Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kokemuksistanne, joissa miehen väärä sosiaaliluokka (tavat, vanhemmat, kaverit yms.) ovat muodostuneet parisuhteen esteeksi
04.10.2019 |
Asia kiinnostaa koska koen kasvaneeni koko elämäni jollakin tavalla väärissä ympyröissä. Professorisuvusta oleva isäni pani paksuksi äoitini tämän opiskellessa yliopistolla (isäni opetti siellä). Äitini oli työväenluokkaisista oloista lähtöisin olevana ilmeisesti täysin "väärää" materiaalia isälleni ja hän nai varakkaasta suvusta olevan neitosen pian syntymäni jälkeen. Olen kasvanut köyhässä lähiössä mutta oppinut pienestä saakka hyödyntämään kirjastoa ja sikäli sivistänyt itseäni omatoimisesti. Omalta asuinalueeltani en ikinä löytänyt kavereita (hyvä koulumenestykseni oli lähinnä taakka, coolia olisi ollut syljeskellä ostarilla ja sammua siiderikänniin kotibileissä).
Olen aina tottunut häpeämään omaa taustaani. Kaikki kiinnostavat miehet ovat olleet ns. ehjistä ja korkeasti koulutetuista perheistä ja siinä seurassa oma taustani on aina hävettänyt ja saanut vetäytymään. Minua on hävettänyt se, ettei minulla ole kolmekymppisenä ollut osakesalkkua ja vähintään kaksiota kaupungin paraatipaikalta.
Minusta ovat olleet kiinnostuneita myös ihan puhtaasti ns. työväenluokaiset miehet, joiden kanssa taas olen kokenut epämukavuutta mm. näiden aika rajoittuneen yleistiedon vuoksi sekä siksi, että jostakin syystä tuntuivat perineen vanhemmiltaan nurjan asenteen ns. koulutettuja ihmisiä kohtaan. Eli esimerkiksi klassisen musiikin harrastus koetaan hienosteluna ja hyvä opiskelumenestys "ei lopulta kerro mistään".
Kommentit (11)
Sinun pitää päästä huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta eroon. Se on suurin este sinun ja parempitaustaisen miehen suhteen välillä. Saat sen, mitä uskot ansaitsevasi (eli tällä hetkellä et yhtään mitään).
Onko sinulla kuitenkin korkeakoulutus? Et sanonut sitä suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki entiset miesystäväni 20-30 ikävuoden ajalta olivat ns. työväenluokasta. Ihan fiksuja töitätekeviä, joilta kuitenkin puuttui tietynlainen sivistyksen taso, jota kaipasin ja kaipaan edelleen.
Kaipaisin siis hieman sivistyneempää ja hienostuneempaa seuraa.
Valitettavasti itse en ole sitä tasoa, jotta voisin esittää kumppanille tuollaisia vaatimuksia.
Olen kyllä korkeasti koulutettu mutta ulkonäöllisesti ja persoonaltani vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää päästä huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta eroon. Se on suurin este sinun ja parempitaustaisen miehen suhteen välillä. Saat sen, mitä uskot ansaitsevasi (eli tällä hetkellä et yhtään mitään).
Onko sinulla kuitenkin korkeakoulutus? Et sanonut sitä suoraan.
On korkeakoulutus ja itse asiassa tienaan erittäin hyvin. Olen aika miehisellä ja ns. "kovalla" alalla. Mitään syytä ei olisi hävetä ja kaikki nuo mainitsemani meriitit (osakesalkku + kaksio paraatipaikalta) minulla on. Toisaalta niiden hankkimiseen on mennyt aikaa ja olen jo täyttänyt neljäkymmentä. Juna on siis jo ajanut ohi lisääntymiskauden. Keskustelu aiheesta silti kiinnostaa koska tunnen asian olevan vähän tabu. Koska "eihän Suomessa mitään sosiaaliluokkia ole!". Onpas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää päästä huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta eroon. Se on suurin este sinun ja parempitaustaisen miehen suhteen välillä. Saat sen, mitä uskot ansaitsevasi (eli tällä hetkellä et yhtään mitään).
Onko sinulla kuitenkin korkeakoulutus? Et sanonut sitä suoraan.
On korkeakoulutus ja itse asiassa tienaan erittäin hyvin. Olen aika miehisellä ja ns. "kovalla" alalla. Mitään syytä ei olisi hävetä ja kaikki nuo mainitsemani meriitit (osakesalkku + kaksio paraatipaikalta) minulla on. Toisaalta niiden hankkimiseen on mennyt aikaa ja olen jo täyttänyt neljäkymmentä. Juna on siis jo ajanut ohi lisääntymiskauden. Keskustelu aiheesta silti kiinnostaa koska tunnen asian olevan vähän tabu. Koska "eihän Suomessa mitään sosiaaliluokkia ole!". Onpas.
