Isovanhemmat päättäneet olla auttamatta lapsiaan
Tuntuu TODELLA kummalliselta. Mieheni vanhemmat ovat terveitä työssäkäyviä ihmisiä. Asuvat meidän lähellä. Heillä on itsellään suurperhe ja nyt viimeinenkin täysi-ikäiseksi kasvatettu.
Lapsenhoitoavsta kieltäytymisen ymmärrän, koska he varmasti ajattelevat tehneensä sen työn jo. Mutta ihmettelen sitä, etteivät he suostu auttamaan edes "hätätilanteissa" ja poikkeustapauksissa.
Mieheni on heidän ainoa avioliittoon asti ehtinyt lapsensa ja meidän kaksi lastamme ovat heidän ainoat lapsenlapsensa. Minun vanhemmat asuvat 600km päässä, eikä heistä siksi ole apua vaikka auttaisivat kyllä.
Olemme kyllä tottuneet olla pyytämättä apua tämän 10 vuoden aikana, mutta silti on tilanteita kun tuntuisi että nyt tarvittaisiin jotain sukulaista tai lähempää. Ystäviä meillä on paljon, mutta he eivät pyydä meiltä koskaan mitään apua, ja olisi kohtuutonta heitä pyytää.
Kysymys on esim siitä että miehen vanhemmilla seisoo peräkärry pihassa käyttämättömänä, ja he eivät halunneet sitä meille lainata kun olimme muuttamassa. Vuokrasimme kärryn. Sama oli työkaluissa. Kun olimme vielä yliopistossa ja meillä ei ollut rahaa ostaa kalliita työkaluja, he eivät voineet lainata. Vanhempani toivat 600km päästä nämä. Myöhemmin toki olemme kaikki tällaiset itselle ostaneet.
Kun lähdin synnyttämään esikoista, isovanhemmat eivät suostuneet käydä pissattamassa koiraamme välillä. Mies kulki siis sairaalan ja kodin välissä. (Täällä ei koirahoitoloita silloin)
Toista synnyttämään lähtiessä eivät suostuneet ottamaan toista lastamme hoitoon. Lähdin siis ambulanssilla yksin.
Näitä tilanteita paljon. Onko muita totaalisen ilman apua mistään?
Ps. Miehen sisaruksetkaam eivät auta meitä hätätilanteissa (kuten muutto yms) koska heidät on kasvatettu olemaan auttamatta muita, ja näin heitäkään ei tarvi auttaa. huoh.
Kommentit (20)
enäs sinun sisarukset?
pitäkää joku kriisikokous miehen sisarusten kanssa jossa sovitte että autatte toisianne hädässä...
onhan tuo outoa, mutta voisisko syy olla että heidän vanhimmat lapset on olleet aiemmin kinuamassa kaikenlaista heiltä, ja "hädästä" tulikin arkista...jos aina on hätätilanne niin se kulutaa.
Ikävää ...etsikää varamummoja. Mut mites on joulut ym. juhlitteko yhdessä heisdän kanssa? onko he mukana muuten, sillä kyllähän tuosta voisi loukkaantua ja lopettaa sitten kaiken kanssakäymisen jos noin haluttomia ovat
Minulla asuu lapsuudenperhe piinallisen lähellä, mutta mitään apua ei voi pyytää koska se tulkitaan välittömästi luvaksi penkoa tavaramme ja päättää lastemme asioista.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu tosi paljon viime viikkoina, haepa ja lue niitä keskusteluja niin saat jo hyvin näkökulmaa omaan aloituksesi.
Ai, anteeksi. En ole täällä käynyt ennen lukemassa.
Miksi ne auttaisivat teitä jos eivät ole auttaneet muitakaan? Tai eivät aio auttaakaan.
Hommaa muut apujoukot. Ei toi ongelma täällä jauhamisella kummene.
