Katsoin eilen ekaa kertaa vuosikymmeniin Saturday Night Fever -elokuvan ja järkytyin
Aivan karsean synkkä elokuva, jossa ei ole yhtäkään sympaattista hahmoa, siitä naisvihan määrästä puhumattakaan. Vieläköhän joku laskee tämän johonkin klassikkoelokuvien joukkoon?
Kommentit (62)
Minusta se on täydellinen osoitus siitä, miten elokuva omana aikanaan on kulttuurisesti ihan erilainen kuin vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin tekoaikanaan se oli pitkälti hauskanpitoa ja poispääsyä arjesta, mutta koska meillä kaikilla oli samantapaista, niin ei osannut kauhistella sitä. Nyt miettii, että tosissaako silloin saattoi ohittaa ne raiskauskohtaukset ja seksistisen huumorin noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä elokuva ja hyvää ajankuvaa. Harmi että pullanössösukupolvi haluaa nykyään pelkkää höttöä. Tulevaisuudessa joka elokuvan pääosassa on sekopäägreta saarnaamassa ja vasemmisto on innoissaan kun taide on vihdoinkin tuhottu.
ok
Kävi katsomassa se aikoinaan. En muista siitä mitään.
Voisiko joku kertoa juonen?
Olen nähnyt leffan teininä ja eilen. Teininä sitä keskittyi lähinnä musiikkiin ja tanssiin koska olin innokas diskoissa kävijä eli kävin aina tanssimassa koko illan kun minut päästettiin sekä harjoittelimme kaverini kanssa tanssimista ihan vaikka ulkona jos kummankaan koti ei ollut tyhjä.
Olin ihan unohtanut nuo seksikohtaukset koska olin silloin seksuaalisesti kokematon. Toki juttelin kavereiden kanssa siitä, että milloin pitäisi ”antaa” jannulle jos haluaa avioliittoon johtavan suhteen. Emme päässeet asiassa konseksukseen koska osa oli jo antamassa kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja osa vasta hääyönä. Avoliitot olivat siihen aikaan Suomessa harvinaisia. Antavaisia naisia ja tyttöjä pidettiin suoraan sanottuna h...a ja olimme imeneet opin ihan kodeistamme.
Ajatuskin, että kinuaisi seksiä mieheltä itse ostamiensa kondomiensa kanssa oli käsittämätön. Miesten juomisesta, jengitappelun tyylisistä yhteenotoista naapurikylän miesten kanssa oli muodostunut sellainen kuva, että on ihan normaalia jos isoveli lähtee muiden nuorten miesten kanssa puukon ja moottorisahanketjun kanssa viikonloppuisin tappelemaan. Saihan hän niillä reissuilla köniinsä ja vaatteita yritettiin korjata kotona.
Maailma on muuttunut todella paljon näiden vuosien lähellä. Varmaan oman perheen miehistä ja heidän elämäntyylistään johtuen en ollut innokas solmimaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen edes opiskelemaan lähtiessä. Kotikonnuille jäivät ne nuoret naiset, jotka olivat alkaneet seurustella vielä kotona asuessaan ja avioituneet kun lapsi oli tulossa.
Oma mieheni on kaikkea muuta kuin autolla ajeleva, alkoholia juova, naisia huonosti kohteleva ja välillä muiden miesten kanssa tappeleva raiskaaja. Edes poikani eivät ole sellaisia. Minulla se oli menoa kun kohtasin mieheni ensimmäisen kerran koska hän oli kaikista jännittävin mies, jonka olin ikinä kohdannut.
Maailmasta on tullut parempi paikka minun mielestäni!
Vierailija kirjoitti:
Kävi katsomassa se aikoinaan. En muista siitä mitään.
Voisiko joku kertoa juonen?
Katso Ylen Areenasta! Nykyaikainen katsoja kauhistuu siitä ajankuvasta. Teinille oli leffan tullessa tärkeintä Bee Geesin musiikki ja leffan tanssit.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä elokuva ja hyvää ajankuvaa. Harmi että pullanössösukupolvi haluaa nykyään pelkkää höttöä. Tulevaisuudessa joka elokuvan pääosassa on sekopäägreta saarnaamassa ja vasemmisto on innoissaan kun taide on vihdoinkin tuhottu.
Nykyäänhän on todella paljon hyviä elokuvia ilman Hollywoodiakin. Esimerkiksi Ylen Areenassa ollut iranilainen Kauppamatkustajan kuolema oli todella hyvä elokuva.
Minä en pidä enää kuten teini Hollywoodin tuotannoista. Pohjoismaissa tehdään paljon hyviä jatkosarjoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi katsomassa se aikoinaan. En muista siitä mitään.
Voisiko joku kertoa juonen?Katso Ylen Areenasta! Nykyaikainen katsoja kauhistuu siitä ajankuvasta. Teinille oli leffan tullessa tärkeintä Bee Geesin musiikki ja leffan tanssit.
Kiitos vinkistä!!
Katsoin sen vinkkisi perusteella Yle Areenasta.
En muistanut elokuvasta todellakaan mitään. Olin 14, kun se valmistui ja kävin katsomassa elokuvateatterissa.
Pidin enemmän creasesta, mutta johtuu varmaan siitä, että olin silloin vanhempi ja valmiimpi katsomaan jotain tuontapaista.
