Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö teidän lapset näin? Miten saan lopettamaan?
06.10.2019 |
Nyt yksveeni on vauvasta saakka tehnyt sellaista että kun hän istuu sylissä tai kun kannan sylissä niin aivan yllättäen hän lyö päällään taaksepäin niin, että hänen pää osuu kovaa leukaani tai nenääni riippuen millä korkeudella istuu. Ensin siis istuu sylissä aivan rauhassa kun vaikka luen hänelle tms, ja sitten pamauttaa päänsä leukaani. Minulla on tästä hampaat välillä kipeät, välillä leukanivelet ja olen monta kertaa purrut kieleeni kun kieleni jää hampaiden väliin kun lapsi ihan yllättäen iskee takaraivonsa leukaani. Yritän olla reagoimatta mitenkään mutta pari kertaa on sattunut niin paljon että olen vaistomaisesti huutanut au ja lapsi tietenkin on siitä innostunut. Miten saan hänet lopettamaan tämän? Kieltämisestä vain innostuu lisää. Tekeekö muiden lapset tällaista?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin käy välillä vielä kuusivuotiaankin kanssa... :) Sanoisin että ihan normaalia.
Apua. Siis meillä tämä on jokapäiväistä 9 kk alkaen ja nyt on 1 v 7 kk. Yritän varoa, mutta silti pääsee lyömään päällään. Jatkuuko tätä siis vielä neljä vuotta? Minua sattuu harva se päivä :O .
Vierailija kirjoitti:
Näin käy välillä vielä kuusivuotiaankin kanssa... :) Sanoisin että ihan normaalia.
6-vuotias haluaa satuttaa vanhempaansa ja se on sulle ok? Mikä ihmeen sadomasokistiperhe teillä oikein on?
Noissa tilanteissa kannattaa reagoida esim. näin:
- näytät surullista ilmettä, pidät kättäsi leuan kohdalla ja sanot että nyt sattuu, tekee kipeää kun löit pääsi äidin leukaan. Lisäät että "noin ei saa tehdä, se sattuu"
Kannattaa myöskin tarkistaa istumisjärjestely ja asento, että todennäköisyys tuolle olisi pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ihan normaalia. Yrittääkö nähdä kasvosi, vai alkaako vängertää itseään väsyneenä/kiukkuisena, vai tapahtuuko tuo kun hytkyy iloisesti tai muuten vain?
Tuleva psykopaatti joka nauttii toisten satuttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee, lapsi siis nyt 1,5-vuotias. Kerran olen saanut mustan silmän, toisella kerralla tuli omista etuhampaista haava huulen sisäpuolelle ja huuli/leuka oli arka viikon.
Kyllä minä ihan reagoin tuohon ja välittömästi lapsi pois sylistä. Ei tuollaista tarvi sietää, kyllä lapsen pitää oppia että noin ei voi tehdä, se satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, tekivät aikanaan. Enkä muista, että olisin asialle mitään tehnyt. Kaipa se vain loppui muksujen kehittyessä. Onhan se hankalaa, vähän sama kuin pureminen, lyöminen ja hiusten vetäminen. Kaikkia niitä muksut tekivät silloin, kun eivät vielä ymmärtäneet. Eikä se yhtään vähemmän sattunut siksi, että eivät tienneet mitä tekivät. Oli vielä vaarallistakin, kun yhtäkkiä saattoivat tempaista itseään suuntaan jos toiseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan normaalia. Yrittääkö nähdä kasvosi, vai alkaako vängertää itseään väsyneenä/kiukkuisena, vai tapahtuuko tuo kun hytkyy iloisesti tai muuten vain?
Ei siis halua satuttaa minua vaan ihan yhtäkkiä keksii vaikka että haluaa katsoa kattoon tai lamppua tms ja samalla vahingossa pamauttaa päänsä leukaani. Tai hytkyy iloisena vaikka sekunti sitten oli rauhallinen. Lasta ei satu, minua sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset ovat tehneet tuota vahingossa, ja olen vaan oppinut varomaan asentoja, joissa niin käy (2-4v:t tekee sitten sitä, että hyppäävät ilmaan kun olet kumartunut heidän ylleen vetämään vetoketjua tms. Auts.). On loppunut aikaa myöten itsestään kun lapsi viettää vähemmän aikaa sylissä ja on tietoisempi ympäristön mittasuhteista.
Lapselle on opetettava, mikä on sallittua ja mikä ei. Mistä he muuten oppivat käytöstavat.
Jos kuusivuotias haluaa satuttaa toista, se ei ole normaalia. Siis sillä tavalla normaalia, että sen voi vain antaa tapahtua ja toivoa, että käytös menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle konttauskypärä päähän niin ei satu vaikka tekisi noin.
Ja kun/jos tekee noin, niin heti pois sylistä ja toruminen.
Meillä tekee noita heittäytymisiä muutenkin. Luulen että on lapsesta hauskaa. Ota lapsi syliin sillä tavalla ettei tuo ole mahdollista. Ei se oikein itse osaa vielä ennakoida.
Kannattaa opettaa lapsi pienestä pitäen tietoiseksi omista rajoistaan.
Kasvattaja voi suojata itsensä esim. tällaisella pannalla, joita voi asetella useammankin kaulaansa, käsivarsiinsa ym. paikkoihin joihin lapsen pää osuu.
Muutamalla kerralla lapsi oppii varomaan äkkinäisiä liikkeitä, sillä hänenkin kaalinsa ottaa kipiää.
https://www.petnumberone.net/1191-large_default/piikkipanta.jpg
Joka kerta, kun tekee noin, napautat navakn kopauksen rystysillä keskelle päätä. Niin, että itku tulee. Sitten omaan huoneeseen itkemään. Loppuu pukkailu aika nopeasti.
Kokeile tunteiden sanoitusta. Se auttaa oikeasti, toisin kuin rangaistukset jotka tuottavat vain traumoja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile tunteiden sanoitusta. Se auttaa oikeasti, toisin kuin rangaistukset jotka tuottavat vain traumoja lapselle.
Jaa niinkun että karjaisisi täysillä, "voi vittu kun sattu, varmaan leukaluu murskana".
Auttaako se tosiaan poistamaan kipua leukaluusta?
En ole ikinä ymmärtänyt tuota tunteiden sanoitusta. Mieluummin sitä pitäisi eniten vituttaa kaikki tunteet sisällään kuin kailottaisi sen kaikille paikallaolijoille.
Ehkä tulevaisuuden lapset ovat toista maata ja sanoittavat tunteensa kovaa ja korkealta.
Tai osahan taitaa jo sitä tehdä.
Näin käy välillä vielä kuusivuotiaankin kanssa... :) Sanoisin että ihan normaalia.