Hmm. No tuo että eivät voi auttaa kun olet synnyttämässä, on aika kylmää mutta muuten sinä ja miehesi kuulostatte aika vaativilta. En minäkään tykkää lainata kalliita/uusia tavaroita muille. Haluavatko kuitenkin tavata teitä ja lapsia, vaikka eivät halua hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
enäs sinun sisarukset?
pitäkää joku kriisikokous miehen sisarusten kanssa jossa sovitte että autatte toisianne hädässä...
onhan tuo outoa, mutta voisisko syy olla että heidän vanhimmat lapset on olleet aiemmin kinuamassa kaikenlaista heiltä, ja "hädästä" tulikin arkista...jos aina on hätätilanne niin se kulutaa.
Ikävää ...etsikää varamummoja. Mut mites on joulut ym. juhlitteko yhdessä heisdän kanssa? onko he mukana muuten, sillä kyllähän tuosta voisi loukkaantua ja lopettaa sitten kaiken kanssakäymisen jos noin haluttomia ovat
Miehen perheessä vain poikia, ja näillä aikuisilla miehillä ei ole mitään vakituista kumppania. Elävät hyvin erilaista elämää kuin me.
Minun kolme sisarusta asuvat kaikki kaukana meistä. Yksi ulkomailla.
Emme ole ymmärrettävästi juuri miehen vanhempiin yhteydessä. Muodolliset juhlapäivät käymme näyttäytymissä. Eli joulu, pääsiäinen ja juhannus. Tuolloinkin vain kahvit ja kotiin. He käyvät vain poikansa syntymäpäivillä meillä, muuten eivät käy vaikka olemme kutsuneet.
Vaikuttavat siltä että ovat saaneet tarpeekseen lapsiperhe elämää ja nyt haluavat rauhassa kahdestaan elellä ja olla.
Ei taida olla voimia auttaa. Töissä on raskasta ja lasten ja kodin hoidosta on saatu tarpeekseen.
Mutta kyllä esim synnytys tai vakava sairastuminen pitäis olla poikkeuksia.
Meillä appivanhemmat ei auta koskaan. Okei, mutta se ärsyttää että itse ruikuttavat apua koko ajan. Vielä niin että varoituksista huolimatta sössivät ja sitten taas valittavat.
Siis miehesi lapsuudenperheessä on noin 6 lasta, joista nuorinkin on nyt täysi-ikäinen. Yhteenkään miehen sisarukseen ette ole kyenneet luomaan sellaisia välejä, että he haluaisivat olla perheesi kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Miehesi sen sijaan - tuo ihan erilaisen kasvatuksen saanut ? - olettaa saavansa muilta apua. Peräkärry muuttoavuksi, kun me muut muutamme niin, että tavarat on kunnolla suojassa jne.
Miten on mahdollista, että suurperheessä vain yksi eli miehesi kasvatettiin siihen, että apua pitää olla tarjolla? Miten ne muut sai toisenlaiset opit?
Ystäviltä voi pyytää apua, ei siinä ole mitään kohtuutonta.
Tää on aihe, jolle mä en jaksa enää lämmetä enkä edes provosoitua. Isovanhemmat on mitä on ja appivanhemmat varsinkin. Niille ei voi mitään, on elettävä vaan sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi lapsuudenperheessä on noin 6 lasta, joista nuorinkin on nyt täysi-ikäinen. Yhteenkään miehen sisarukseen ette ole kyenneet luomaan sellaisia välejä, että he haluaisivat olla perheesi kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Miehesi sen sijaan - tuo ihan erilaisen kasvatuksen saanut ? - olettaa saavansa muilta apua. Peräkärry muuttoavuksi, kun me muut muutamme niin, että tavarat on kunnolla suojassa jne.
Miten on mahdollista, että suurperheessä vain yksi eli miehesi kasvatettiin siihen, että apua pitää olla tarjolla? Miten ne muut sai toisenlaiset opit?
Luultavasti ap:n mies sai ihan samanlaiset opit mutta on ap:n myötä (jolla eri kasvatus) ymmärtänyt ettei lapsuudenperheensä auttamattomuus ole ihan normaalia.
Lopussa sanot itse vastauksen. Kohdassa ps. Kyse on kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu tosi paljon viime viikkoina, haepa ja lue niitä keskusteluja niin saat jo hyvin näkökulmaa omaan aloituksesi.
