Kannustetaanko tai kehutaanko teitä äiteinä tai ylimalkaan koskaan?

Vai onko minulla poikkeuksellisen negatiiviset sukulaiset? Mietin että minua ei ole koskaan kiitetty, kehuttu tai kannustettu? Eikö ole edes joskus tapana sanoa, että ”hei, hyvin hanskasit” tai että ”hienoa, vaivannäkösi lasten kanssa kannatti” tms.

Tai edes lapsena kehuttaisiin hyvästä todistuksesta.

Minulle ei ole kukaan sanonut koskaan mitään positiivista. Mietin että lapsenakin tarkistettiin vain että sainko paremman koenumeron kuin naapurin tyttö ja jankutettiin, että hyvä koulumenestys johtuu vain siitä että pänttään niin paljon. Fiksun ei kuulemma tarvitse.

Tämä asenne on luonut minuun sellaisen suoritustilan että mikään mitä minä teen ei ole riittävästi.

Nyt kun lapseni menestyvät koulussa, siitäkin vain piikitellään ja vihjaillaan että pakotan heidät vastoin tahtoaan opiskelemaan.

Kohtalotovereita?