Hyvä elokuva!
Mitä porukka nuo elokuvassa olevat ovat?
Yhdessä kohdassa toteavat, että olemme komeita. Niin komeita kuin voi oll olematta kuitenkaan latino tai n**k*ri.
Ovatko he italialaisia? Vaikuttaa siltä, että koko disko on täynnä samannäköisiä, paitsi ne kaksi naispäähenkilöä.
Muuten, se naispääosan esittäjä on elokuvan aikaan jo yli 30-vuotias, vaikka roolissaan esittää paljon nuorempaa. Kun taas John Travolta vain vähän yli 20-v.
Minusta vaispääosan esittäjä ei olle läheskään tarpeeksi kaunis osaansa. Huono valinta. Miksiköhän. (osaa kyllä tanssia)
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on täydellinen osoitus siitä, miten elokuva omana aikanaan on kulttuurisesti ihan erilainen kuin vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin tekoaikanaan se oli pitkälti hauskanpitoa ja poispääsyä arjesta, mutta koska meillä kaikilla oli samantapaista, niin ei osannut kauhistella sitä. .Nyt miettii, että tosissaako silloin saattoi ohittaa ne raiskauskohtaukset ja seksistisen huumorin noin vain[/quote]
Maailmassa on kyllä ollut kovia muutoksia tuon jälkeen.
Musta kuitenkin kelpaa hyvin klassikkoelokuvaksi.
Syyt:
Se musiikki (BeeGees) ja tanssi on hienoa, siitä ei pääse mihinkään. Tarina on selkeä, duunaritaustainen haluaa kohti parempaa.
Tarina on siis universaalimpi kuin mitä ehkä ensin ajattelee. Edelleen on noita alempituloisia, jotka haaveilevat paremmasta elämästä, luksuksesta tai edes tulotasojen noususta. Ehkä nopeasta tähteydestä. Edelleen on myös noita nousukasmaisia hahmoja, kuten se naishahmo, joka haluaa häivyttää taustaansa ja pyrkiä kohti parempaa.
Itse näen, että tuossa pedataan sitä ajattelumallia, joka vielä pääsi eri tavalla liekkeihin sitten, kun tuli Reaganin kausi USA:ssa. Sen korostaminen, että olet oman onnesi seppä. Menestys on mahdollista, kun vain yrität. Tuo sanoma on Saturday Night Feverin rivien välissä. Sopi hyvin edeltämään nousukautta.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin todella synkkä elokuva. Synkkä kuvaus vaatimattomista oloista olevien siirtolaispoikien yrityksestä päästä edes hetkeksi pois sieltä ankeudesta.
Olihan se kaunis koti. Se ainoa, jota näytettiin. Tilavaa ja kaunista siellä oli. Kaksikerroksinen.
Niin, nykyäänhän ei sais katsella Breakfast at Tiffany's klassikkoleffaakaan, koska silloin on KAUHEA IHMINEN!
Hauska yksityiskohta päähenkilön seinällä. Siellä on Rocky-elokuvan juliste.
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Niin, montako silmää auki sitä oikein katsoit? Henkilöiden sukuniminä Manero, Mangano jne. ja välillä puhuivat i t a l i a a. Tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Ne ovat Amerikan italialaisia. Katsokaa se leffan tekemisestä kertova dokumentti. Kun pääsi yli juontajan ärsyttävästä hehkutuksesta, niin oli ihan mielenkiintoinen. Siinä oli paljon haastatteluja tekijöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Ne ovat Amerikan italialaisia. Katsokaa se leffan tekemisestä kertova dokumentti. Kun pääsi yli juontajan ärsyttävästä hehkutuksesta, niin oli ihan mielenkiintoinen. Siinä oli paljon haastatteluja tekijöiltä.
Suosittelen minäkin tuota dokumenttia Areenasta. Ja minuakin ärsytti se juontaja, mutta kun aihe oli niin mielenkiintoinen. Elokuvassahan oli omalle ajalleenkin huomattavan ronskia kieltä ja aihepiirejä, ei se mitään vakiokamaa ollut 70-luvun elokuvissa. Se oli pientuotanto, jonka ei koskaan kuviteltukaan nousevan sellaiseksi menestykseksi.
Nykyäänhän on todella paljon hyviä elokuvia ilman Hollywoodiakin. Esimerkiksi Ylen Areenassa ollut iranilainen Kauppamatkustajan kuolema oli todella hyvä elokuva.
Katselet naisia sortavassa maassa tehtyä elokuvaa? Uskomaton pskapää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitaanko, mistäpäin tuon poikaporukan juuret ovat? En huomannut, että olisi mainittu.
Niin, montako silmää auki sitä oikein katsoit? Henkilöiden sukuniminä Manero, Mangano jne. ja välillä puhuivat i t a l i a a. Tyhmä.
En tunnista italian kieltä! En koe silti olevani tyhmä.
Miksi sisko saakin melkein kaikki olivat saman näköistä porukkaa. Italialaisten suosima disko? No, pari naista oli vaaleita.
Se onkin todella synkkä elokuva. Synkkä kuvaus vaatimattomista oloista olevien siirtolaispoikien yrityksestä päästä edes hetkeksi pois sieltä ankeudesta.