Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut pelottavassa kyydissä. Minä en ole ikinä pelännyt näin paljoa, kuin tänään!!!
02.06.2024 |
Kysymyksessä naapuri, joka lupasi heittää minut autolla espoosta helsinkiin.
Hän puhui kamalasti eikä keskittynyt ajoon ollenkaan.
Hän liittyi vilkkaalta rampilta motarille eikä vilkkaissut peileihin ollenkaan, tuulilasi niin paskainen, ettei nähnyt edes läpi.
Motarillla vauhti seilasi 65km/h- 110kmh/h. Välillä unohti ajaa, kun puhui ja vauhti putosi.
Todella pelottava ja vaikea tilanne. En meinannut kehdata sanoa. Teki mieli huutaa, että keskity hyvänen aika ajoon.
Kommentit (10)
Nuorena ja tyhmänä 16-vuotiaana menin rattijuopon kyytiin kavereiden kanssa. Motarilla mentiin 180 kovimmillaan. Kyllä oli enkeleitä matkaa vartioimassa, kun nyt tässä kirjoitan tätä vastausta. Mitään ei sattunut tuolla matkalla. Joka kerta muistuu mieleen, kun lukee lehdistä samanlaisista tapauksista jotka eivät päättyneet yhtä onnekkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turkkilaisen kyydissä Kreikan vuoristoteillä. Ukko lähti tuuppaamaan jonon ohi, vaikka edessä oli 90 asteen mutka, jonka sisäreunan muodosti kallioleikkaus. Ei olisi ollut mitään tehtävissä jos vastaan olisi tullut auto.
Joskus takapenkiltä kommentoin kaverille, että "miksi oot tonne bussipysäkille täysillä ajamassa?". En mennyt koskaan uudestaan kyytiin.
Kyllä, italialaisen kokin kyydissä mutkaisilla Sveitsin vuoristoteillä parin viinilasillisen jälkeen (kuski oli myös nauttinut).
Kamalaa olla jonkun kyydissä, kun joutuu pelkäämään jopa hengensä puolesta 🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena miehenä vuonna 1992 olin muutaman kerran kyydissä jossa hirvitti olla. Opiskeluaikoina itsellä ei vielä ollut ikää tarpeeksi korttiin, niin eräs luokkakaveri kyyditti jonkun kerran, mutta hänelle auto oli vissiin jonkinlainen leikkikalu, viisveisasi turvallisesta ajosta, kaahasi reipasta ylinopeutta talviolosuhteissa kaarteeseen ja auto lähti luistelemaan, tuurillaan sai kuitenkin pidettyä tien puolella sen. Ei myöskään katsonut eteensä kovin pitkälle, kerran sitten matkanteko päättyikin kolariin, edelläajava oli kääntymässä vasemmalle, pysähtyneenä ja tämä luokkakaveri huomasi aika myöhään sen, teki äkkijarrutuksen ja joku toinen ajoi perään sitten. Varmasti ei olisi kukaan ajanut perään jollei ajokäytös tällä luokkakaverilla olisi ollut niin arvaamaton ja äkkinäinen.
Onneksi pian sen jälkeen sain itse kortin ja auton, joten kyyti oli omissa käsissä sitten.
Muutmaan vuoden päästä sitten armeijan bussi jätti aika kauas kotoa joten yksi armeijakaverin kaveri kyyditsi loppupätkän ja jälleen mieletöntä ylinopeutta vanhalla takavetoisella Corollalla moottoritiellä, taisi nopeusmittari näyttää ainakin sataaneljääkymppiä, stereot tietysti täysillä Sound of R.E.L.S., Love is the powa, tämä biisi tuo aina mieleen kyseisen riessun.
En ole ollut, mutta jostain syystä ajattelen silloin tällöin sitä henkilöä, joka sattui vuosia sitten ottamaan Annankadun taksitolpalta (Helsingin Punavuoresta, Ison-Roban låheltä) pimeän taksin. Siinä vaiheessa kun taksikuski alkoi painella perässä ajanutta poliisia reilua ylinopeutta ja liikennessäännöistä välittämättä pakoon, matkustajalle selvisi, että hän oli hypännyt Nikita Fouganthinen (ent. Juha Valjakkala) kyytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule Turkuun ja koe jännittäviä elämyksiä päivittäin, Föli kuskit antaa sinulle tuon nautinnon muutamalla eurolla.
Putkiaivo kyseessä. Kun puhuu niin kaikki muu toimintakyky kärsii. Ja tyhmemmillä yleensä sitä puhetta tulee ja tulee ja tulee taukoamatta.
Kyllä. Aivan samankaltaisia kokemuksia, ihmettelen, ettei ks ihminen ole kolaroinut.