Olen kateellinen ystäväperheelle

Elämäsi on onnetonta koska et tee sille mitään vaan kyyläilet mitä muut puuhailevat.

Ensinnäkin Suomessa ei työnteolla rikastu kuin todella harva. Siitä pitää verottaja huolen. Ihan hyvin voi silti toimeen tulla.

Minä voisin olla tuo ystäväsi. Minulla on hyvä parisuhde, kivat ja hyvin pärjäävät lapset, kaunis talo. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja mieheni vielä hyväpalkkaisemmassa.

Mutta minä olen ihan itse opiskellut yliopistossa monta vuotta alaa jolla maksetaan hyvin, tehnyt kovasti töitä päästäkseni hyvään asemaan töissä ja en tuhlaa arjessa, joten rahaa jää säästöön ja matkusteluun. Itse olen myös mieheni valinnut. Hän on DI, monen palstalaisen mielestä siis pohjasakkaa. Kiltti ja tunnollinen, ei oikeastaan jännittävä. En kyllä itsekään ole mikään bilettäjä tai draamakuningatar.

Yritän myös pitää huolta terveydestäni, vaikka se nyt on lopulta ihan tuurista kiinni kuinka käy.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat minulle kateellisia. Ihan turhaan. En ole rikkaasta perheestä ja omaa terveyttä ja lasten terveyttä lukuunottamatta, olen itse tehnyt asiat. Kannattaisi ennemmin ottaa inspiraationa: Tuokin blondi oppi, pystyy ja osaa, mikäkin voin.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin Suomessa ei työnteolla rikastu kuin todella harva. Siitä pitää verottaja huolen. Ihan hyvin voi silti toimeen tulla.

Minä voisin olla tuo ystäväsi. Minulla on hyvä parisuhde, kivat ja hyvin pärjäävät lapset, kaunis talo. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja mieheni vielä hyväpalkkaisemmassa.

Mutta minä olen ihan itse opiskellut yliopistossa monta vuotta alaa jolla maksetaan hyvin, tehnyt kovasti töitä päästäkseni hyvään asemaan töissä ja en tuhlaa arjessa, joten rahaa jää säästöön ja matkusteluun. Itse olen myös mieheni valinnut. Hän on DI, monen palstalaisen mielestä siis pohjasakkaa. Kiltti ja tunnollinen, ei oikeastaan jännittävä. En kyllä itsekään ole mikään bilettäjä tai draamakuningatar.

Yritän myös pitää huolta terveydestäni, vaikka se nyt on lopulta ihan tuurista kiinni kuinka käy.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat minulle kateellisia. Ihan turhaan. En ole rikkaasta perheestä ja omaa terveyttä ja lasten terveyttä lukuunottamatta, olen itse tehnyt asiat. Kannattaisi ennemmin ottaa inspiraationa: Tuokin blondi oppi, pystyy ja osaa, mikäkin voin.

Et sitten komparatiiviia siellä yliopistossa oppinut?

Yksi tuttu tunnusti pari kuukautta sitten, että on niin kateellinen minulle, koska olen saanut kaiken.

Katsoin häntä pitkään ja mietin, että minulla on kyllä ihan toisenlainen kuva asioiden ja kokemusten saamisesta. Ihan itse tsemppasin halki lukion, luin hulluna pääsykokeisiin, kieltäydyin monista bileistä, jotta sain aikaa pääsykokeisiin lukemiselle. Tein opiskeluaikana hanttihommia omalla alalla, jotta sain jalkaan oven väliin niihin oikeisiin töihin. Olin säästäväinen, en viikonloppureissannut pitkin Eurooppaa. Mieskään ei ole jännä, samanlainen nössö akateeminen kuin minäkin. Meillä on samanlaiset arvot ja samanlainen tapa käyttää rahaa, joten on saatu säästettyä, vaikka on eletty omanlaista elämää.

Tämän kaiken jälkeen meillä on kiva koti, mukavat lapset, hyviä harrastuksia ja ystäviä.

Kaverin mielestä olen saanut tämän kaiken. Omasta mielestä olen tehnyt oman elämäni näköisekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin Suomessa ei työnteolla rikastu kuin todella harva. Siitä pitää verottaja huolen. Ihan hyvin voi silti toimeen tulla.

Minä voisin olla tuo ystäväsi. Minulla on hyvä parisuhde, kivat ja hyvin pärjäävät lapset, kaunis talo. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja mieheni vielä hyväpalkkaisemmassa.

Mutta minä olen ihan itse opiskellut yliopistossa monta vuotta alaa jolla maksetaan hyvin, tehnyt kovasti töitä päästäkseni hyvään asemaan töissä ja en tuhlaa arjessa, joten rahaa jää säästöön ja matkusteluun. Itse olen myös mieheni valinnut. Hän on DI, monen palstalaisen mielestä siis pohjasakkaa. Kiltti ja tunnollinen, ei oikeastaan jännittävä. En kyllä itsekään ole mikään bilettäjä tai draamakuningatar.