Ai, anteeksi. En ole täällä käynyt ennen lukemassa.
Mä kyllä en usko tätä. Ihan heti kannat koko sukuasi koskevan huolen tänne ja et muka oo ennen lukenut palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat...
Eivät ole suuria ikäluokkia vaan töissä olevia eli paljon nuorempia. Suuret ikäluokat ovat jo yli 70v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on keskusteltu tosi paljon viime viikkoina, haepa ja lue niitä keskusteluja niin saat jo hyvin näkökulmaa omaan aloituksesi.
Ai, anteeksi. En ole täällä käynyt ennen lukemassa.
Juu...yrittäkää nyt vielä kerran haukkua ne anopit ja muut appivanhemmat... jospa se nyt onnistuisi niin täydellisesti, että voitte jättää sen aiheen rauhaan! Odotan mielenkiinnolla, mitähän kauheuksia ne taas ovat keksineet vaikeuttaakseen eritoten miniöidensä elämää!
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi lapsuudenperheessä on noin 6 lasta, joista nuorinkin on nyt täysi-ikäinen. Yhteenkään miehen sisarukseen ette ole kyenneet luomaan sellaisia välejä, että he haluaisivat olla perheesi kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Miehesi sen sijaan - tuo ihan erilaisen kasvatuksen saanut ? - olettaa saavansa muilta apua. Peräkärry muuttoavuksi, kun me muut muutamme niin, että tavarat on kunnolla suojassa jne.
Miten on mahdollista, että suurperheessä vain yksi eli miehesi kasvatettiin siihen, että apua pitää olla tarjolla? Miten ne muut sai toisenlaiset opit?
No mun sisarukset eivät auta ketään. Itse olen ennen oman perheen perustamista ollut innolla heille muuttoapuna, lastenvahtina jne. ja pitänyt ihan itsestään selvänä, että toista autetaan.
Olenko itse saanut apua heiltä? No en.
Ei ihmiseen vaikuta vain lapsuudenkodin kasvatus, vaan paljon opitaan tai ollaan oppimatta myös omilta kavereita, kouluista, töistä, harrastuksista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi lapsuudenperheessä on noin 6 lasta, joista nuorinkin on nyt täysi-ikäinen. Yhteenkään miehen sisarukseen ette ole kyenneet luomaan sellaisia välejä, että he haluaisivat olla perheesi kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Miehesi sen sijaan - tuo ihan erilaisen kasvatuksen saanut ? - olettaa saavansa muilta apua. Peräkärry muuttoavuksi, kun me muut muutamme niin, että tavarat on kunnolla suojassa jne.
Miten on mahdollista, että suurperheessä vain yksi eli miehesi kasvatettiin siihen, että apua pitää olla tarjolla? Miten ne muut sai toisenlaiset opit?
No mun sisarukset eivät auta ketään. Itse olen ennen oman perheen perustamista ollut innolla heille muuttoapuna, lastenvahtina jne. ja pitänyt ihan itsestään selvänä, että toista autetaan.
Olenko itse saanut apua heiltä? No en.
Ei ihmiseen vaikuta vain lapsuudenkodin kasvatus, vaan paljon opitaan tai ollaan oppimatta myös omilta kavereita, kouluista, töistä, harrastuksista...
Ap kirjoitti näin: "Ps. Miehen sisaruksetkaam eivät auta meitä hätätilanteissa (kuten muutto yms) koska heidät on kasvatettu olemaan auttamatta muita, ja näin heitäkään ei tarvi auttaa." Hänen mielestään vain kotikasvatus vaikuttaa. Nähtävästi hänellä on niin iso vaikutus mieheensä, että tämä on nyt oppinut vaatimaan muita avukseen, kun yhdessä ap:n kanssa ei pärjää.
Tästä aiheesta on keskusteltu tosi paljon viime viikkoina, haepa ja lue niitä keskusteluja niin saat jo hyvin näkökulmaa omaan aloituksesi.