Lue keskustelun säännöt.
Kannustetaanko tai kehutaanko teitä äiteinä tai ylimalkaan koskaan?
30.09.2019 |
Vai onko minulla poikkeuksellisen negatiiviset sukulaiset? Mietin että minua ei ole koskaan kiitetty, kehuttu tai kannustettu? Eikö ole edes joskus tapana sanoa, että ”hei, hyvin hanskasit” tai että ”hienoa, vaivannäkösi lasten kanssa kannatti” tms.
Tai edes lapsena kehuttaisiin hyvästä todistuksesta.
Minulle ei ole kukaan sanonut koskaan mitään positiivista. Mietin että lapsenakin tarkistettiin vain että sainko paremman koenumeron kuin naapurin tyttö ja jankutettiin, että hyvä koulumenestys johtuu vain siitä että pänttään niin paljon. Fiksun ei kuulemma tarvitse.
Tämä asenne on luonut minuun sellaisen suoritustilan että mikään mitä minä teen ei ole riittävästi.
Nyt kun lapseni menestyvät koulussa, siitäkin vain piikitellään ja vihjaillaan että pakotan heidät vastoin tahtoaan opiskelemaan.
Kohtalotovereita?
Kommentit (24)
Minä pidän tuollaisia "hyvin hanskasit"-juttuja melko teennäisinä, joten en sellaisista olisi pitänytkään. Mutta ei minua ole kyllä moitittukaan äitiydestäni. Omilta, jo aikuisilta lapsiltani olen saanut positiivisia kommentteja siitä, että olen ja olen ollut hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tuollaisia "hyvin hanskasit"-juttuja melko teennäisinä, joten en sellaisista olisi pitänytkään. Mutta ei minua ole kyllä moitittukaan äitiydestäni. Omilta, jo aikuisilta lapsiltani olen saanut positiivisia kommentteja siitä, että olen ja olen ollut hyvä äiti.
Kyllä minä ainakin esim yo-juhlissa kehun myös vanhempia. Onhan se iso urakka kouluttaa lapsensa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän tuollaisia "hyvin hanskasit"-juttuja melko teennäisinä, joten en sellaisista olisi pitänytkään. Mutta ei minua ole kyllä moitittukaan äitiydestäni. Omilta, jo aikuisilta lapsiltani olen saanut positiivisia kommentteja siitä, että olen ja olen ollut hyvä äiti.
Kyllä minä ainakin esim yo-juhlissa kehun myös vanhempia. Onhan se iso urakka kouluttaa lapsensa hyvin.
Olen minäkin sanonut, että onnea äidille ja isälle myös, mutta sen enempään en luontevasti kyllä taivu. :)
Pääasia, että koet itse tehnyt asiat parhaalla tavalla! Ole vaan ylpeä itsestäsi ja kasvata sillä itsetuntoa.
Anoppi kehuu valheellisesti. Tarkoituksena on minun alistaminen ylistämällä. Uhraudu, niin saat kirkkaimman kruunun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tällöin joku ystävä tai sukulainen. Mikään ei tunnu niin hyvältä. Se on paras kehu, kun joku sanoo että on tehnyt jotain oikein lasten kanssa.
Mun esikoinen uurasti yläkoulussa ja pääsi hyvään lukioon. Yksikään sukulainen ei onnitellut. Vuotta myöhemmin veljeni kertoi että oli stalkannut koulujen nettisivut. Silloinkaan ei voinut sanoa mitään positiivista. Ei koulusta, ei lapsesta. Ihmettelen kyllä. Että asia kiinnosti niin paljon että piti tutkia kymmenien koulujen sisäänpäässeet, mutta ilmeisesti tarkoitus ei ollut innostua lapsen onnistumisesta, vaan etsiä merkkejä epäonnistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuskin on absurdi, koska ei meillä kehuta. Lapsena aikuiset harrasti sitä, että jos haluttiin haukkua Maijaa, niin kehuttiin Miraa, jotta voitaisiin osoittaa, kuinka huono Maija on. Siis tyyliin: ”Se Maija on niiiin huono laulamaan, että pikku-Miraakin kuuntelee ihan mielellään, mutta Maija, se laulaa niinku kissaa tappais!” Kehumisen tarkoitus oli siis vähätellä muita ja siksi esim. äitini joskus sanoi, että eihän hän voi kehua hyvästä todistuksesta, kun silloin muista tuntuu pahalta! Kun ei ollut mitään konseptia normaalista kehumisesta. Joten joo, ei tod. mitään kehuja suvusta ole tullut tai koskaan ole tulossakaan. Terkkari ja päiväkodista useampi työntekijä ja sh jne ovat kyllä kehuneet. Meillä siis esikoinen erityinen, jonka kanssa on ollut aika vaikeaa ja olen ihan itsekin välillä hämmästynyt, kuinka hyvin suhteessa lapseen olen jaksanut ja kuinka intuitiivisesti jo alusta asti osasin toimia oikein, vaikka esim. isovanhemmat naureskelivat ”ylisuojelevuudelleni”. Itse olen ihan tietoisesti jo aikoinaan lapsettomanakin yrittänyt muistaa kehua tuttuja vanhempia - se on yllättävän helppoa, kun monella on nykyään niin hyvin homma hanskassa. Vaikka olisi erilaiset kasvatusperiaatteet tms. niin tällä vuosituhannella vanhemmiksi tulleet on monet ihan erinomaisia vanhempia, ainakin mun tuntemani ihmiset.
