En jaksa enää selviytyä
Jokapäiväinen kipu ja vaiva rasittaa elämää. Mitään toivoa paranemisesta ei ole. Aamulla odottaa että tulee ilta, illalla toivoo että pystyy nukahtamaan. Arkisin huolehtii, saako tehtyä tavanomaiset askareet mihinkään ylimääräiseen ei jää energiaa.
Kaikki mitä olisi voinut saada lipuu ohi - perhe, työ, sosiaalinen elämä, perhe. Muiden elämä näkyy menevän eteenpäin ja minun pysyy paikallaan.
En ymmärrä mitä iloa tällaisesta elämästä on. Ilman nautintoa, ilman toivoa, ilman tulevaisuutta.
Kommentit (10)
Saako kipuun minkäänlaista lievitystä? On olemassa melko tanakoita kipulääkkeitä.
Ehkä huominen on parempi. Ja huomenna voi toivoa, että seuraava päivä on.
Mulla muuten samantyylistä, mutta kipuja ei onneksi ole päivittäin, ainakaan pahoja. Muita oireita kyllä sairauden takia jotka syövät viimeisetkin energiani. Samoja tuntemuksia: tuntuu turhalta kitkuttaa pienellä työttömystuella ainoastaan kärsiäkseen turhasta, tyhjästäelämästään vuokralääväyksiössä yksinään seiniä tuijotellen pääosan ajastaan:( Toivoisin eutanasiaa itselleni
Olisiko sinulle samaa sairastavien vertaisryhmää. Näkisit, että muutkin löytävät elämään mielekkyyttä raskaista oireista huolimatta.
Mulla on melko sama juttu. Lukuisia kroonisia sairauksia ja liikkuminen hankalaa. Reuman takia välillä melko kovia särkyjä. Samaa kotona oloa päivästä toiseen. Perhe mulla on mutta mies melkein aina töissä. Hoidan kaikki kotityöt ja koululaisen asiat yksin. Mutta tuntuu koululaisen kaveritkin meillä viihtyvän. Teen heille aina välipalaa, joskus leivon pullia yms. Tuovat iloa mun elämään. Tsemppiä sulle ap.
No minulla on ollut kipulääkitys, mutta siitä meni nuppi aika sekaisin ym. oireet. Pitäisi jaksaa taas yrittää aloittaa. mutta ei se kipu ole ainoa ongelma, ei ratkaise esim liikkumisvaikeuksia. Ap
Mummo sai hermosäryn loppumaan akupunktiolla. Tohtori oli kyllä tosi asiantuntija.
Näköjään en pystynyt keskittymään edes kirjoittamaan -Ap