Lue keskustelun säännöt.
Luuletteko että kiusaamiseen puuttuminen on yksinkertaista?
12.10.2019 |
Täällä kirjoitellaan pääosin niin, että kiusaamisen suhteen aikuiset sulkee silmänsä ja että on selkeä paha kiusaaja ja hyvä kiusattu.
Selkeitä ja graaveja tapauksia on hyvin vähän. Yleensä tapaukset ovat paljon monimutkaisempia. Esimerkiksi aika usein ilmenee, että kiusattu on itsekin kiusannut/levitellyt juoruja/kiusannut somessa. Tai että yksin jäänyt ei itse asiassa haluakaan olla luokan porukan kanssa, koska pitää muita pinnallisina/tyhminä. Tai joku tulkitsee muiden nauravan pihalla hänelle vaikka näin ei ole.
On myös tapauksia, joita on vaikea todentaa (sana sanaa vastaan), rikosilmoituksen kriteerit ei täyty ja molemmat vanhemmat ovat yhteistyökyvyttömiä ja kumpikin uskoo omaa lastaan. Aika usein vanhemmat vaikeuttavat tilanteiden selvittämistä.
T. Opettaja, joka tänä syksynä on opetustuntien päälle pitänyt kymmenkunta keskustelua oppilaiden kanssa, kirjoittanut monia wilma-viestejä ja puhunut satakunta tuntia vanhempien kanssa puhelimessa kiusaamistapauksia selvitettäessä
Kommentit (25)
Ongelma on se, että opettajaksi menee sellaiset ihmiset joilla on itsellään ollut koulussa aina kivaa ja paljon kavereita. On varmaan luonnollista, että he opettajina sitten samaistuvat eniten niihin lapsiin, joilla on koulussa helppo olla ja paljon kavereita, ja muiden oppilaiden asioiden huomiointi tahtoo unohtua. Ja ei, ysärillä ei kiusaamiseen juuri puututtu, vaikka silloin siitä jo puhuttiin. Tai omassa koulussa sellaisiin graavehin väkivallantekoihin varmaan olisikin puututtu, mutta esimerkiksi ryhmädynamiikan ongelmat saivat rauhassa rehottaa. Ja meidän luokalta se pahin vallankäyttäjätyttö haaveili luokanopeksi kouluttautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että opettajaksi menee sellaiset ihmiset joilla on itsellään ollut koulussa aina kivaa ja paljon kavereita. On varmaan luonnollista, että he opettajina sitten samaistuvat eniten niihin lapsiin, joilla on koulussa helppo olla ja paljon kavereita, ja muiden oppilaiden asioiden huomiointi tahtoo unohtua. Ja ei, ysärillä ei kiusaamiseen juuri puututtu, vaikka silloin siitä jo puhuttiin. Tai omassa koulussa sellaisiin graavehin väkivallantekoihin varmaan olisikin puututtu, mutta esimerkiksi ryhmädynamiikan ongelmat saivat rauhassa rehottaa. Ja meidän luokalta se pahin vallankäyttäjätyttö haaveili luokanopeksi kouluttautumisesta.
No ainakin meidän koulussa jo 80-luvulla puututtiin kiusaamiseen ja kiusaajia siirrettiin erityis-ja tarkkailuluokille. Eräästä tehtiin rikosilmoitus ja poliisi asian käsittely koska kyseessä oli pahoinpitely. Pahimmat siirrettiin koulukotiin. Nykyisin ei koululla ole mitään keinoa antaa uskottavia rangaistuksia. Kuka luulee, että joku koulusta erottaminen tietyksi ajaksi sellaisena toimii?
Meillä on luokalla tapaus jossa tätä poikaa kiusamaan luokan ulkopuolelta, ylemmiltä luokilta, hänet on hakattu monesti, alkanut jo ekaluokalta eli jatkunut vuosia. Kuulen tästä toisen luokkakaverin vanhemmalta, sillä itse en näiden vanhempien kanssa puhu, sillä sama poika on ottanut mun lapseni alusta asti silmätikukseen, kirjojen repimistä, kaikkea mahdollista väkivaltaa, viestin lähettelyä kännykkään. On ollut rehtorin puhuttelussa, jälkiistunnossa, olen itse ollut yhteydessä kaikkialla mahdolliseen koulussa, tyhjiä sanoja kaikkialta. Tuntuu aika toivottamalta, koulu käsittelee aina tapauksen, mutta se ei estä etteikö taas parin päivän päästä vaikka kaadeta ruokalautanen syliin, se käsitellään taas yksittäisenä tapauksena ja rehtorin mukaan "kaikkeen puututaan". Mutta kun mitään ei estetä. Tämä kiusaaja lapsi ei ole ihan normaali, koko olemus huokuu että jotain neurologistakin on taustalla. Kiusaaja on kiusattu. Tässä tapauksessa ei usko että mitään muuttuisi koulun vaihdolla, kyllä se sielläkin löytää heikon. Kyseessä ei ole mikään laumajuttu ja joukon johtaja, tuntuu että kyseessä on psyykkisesti hyvin sairas lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Osa medioista tukee kiusaamista!
Otavamedia kannattaa asioista päättävien tahojen osalta heidän nettialustallaan tapahtuvaa nettikiusaamista. Sivuston jäsenenä olevat nettitrollit saavat tuoda ikäviin viestiketjuihin yksityisten henkilöiden nimiä anonyymien nimimerkkien turvin. Anonyymeillä nimimerkeillä on oikeus tulla unohdetuksi palstalla ja nimimerkki voidaan vaihtaa toiseksi. Nettitrollien julki tuomilla yksityishenkilöillä sen sijaan ei ole oikeutta poistattaa omaa nimeään. Mielestäni se on suoraa nettikiusaamista, koska heidän omat sääntönsä jo sanovat ettei anonyymien nimimerkkien takana olevia oikeita henkilöitä ja heidän nimiään saa missään nimessä paljastaa. Miten nettitrolleilla voi olla enemmän oikeuksia kuin yksityisellä henkilöllä, joka ei ole osallistunut keskusteluun, eikä halua olla osa keskustelua, mutta on pakotettu siihen, koska joku on hänen nimensä julkaissut kyseisessä viestiketjussa ja Otavamedian johto eikä vastaava päätoimittaja nimeä suostu lukuisista pyynnöistä huolimatta poistamaan.
Edellä mainitut ovat kiusaajia. Muusta siinä ei ole kyse.
Iso ongelma on, että heillä tuetaan Timo Kopran ja Reijo Ruokasen johdolla kiusaamista.
Tänä jouluna pidin huolen etten yhtään kirjaa tai lehteä ostanut, joka tukisi sairaiden kiusaajien lafkaa.
Tämä. Monesti sitä omaa kullannuppua uskotaan, koska hän kotona kertoo tapahtumista itselleen edullisesti. Tämän huomasin kun selvittelin omaan lapseen kohdistunutta kiusaamista. Huomasin, että kannattaa verkostoitua muiden vanhempien kanssa ja selvittää NS. Puolueettomana taholta onko tapaukselle todistajia ja miten toiset lapset kertoo kotonaan tapahtumista. Kun on nimetä tapahtumalle todistajat saa iskettyä jauhot suuhun sekä opettajalle ja kiusaajan vanhemmille ja asiat etenee. Omassa tapauksessa lapsen kaveri oli kuullut kun koulussa nämä kiusaajat oli puhuneet keskenään, ettei mennä tuon kimppuun kun sen äiti soittaa heti kouluun ja vanhemmille.