Ihmiset ovat erilaisia, ja heidät voi aina ryhmitellä vaikka millä tavoilla. Kutsutaan niitä sitten vaikka sosiaaliluokiksi.
Ikävää että häpeät itseäsi, mutta samalla se on ollut sinulle hyödyksi, koska alallasi etsitään itsestään epävarmoja suorittajia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki entiset miesystäväni 20-30 ikävuoden ajalta olivat ns. työväenluokasta. Ihan fiksuja töitätekeviä, joilta kuitenkin puuttui tietynlainen sivistyksen taso, jota kaipasin ja kaipaan edelleen.
Kaipaisin siis hieman sivistyneempää ja hienostuneempaa seuraa.
Valitettavasti itse en ole sitä tasoa, jotta voisin esittää kumppanille tuollaisia vaatimuksia.
Olen kyllä korkeasti koulutettu mutta ulkonäöllisesti ja persoonaltani vaatimaton.
En tiedä lohduttaako, jos kerron etteivät kaikki yliopistosta tohtorin arvon saavuttaneet, maisterin tutkinnon suorittaneista nyt puhumattakaan ole välttämättä mitenkään hienostuneita saati ole erityisen sivistyneitä. - Ihan yhtälailla ammattikoulun suorittaneiden joukosta löytyy hyvinkin sivistyneitä ja laajasti itseoppineita niin naisia kuin miehiä. - Iso kiitos (mm.) suomen kirjastolaitokselle. Eikä näin sanoessani halua sanoa, että väheksyisin koulutuksen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen normaalista keskiluokasta ja nyt keski-ikäisenä edelleen keskiluokkaa, mutta tulojen ja varallisuuden osalta korkeimmassa kymmenessä prosentissa.
Halusin ihan vaan sellaista normaalia seesteisen tylsää elämää miehen ja parin lapsen kanssa espoolaisella pientaloalueella ja toimivan auton ja koiran, joka ei ole mikään egonjatke tai muuten liian erikoinen. Muutama kiva harrastus.
Minusta kiinnostuivat vain amismiehet, jotka haluavat juoda kaljaa kotona. Vanhempana sitten sellainen boheemimpi tyyppi, joka kaipasi taloudellista turvaa naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää päästä huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta eroon. Se on suurin este sinun ja parempitaustaisen miehen suhteen välillä. Saat sen, mitä uskot ansaitsevasi (eli tällä hetkellä et yhtään mitään).
Onko sinulla kuitenkin korkeakoulutus? Et sanonut sitä suoraan.
On korkeakoulutus ja itse asiassa tienaan erittäin hyvin. Olen aika miehisellä ja ns. "kovalla" alalla. Mitään syytä ei olisi hävetä ja kaikki nuo mainitsemani meriitit (osakesalkku + kaksio paraatipaikalta) minulla on. Toisaalta niiden hankkimiseen on mennyt aikaa ja olen jo täyttänyt neljäkymmentä. Juna on siis jo ajanut ohi lisääntymiskauden. Keskustelu aiheesta silti kiinnostaa koska tunnen asian olevan vähän tabu. Koska "eihän Suomessa mitään sosiaaliluokkia ole!". Onpas.
Ihmiset ovat erilaisia, ja heidät voi aina ryhmitellä vaikka millä tavoilla. Kutsutaan niitä sitten vaikka sosiaaliluokiksi.
Ikävää että häpeät itseäsi, mutta samalla se on ollut sinulle hyödyksi, koska alallasi etsitään itsestään epävarmoja suorittajia.
Itse asiassa työminäni on tuosta todella kaukana. Alallani ei pärjää itsestään epävarma ja työni yrittäjänä on kaikkea muuta kuin suorittamista.
Mistähän moisen johtopäätöksen mahdoit vetää? Arvostaisin vastaustasi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli alkoholisti sekatyömies ja äitini vaikka mitä, mutta eläkkeelle jäi konttorista. Kotona oltiin siis ihan työläisiä, mutta en koskaan suostunut häpeämään taustaani. Isäni oli juoppo, mutta ei taatusti ollut ainut traumojaan juomalla hoitanut sotaveteraani.
