä nuorta muihin porukoihin, mutta ei-niin-puhtoiset eivät häntä seuraansa halua tunnetun kanteluominaisuuden vuoksi, ja paremmin päivänvaloa kestävien seura ei ulos jäänyttä kiinnosta kun haluaisi olla "coolimpien" kanssa. Ryhmä joutuu toistuvasti puhutteluun ulkopuolelle jääneen nuoren kannellessa sekä nuorten muusta toiminnasta että ulos jättämisestä, porukka alkaa turhautua tämän "käyttäytymispoliisin" jatkuvaan valvontaan ja hän saa alkaa pitkiä katseita käytävillä. Ulos jääneellä nuorella on kokemus että kaikki hyljeksivät häntä, katsovat pahasti, kiusaavat ja nujertavat. Toisilla taas ei muuten olisi ongelmaa hänen kanssaan mutta vähän alkaa nyppiä kun jokainen välitunnilla livautettu kirosana tai asiaton läppä käydään kertomassa aikuisille. Nuorta aletaan kutsua "kytäksi" selän takana niin että se tietysti kantautuu myös nuoren omiin korviin. Pikkuhiljaa yksin jäänyt nuori alkaa masennusoireilla. Miten toimitte? Mainittakoon, että ulos jääneellä on oma kontakti sosiaalisen kehityksen tukemiseksi olemassa.
Tämänkaltaiselle nuorelle on kuitenkin olemassa oistava tulevaisuus ja työpaikoista ei tule olemaan pulaa.
Jokaisen lehden keskustelupalsta kaipaa sensoristia, jonka avulla pystyy korjaamaan lapsuuden koulunkäynnin aiheuttamia vaurioita ja kiusaamista ja se mikä oli kavereiden halveksimaa toimintaa nuorena, on lehden omistajien taholta palkkaamisen arvoinen etu.
Voimistuva sensuuri suorastaan vaatii entisiä vasikoita ja sen seurauksena yksin jääneitä lapsia tulevaisuuden työntekijöiksi ja juuri siksi, koulukiusaamiseen ei puututa määrätietoisella tavalla.
Myös valtionhallinto, sosiaalitoimi, työnvälitystoimisto ja Kela kärsii tulevaisuudessa huutavasta työvoimapulasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttämättä ole yksinkertaista mutta paljon merkitsisi jo se että antaa tukea ja osoittaa välittävänsä. Se on se arvottomuuden tunne joka kasvaa osaksi minuutta jota jo tuolla voisi auttaa ehkäisemään vaikka kokonaan kiusaamista ei saisikaan loppumaan.
Ap, graavi tarkoittaa tuoresuolattua, ei vakavaa. Tarkista vaikka Kotuksen sanakirjasta, www.kielitoimistonsanakirja.fi. Ihan kaikkea ei kannata omia englannin kielestä...
Mitä tulee itse asiaan, niin noinhan se on. Yleensä kiusaajat ovat itsekin jossakin vaiheessa tulleet kiusatuiksi. Ei ole olemassa mitään ulkoavaruudesta tullutta kiusaajien ihmislajia, joka olisi helppo erottaa muista.
Kiusaaminen on yhteisön ongelma. Ryhmässä sosiaalinen tilanne palkitsee kiusaajaa kiusaamisesta jollakin tavalla.
Sinun pitää opettajana katkaista tuo palkitsevuus. Minä tiedän, se ei ole helppoa, mutta ainakaan sinun ei pidä sortua ajattelemaan, että kiusattu on tehnyt jotain itse ansaitakseen kiusaamista. Vaikka hän jossakin toisessa tilanteessa olisikin itse kiusannut, jokainen teko on "tuomittava" erikseen.
kun hairikoivan kakaran mami saa maanantaina hairintasyytetta muiden paalle, pitaisi olla selvaa etta hairinta sieltapain loppuu.
niin kauan kun syotat lapsellesi omaa luulosairauttasi jostain henkilosta jatkuvasti, se sama kun myrkyttaisi oman lapsensa.
tietenkaan mikali naet sen yhdentekevaksi, oma on jalkikasvusi.
Vierailija kirjoitti:
niin kauan kun syotat lapsellesi omaa luulosairauttasi jostain henkilosta jatkuvasti, se sama kun myrkyttaisi oman lapsensa.
tietenkaan mikali naet sen yhdentekevaksi, oma on jalkikasvusi.
Tiedätkös, meidän koulussa on juuri Sinun laillasi ajatteleva äiti. Äiti ei usko oman lapsensa kiusaavan, siitäkään huolimatta että isä ja poika ovat kiertäneet kaksin pyytelemässä anteeksi poikansa kiusaamilta lapsilta. Kaikki muut aikuiset ovat tämän äidin mielestä vain ilkeitä idiootteja, jotka eivät näe heidän kullanmurunsa sydäntä. Tämän äidin pitkänhuiskea ja riehuva lapsi riepottelee paria vuotta pienempiä ympäriinsä, kiusaa kolmosluokkalaisena jopa eskarilaisia ja eskarin aikuiset sulkevat silmänsä. "Kun se x nyt vain on tollanen, hih!" Edes muiden omaisuuden tuhoaminen ei ole mitenkään hälyttävää.
