Miksi nuoriso kuvataan mediassa aina niin homogeenisenä porukkana?
Koska jokainen fiksu tajuaa, että säännöt ovat erilaiset esimerkiksi keski-ja työväenluokassa. Tätä ei kuitenkaan kukaan tunnu muistavan, vaan toimittajat kirjoittavat lähinnä oman viiteryhmänsä nuorista, niistä, joilla on mahdollisuuksia ja etuoikeuksia.
Mutta miten ajattelee vaikkapa jakomäkeläinen teini siellä kaupungin vuokra-asunnossaan siivooja-äitinsä ja työttömäksi jääneen isänsä kanssa. Minkälaiset arvot jylläävät hänen kaveripiirissään? Saako kaapista tulla ulos, onko ilmastoasiat tärkeitä?Jos ei, miksi ei?
Kommentit (7)
Etpä sinäkään päässyt pääkaupunkiseudulta ulos wsimerkkeinesi. Kuka kysyisi Savukoskelais teiniltä hänen kantojaan?
Itse olen kasvanut työväenluokassa, jonka arvoja olivat kova maskuliinisuus ja stereotyyppiset sukupuolimallit. Kun menin yliopistoon, tajusin miten eri maailmoista nuoret tulevat huolimatta näennäisesti samanlaisesta koulujärjestelmästä. Asiaa on tutkittu paljon, mutta kieltämättä tuntuu, että aihe ei sovi nykyhenkeen. En tiedä miksi. Jakautuminen on paha juttu ja vielä pahempaa on uskoa naiivisti, että arvot ja toimintsmallit eivät olisi voimakkaasti sidoksissa sosiaaliseen todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Etpä sinäkään päässyt pääkaupunkiseudulta ulos wsimerkkeinesi. Kuka kysyisi Savukoskelais teiniltä hänen kantojaan?
Olet ihan oikeassa, yhtä tärkeä asia.
Niinhän kaikki ryhmät kuvaillaan, samalla tavalla, on lapsiperheet, eläkeläiset, vanhukset ym.
Kun uutisissa puhutaan "nuorisosta", se on koodisana mus.limi maah.anmuut.tajille.
He ovat sitä "rasittavaa porukkaa", joka ei kiinnosta ketään. Tai ainakaan keskiluokkaa. Omassa viiteryhmässään heitä ei mitkään reportaasit kiinnosta, joten ihan turha vaiva.