Lue keskustelun säännöt.
Kysymys ystävän avautumisesta.
03.10.2019 |
Lähiomaisesi on kuollut pari kuukautta sitten. Ystäväsi avautuu itkien sinulle kuinka hänestä tuntuu pahalta, kun hän ei voi kertoa omista asioistaan, koska sinun tilanteesi on niin rankka. Hän tuntee itsensä ja elämänsä pieneksi sinun murheidesi rinnalla. Kyse ei ole siitä, ettet olisi hänen kuulumisiaan kysynyt tai kuunnellut. Tai siitä, että puheesi olisi vain surusi ympärillä, vaan pystyt keskustelemaan muustakin. Hän silti ajattelee, että hänen asiansa eivät kiinnosta sinun tilanteesi vuoksi ja tuntee olevansa rasitteena. Miten sinä reagoisit tälläiseen?
Kommentit (8)
Taputtaisin olalle ja sanoisin, että älä tuollaista sure, olet hänelle tärkeä ja olet kiitollinen, että sinäkin olet hänelle tärkeä. (oikeasti, kuka nyt noin sanoisi, mutta ehkä kannattaisi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysttävälläkin on rankkaa, mutta hän ei nyt oikein osannut laittaa asioita mittasuhteisiin. Ikävää kun käytännössähän tuo oli syytös sinua kohtaan. Aika epäkypsä persoona todennäköisesti, vaikka noin voi toki tuntea, pitäisi se ymmärtää pitää itsellään.
ystävän tukeminen on vastavuoroista. Tuo kuulostaa sylkykupiksi joutumiselta.
Laittaisin ystävän hyllylle. Eihän tuollaista jaksa. Jos ei ole persoonallisuushäiriötä, on jokin tilapäinen ongelma.
En haistattelisi, sanoisin jotain mukavaa jos sattuisin kohtaamaan. En soittaisi itse ja vastaisin vain harvoin, puheluun ystävällisellä tekstiviestillä ja sitä rataa.
Osanottoni menetyksestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että kun sait jo syyllistettyä, niin anna tulla loputkin samaan konkurssiin.
Osanottoni sinulle.
Ystävän kommentti oli mielestäni varsin häiriintynyt. Hän yritti tehdä itsestään keskipisteen jopa sinun menetyksessäsi. Itkee sitä, että sinä et ole tällä hetkellä hänelle 100% täydellinen olkapää?? Ottaisin hieman etäisyyttä ja suhtautuisin jatkossa häneen varovaisuudella.
Kerron, että omasta surutyöstäni huolimatta kuuntelen edelleen mielelläni myös hänen kuulumisiaan ja huoliaan. Ja että kerron kyllä, ellei voimavarani siihen riitä.