Rikosilmoituksia on tästä lapsesta tehty useita, mutta sosiaaliviranomaisetkaan eivät ole saaneet toivottua muutosta aikaan. Perheen tytär 11v. keimailee jatkuvasti jokaiselle vastaantulevalle miehelle niin, että paikalla olevat aikuisetkin kiusaantuvat. Kukaan ei kuitenkaan uskalla puuttua asiaan, sillä perheen äiti on koulun rehtorin kanssa hitusen liian hyvissä väleissä.
Mielenkiinnolla odotamme mitä seuraavaksi tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä ole yksinkertaista mutta paljon merkitsisi jo se että antaa tukea ja osoittaa välittävänsä. Se on se arvottomuuden tunne joka kasvaa osaksi minuutta jota jo tuolla voisi auttaa ehkäisemään vaikka kokonaan kiusaamista ei saisikaan loppumaan.
Työskentelen nuorisopsykiatrialla, ja kun joku kertoo tulleensa kiusatuksi, yleensä se menee nykyään näin:
Kerroitko jollekin aikuiselle? Kyllä.
Kuunneltiinko sinua? Kyllä.
Uskottiinko sinua? Kyllä.
Tuntuiko siltä, että asia otettiin riittävän vakavasti? Kyllä.
Tehtiinkö kiusaamisen lopettamiseksi jotain? Kyllä.
Tehtiinkö oikeita asioita? Kyllä.
Loppuiko kiusaaminen? Ei.
Kerroitko uudestaan? Kyllä.
Kuunneltiinko? Kyllä.
Jne.
Ei ne oikeasti ole tietenkään noin robottimaisia me keskustelut, mutta monesti nuori kertoo, tulee kuulluksi, asiaan reagoidaan niin kuin pitääkin, mutta lopputulos on silti että kiusaaminen jatkuu. Vähemmistössä on onneksi ne, joita ei uskottu tai autettu - ja näistä osa on niitä joilla kiusaaminen on enemmän omaa tulkintaa kuin muiden toimintaa.
Olet oikeassa. Tuo sana "puuttuminen" on vain sana. Siihen ei sisälly, mitä se puuttuminen on.
Monissa muissakin asioissa tuo "pitää puuttua ajoissa" tuntuu vain sanahelinältä. Miten puutut, kun keinot ovat rajalliset.
Tulin aikanaan toteamaan tämän hyvinkin konkreettisesti. Yritin luottamusmiehen roolissa auttaa henkilöä, joka teki kaiken auttamisen mahdottomaksi. Lopulta hän alkoi syyttää minua, etten saa mitään aikaan, kun kysymys oli siitä, että hän itse hankaloitti omaa asemaansa niin, ettei minulla ollut enää keinoja. Tilanne eskaloitui lopulta niin, että oli vain nostettava kädet pystyyn. Ei voi auttaa ihmistä, joka ei suostu tekemään yhteistyötä apua saadakseen.
Samoin sanotaan, että nuorten päihteiden tai huumeiden käyttöön on puututtava ajoissa ja kunnolla. Se voi olla melko ylivoimainen tehtävä, jos mitään tietoa ei saa mistään ja tätä asiaan puuttuvaa syytetään vain kuvittelusta tai ylilyönneistä. Aivan sama kuin se, kun puoliso epäilee toista uskottomuudesta. Suoraan kysyminen on turhaa, koska ainahan asia kielletään ja jos alkaa etsiä todisteita, syytetään kyttäämisestä ja selitetään, että silloin on oikeuskin jo olla uskoton, kun toinen kerran epäilee.
Aika usein saa lyödä päätä seinään.
Varmasti ei ole opettajan asema kiitollinen silloin, kun todellakin pitäisi puuttua kiusaamiseen. Miten puutut, jos kiusaaminen on ns. näkymätöntä. Ulkopuoliseksi jäämisen tunteeseen ei voi kovin konkreettisesti puuttua. Vanhemmat vetää aina omaan lapseensa päin. Lapsi voi itsekin käyttäytyä niin, että hänestä ei pidetä. Ja useimmiten juuri ne vanhemmat, joiden pitäisi olla yhteistyökykyisiä, eivät suinkaan sitä ole. Muistan kerran erään vanhempainillan, jossa luokan opettaja tuli luokkaan, katseli siellä olevia vanhempia ja sanoi, että täältä puuttuvat nyt juuri ne vanhemmat, joiden nimenomaan pitäisi täällä olla.