Uusi työ ja riittämättömyyden tunne

Olen juuri yliopistosta valmistunut 27-vuotias ja olen juuri aloittanut ensimmäisessä "oikeassa" oman alan työssäni. Työyhteisössä kaikki muut ovat reilusti minua vanhempia ja heillä on pitkä kokemus alalta. Olen usein kuullut heidän mainitsevan siitä, kun olen niin nuori. Nuo asiat on sanottu ihan hyvään sävyyn, mutta itselläni on koko syksyn ollut töissä sellainen epämääräinen jännitys ja todistelun tarve. Olen halunnut, että minut otetaan vakavasti, olen murehtinut mitä kollegat ja esimiehet minusta ajattelevat ja olen pelännyt mokaamista aivan järkyttävästi. Tämä on uutta minulle, sillä en ennen ole ollut mitenkään erityisen ankara itselleni. Jos viikonloppuduunissa on sattunut joku kömmähdys, olen osannut antaa itselleni anteeksi. Jos opiskeluissa tentti on mennyt huonosti, en ole sen vuoksi menettänyt yöuniani. Nyt kuitenkin tuntuu, että "oikean" työelämän myötä kaikki armollisuus itseä kohtaan on hävinnyt.

Tuo on sujunut tähän mennessä hyvin, mutta viime viikolla sitten nolasin itseni mielestäni ihan järkyttävällä tavalla. Olimme koulutuksessa, ja olin ymmärtänyt minulle annetun pohdintatehtävän väärin. Tajusin tämän vasta juuri ennen, kun vastaukset piti esitellä muille. Jouduin sanomaan kaikkien esimiesten ja kollegoiden edessä kouluttajalle, että en ymmärtänyt tehtävää enkä saanut mitään aikaiseksi. Lisäksi menin totaalisen lukkoon tuossa tilanteessa ja sain itseni kuulostamaan siltä, etten ollut mitenkään edes panostanut tehtävään tai kiinnostunut siitä, vaikka näin ei ollut. Nyt olen koko viikonlopun soimannut itseäni ja miettinyt, mitä esimiehetkin ajattelevat. Miksi minut otetaan palkallisiin koulutuksiin, kun tulen sinne vain sähläämään? Hävettää niin paljon, että vatsaa kouristaa.

Tiedän, ettei asia ole iso, mutta tänä syksynä kaikki epäonnistumiset ovat tuntuneet vuoren korkuisilta. Tämä on ollut ahdistavaa, sillä minulla ei ole ennen ollut luonteenomaista olla liian ankara itselleni ja minulla on ollut ihan hyvä itsetunto. Nyt kuitenkin tuntuu jatkuvasti, että olen töissä muita huonompi ja kelvoton eikä minua olisi pitänyt palkata. Ja tämä on absurdia, koska pääosin on kaikki on sujunut ongelmitta.

Kysyisinkin neuvoja muissa samassa tilanteessa olleilta tai olevilta: oletteko tunteneet työelämään siirtyessänne paineita ja riittämättömyyden tunnetta, ja miten näistä tunteista voi päästä eroon? Helpottaako ankaruus itseä kohtaan myöhemmin? Olen työläisperheestä, joten olen myös miettinyt, onko sillä jotain tekemistä kelpaamattomuuden tunteen kanssa "akateemisella" alalla. Kuulisin mielelläni kaikenlaisia kokemuksia.