En oikein ymmärrä kehuja itsestäänselvyyksistä. Mä olin aikoinani kaksi vuotta psykiatrisella osastolla ja kun tapasin myöhemmin hoitajani hän kehui todella iloisena, kun kerroin kirjoittaneeni ylioppilaaksi. Kehuun sisältyi vahvasti yllätys siitä, että olin kyennyt sellaiseen. Sukulaiset ja tuttavat eivät mitenkään erityisesti kehuneet normaalin onnittelun ja kukkien annon lisäksi, koska mitä erityistä kehumista on siinä, että fiksu nuori tekee saman kuin muutkin sukumme nuoret?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran. Kouluterkka kehui lapsiani hyvin kasvatetuiksi.
Minua on kehuttu niin harvoin, että muistelen välillä niitä harvoja oikeasti lämmöllä.
Ihmettelen tuota että miksi pitäisi kehua itsestäänselvyyksistä, kun ne itsestäänselvyydet on jokaiselle erilaisia. Ehkä se on kulttuurijuttu, mutta minusta kurjaa. En ole kuullut kehuja itsestäni kuin muutaman kerran, lapsistani en muista että koskaan. Ja lapseni ovat mukavia ja kilttejä, tavallisia lapsia. Oikeasti eivät riehu ja pärjäävät ihan tavallisesti koulussa ja harrastuksissa.
Ei meilläkään sukulaiset kehu. Itse yritän muuttaa tätä ja rohkaistun joskus kehumaan ihan tuntematontakin ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitän kehuina ne seikat, kun lapsiani kehutaan mulle vanhempana pk:ssa, koulussa, terveydenhoitajalla, harrastuksissa yms. Just äskettäin eräs sanoi lapsistani: "Ihania tyttöjä." Olen tietysti samaa mieltä. :) Koen, että olen onnistunut kasvattajana, kun lapset pärjäävät hyvin taidollisesti, tiedollisesti ja osana omaa ryhmäänsä. En tietenkään vähättele lasten henkilökohtaisia hyviä ominaisuuksia, joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa sen kummemmin.
En kuitenkaan kaipaa kehuja lastenkasvatuksesta, eikä mua nimenomaan äitinä ole kukaan kehunut. Lasten fiksuus on palkitsevinta.
Hyvin harvoin kehutaan mistään (en ole äiti siis). Kyllä muissa kulttuurissa taidetaan kehua enemmän "itsestäänselvyyksistäkin". Äitini kuulemma ei kehu koiraansakaan jotta se ei ylpisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut mitään positiivista, haukkuja vain.
Luulin sen menneen jo ohitse, mutta juuri oli tyttärelleni puhuttu kuinka epäsopivana ja huonona äitinä minua pidetään, ja tytär liittyi kuoroon.
Olenkin tässä miettinyt paljon että luovutan ja katkaisen välit, kun ei kerran kellään ole mitään positiivista sanottavaa ollut koskaan.
No ei kyllä juuri kehuta. Mutta itsekkäästi olen ominut osan lasten kehuista itselleni, jos esim lasten käyttäytymistä on kehuttu.
Ei kehuta. Vihapuhetta ja tylyä ignorointia vain. Ja "pitikö niitä lapsia hankkia" -kuittailua lapsettomilta tuttavilta (ystäviksi en heitä enää kykene kutsumaan) silloin kun olen ollut kaikkein uupuneimmillani ja kertonut siitä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt muista, että kauheasti olisi kehuttu. Ei kyllä kukaan arvostelekaan. Mulle on ihan vierasta tää, kun täällä saa lukea, että sukulaiset ja kaverit puuttuvat lastenkasvatukseen.
Minä ainakin kehun ja arvostan suuresti vaimoani lasteni äitinä
Suomessa ei ole kehuttu koskaan - ehkä korkeintaan epäsuorasti, että onpa ihania lapsia. Saksassa, jossa asun, lastenlääkäri ainakin on kehunut sekä lapsia että meitä vanhempia.
Murrosiän kynnyksellä olevat lapseni kyllä muistavat kehua (siis muulloinkin kuin äitienpäivänä). Onkohan se jokin kulttuurillinen juttu, että Suomessa ei vaan osata kehua tai sanoa mitään positiivista. Harmi. Itse kyllä kehun äitikavereitani.
En nyt muista, että kauheasti olisi kehuttu. Ei kyllä kukaan arvostelekaan. Mulle on ihan vierasta tää, kun täällä saa lukea, että sukulaiset ja kaverit puuttuvat lastenkasvatukseen.