Duunaritaustasta huolimatta meillä luettiin paljon ja kuunneltiin mm. klassista musiikkia. Kaverini olivat kaikki koulussa pärjääviä ja mukavia nuoria, joilla oli heilläkin työläistausta, vaikka menivätkin sitten myöhemmin itse yliopistoon. Sivistyneitä ihmisiä olen tavannut duunareissa ja sivistymättömiä koulutetuissa sekä toisin päin. Miehekseni otin opettajan, joka on fiksu, lukenut ja hauska, eikä hänkään välitä pätkääkään kenenkään taustoista, jos vain toimeen tullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki entiset miesystäväni 20-30 ikävuoden ajalta olivat ns. työväenluokasta. Ihan fiksuja töitätekeviä, joilta kuitenkin puuttui tietynlainen sivistyksen taso, jota kaipasin ja kaipaan edelleen.
Kaipaisin siis hieman sivistyneempää ja hienostuneempaa seuraa.
Valitettavasti itse en ole sitä tasoa, jotta voisin esittää kumppanille tuollaisia vaatimuksia.
Olen kyllä korkeasti koulutettu mutta ulkonäöllisesti ja persoonaltani vaatimaton.En tiedä lohduttaako, jos kerron etteivät kaikki yliopistosta tohtorin arvon saavuttaneet, maisterin tutkinnon suorittaneista nyt puhumattakaan ole välttämättä mitenkään hienostuneita saati ole erityisen sivistyneitä. - Ihan yhtälailla ammattikoulun suorittaneiden joukosta löytyy hyvinkin sivistyneitä ja laajasti itseoppineita niin naisia kuin miehiä. - Iso kiitos (mm.) suomen kirjastolaitokselle. Eikä näin sanoessani halua sanoa, että väheksyisin koulutuksen merkitystä.
Löytyy toki, mutta ei "ihan yhtälailla". Jos ihminen on älykäs ja kykenee omaksumaan tietoa laaja-alaisesti, niin kyllä hän yleensä myös kouluttautuu korkeammin eikä vain pikkuisen lueskele omatoimisesti. Poikkeuksia voi olla ja syitä, miksi ei hakeudu korkeakouluopintoihin vaikka kiinnostusta ja kykyjä olisi, mutta harvassa he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää päästä huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta eroon. Se on suurin este sinun ja parempitaustaisen miehen suhteen välillä. Saat sen, mitä uskot ansaitsevasi (eli tällä hetkellä et yhtään mitään).
Onko sinulla kuitenkin korkeakoulutus? Et sanonut sitä suoraan.
On korkeakoulutus ja itse asiassa tienaan erittäin hyvin. Olen aika miehisellä ja ns. "kovalla" alalla. Mitään syytä ei olisi hävetä ja kaikki nuo mainitsemani meriitit (osakesalkku + kaksio paraatipaikalta) minulla on. Toisaalta niiden hankkimiseen on mennyt aikaa ja olen jo täyttänyt neljäkymmentä. Juna on siis jo ajanut ohi lisääntymiskauden. Keskustelu aiheesta silti kiinnostaa koska tunnen asian olevan vähän tabu. Koska "eihän Suomessa mitään sosiaaliluokkia ole!". Onpas.
Ihmiset ovat erilaisia, ja heidät voi aina ryhmitellä vaikka millä tavoilla. Kutsutaan niitä sitten vaikka sosiaaliluokiksi.
Ikävää että häpeät itseäsi, mutta samalla se on ollut sinulle hyödyksi, koska alallasi etsitään itsestään epävarmoja suorittajia.
Itse asiassa työminäni on tuosta todella kaukana. Alallani ei pärjää itsestään epävarma ja työni yrittäjänä on kaikkea muuta kuin suorittamista.
Mistähän moisen johtopäätöksen mahdoit vetää? Arvostaisin vastaustasi.
-ap
En tarkoita työssä epävarmaa, vaan laajemmin itsestään epävarmaa. Sellaista, joka puskee eteenpäin ja yrittää suorituksillaan todistaa itselleen olevansa arvokas ja kuuluvansa joukkoon.
Suorittamisella en tarkoita suorittavaa työtä, vaan sitä, että grindaamisella ja joustamisella ostetaan henkisesti itselleen arvoa.
Johtopäätöksen vedin pitkästä urastani kovalla alalla ja sinun kertomuksistasi. Itse kerroit, miten epävarma olet.
Näin tämä on vähän itselläkin ollut aina. Nyt on ulkomaalainen aviomies, joka ei ole koulutettu, mutta jolla on sydämen sivistystä. On vähän ulkona suomalaisista sosiaalisista leikeistä, niin ollaan tultu aina hyvin toimeen.