Yritän myös pitää huolta terveydestäni, vaikka se nyt on lopulta ihan tuurista kiinni kuinka käy.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat minulle kateellisia. Ihan turhaan. En ole rikkaasta perheestä ja omaa terveyttä ja lasten terveyttä lukuunottamatta, olen itse tehnyt asiat. Kannattaisi ennemmin ottaa inspiraationa: Tuokin blondi oppi, pystyy ja osaa, mikäkin voin.

Et sitten komparatiiviia siellä yliopistossa oppinut?

Joo, en. Ei sisälly tietoteknisiin opintoihin. Työkielikin on englanti.

Minusta on hassu näkökulma, että toiset saa ja itse ei. Mikään ei elämässä tule ilmaiseksi, ei kenellekään. On totta, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista, mutta silti kaikilla on samat mahdollisuudet toteuttaa omaa elämää. Itse olen rikkinäisestä ongelma perheestä ja elämässä kohdannut paljon ikäviä asioita. Olen saanut kuitenkin terapian tuella kaiken, mistä nuorena osasin vaan haaveilla. Kaikki on vaatinut kuitenkin paljon työtä. Mitä sinä elämältäsi haluat?

Kaikki eivät pääse edes terapian avulla jaloilleen huonoista lähtökohdistaan ja kaikki eivät edes saa terapiaa. Ihmiset ovat hyvin erilaisissa lähtökohdissa tässä yhteiskunnassa vaikka teoriassa mahdollisuudet ovat kaikille samat. Osan opiskelu- ja työkyvyn vie psyykkinen sairaus, osan fyysinen. Huono tausta vaikuttaa ihmisen elämään niin monella, myös elämänhallinnan tasolla. Pitää muistaa että myös liiallinen päihteiden käyttö on sairaus ja sen taustalta löytyy aina jokin tunne-elämän häiriö jota lääkitään päihteillä.

Hienoa että jotkut pääsevät jaloilleen ja kykenevät rakentamaan hyvän elämän huonoista lähtökohdista huolimatta, kaikki eivät siihen kykene. Onhan selvää että myös hyvistä lähtökohdista tulevat joutuvat tekemään töitä rakentaakseen elämäänsä. Mutta keskeistä on että heillä on siihen tarvittavat välineet ja tietty psyykkinen tasapaino.

Ennenkaikkea elämässä onnistuneet saavat olla iloisia ja kiitollisia siitä että ovat saaneet elää terveinä, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Se ei ole heidän omaa ansiotaan vaan sattumaa.

Ahneen, kieron, ilkeän, pahan puhujan elämä ei ole onnellista. Se on täyttä kulissia ja valetta.

Hyvä olisi näissäkin kommenteissa muistaa, että ihmisten voimavaroissakin on erinäisistä syistä eroja. Varmasti te pari kirjoittajaa olette tehneet kovan työn elämänne eteen, mutta kaikilla ei ole voimia (myös itsestä riippumattomista syistä) tehdä samaa. Sellainen voi aiheuttaa kateutta. Se että joku on kateellinen teille, ei poista millään muotoa työmääräänne tai sitä että olette todella halunneet luoda elämänne. Se on arvokas ja hieno asia, mutta pieni empatia toisia kohtaan ei myöskään tee omasta työstänne vähemmän arvokasta ja hienoa. Empatia ei ole koskaan itseltä pois. Se on yksinkertaisesti sitä että ymmärtää toisen tunteet, vaikka ei itse vastaavia tunteita koe.

Samoin omien lasten haasteita ei voi valita. Kaikki ei ole omasta työstä kiinni. Joillain lapsilla on neurologisia haasteita, oppimisvaikeuksia yms. Joillain ujoutta ja jännitystä, joka vaikeuttaa kaverisuhteissa jne. Nämä voivat olla aika raskaita kun asioita vanhemmankin näkökulmasta.

AP:lle sanoisin silti, että hyväksy ja käsittele tunteesi. Rakenna elämässä pala palalta paremmiksi. Hyväksy ne asiat mitä et voi muuttaa, jotta voit tehdä niissäkin "mahdollisimman parhaan". Iso työ sinulla on edessä ja varmasti monen asian saavuttaminen on toiselle helpompaa kuin toiselle. Muista kuitenkin, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Ihmisillä on paljon vaikeuksia ja huolia, joista sinä et tiedäkään. Kukaan ei elä täydellistä elämää - onnellinen voi silti olla.

Minä rakastan lastani aivan suunnattomasti, ja koen että juuri hänen piti syntyä minulle, mutta silti olen kateellinen terveiden lasten vanhemmille. En halua, enkä jaksa olla yhteydessä. Olen antanut ihmissuhteiden jäähtyä. Pikkuhiljaa kaikki tuttavaperheet on näitä muita erityisperheitä. On niin paljon helpompi olla sellaisten kanssa, joiden kanssa on jotain yhteistä. Myös se, että monien mielestä kehitysvammaisen lapsen saa nähtävästi jättää leikeistä ulos. Entiset kaverit ym. eivät puuttuneet ikinä siihen. Heidän lapsensa leikkivät yhdessä. Minun lapsi yksin. 

Kateellisuus ei kannata. Monella voi näyttää ulospäin kaikki aivan ihanalta mutta todellisuudesta et voi tietää mitään. Ja niin monelle on tärkeää se että miltä elämä näyttää ulkopuolisista. Ei siis kannata kadehtia. Se on vain pintaa.