Te, jotka teette työtä (diagnosoidun tai tod.näk.) aspergerilaisen kanssa! Miten neuvoisit sitä AS-ihmistä, jos saisit olla rehellinen?

Ei sosiaalisuus ole vaikeaa, riittää kun tervehdit ja olet kohtelias. Älä selitä muille, vaan kuunteke. Kysy jos et ole varma, ymmärsitkö.

Minkälaista työtä haet?

Vierailija kirjoitti:

Ei sosiaalisuus ole vaikeaa, riittää kun tervehdit ja olet kohtelias. Älä selitä muille, vaan kuunteke. Kysy jos et ole varma, ymmärsitkö.

Tähän olen pyrkinyt. Selitän vain, jos multa sitä pyydetään. Mun on välillä todella vaikeaa pitää puhe lyhyenä tosin. Yritän aina tiivistää asioita mahdollisimman tehokkaasti.

Itsekin koitan pyrkiä tähän kommunikaation selkeyteen ja tehokkuuteen näin opiskelijana. Että varmasti mä ymmärrän ja muut ymmärtää, mitä tapahtuu.

Jossain menee siis oikein tai oikeaan suuntaan.

ap

Neuvoisin että kun haluat vain selventää jonkun loogisen asian ja jäät toistamaan sitä kun toinen ei tajua, se vaikuttaa helposti taviksesta riidan haastamiselta, vaikka ei olekaan sellaiseksi tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista työtä haet?

Olen tekniikan alan opiskelija. Tulevaisuudessa työ on varmaankin semmoista asioiden suunnittelua ja laskemista. Siihen kuitenkin liittyy aina myös käytännön puoli, enkä halua irtautua siitä ja sitä työtä tekevistä ihmisistä kokonaan.

ap

Mulla on yksi AS-sukulainen. Hänelle sanoisin, että reippaasti ja rohkeasti vaan ulos sieltä omasta mökistä. Ei kannata liikaa miettiä, mitä ne muut sinusta ajattelevat. Ihmiset ylipäätään ajattelevat todella paljon vähemmän toisia ihmisiä kuin kuvitellaan, eivätkä siten kiinnitä sinuun paljonkaan huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin että kun haluat vain selventää jonkun loogisen asian ja jäät toistamaan sitä kun toinen ei tajua, se vaikuttaa helposti taviksesta riidan haastamiselta, vaikka ei olekaan sellaiseksi tarkoitettu.

Tämä on hyvä neuvo. Mulle on sanottu tästä joskus, mutta usein huomaan asian liian myöhään. Itse tykkään siitä, jos mulle osoitetaan, että olen väärässä. Mä olen kiitollinen sille, joka auttoi mua sillä tavalla, mutta sosiaaliset tilanteet ei vain mene niin.

Mua itseäni turhauttaa tämä todella paljon. Itselleni merkitsee eniten se fakta, eikä sosiaaliset seikat, enkä osaa oikein samaistua siihen poteroonsa asettuneeseen ihmiseen. Tämä hämää mua tosi usein. Kun ihmisen itsevarmuudesta ei voi päätellä, miten oikeassa se on.

ap

Teen usein töitä opiskelijoiden kanssa joilla on as. Tuo neuvo saman asian toistamisen välttämisestä oli hyvä. Kannattaa myös katsoa miten muut toimivat, ja ottaa siitä vinkkiä. Jotkut kertovat tehneensä eräänlaisia skriptejä eri tilanteisiin, sekin voi auttaa. Tervehtiessä on hyvä katsoa silmiin mutta sen jälkeen ei enää niinkään tarvitse.

On myös tärkeää, että huomaat omat hyvät puolesi. Usein aspergerihmiset ovat työyhteisölle voimavara, koska he keskittyvät tekemiseen ja uskaltavat tuoda epäkohtia esille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi AS-sukulainen. Hänelle sanoisin, että reippaasti ja rohkeasti vaan ulos sieltä omasta mökistä. Ei kannata liikaa miettiä, mitä ne muut sinusta ajattelevat. Ihmiset ylipäätään ajattelevat todella paljon vähemmän toisia ihmisiä kuin kuvitellaan, eivätkä siten kiinnitä sinuun paljonkaan huomiota.

Musta ne ihmiset ajattelevat toisiaan pelottavan paljon. Mä en siis edes yleensä erota ihmisiä kunnolla toisistaan kasvosokeudenkin takia. Jo se, että jollakulla on mielipide toisesta ihmisesta on erikoista.

Mutta ne mielipiteet on lopulta yksityisasioita. Jos joku ajattelee, että olen ärsyttävä tai tykkää musta jonkin fetissinsä takia on yksityisasia, jos se ei vaikuta mun arkeeni. Mullakin on värikäs sisäinen elämä, ja pidän henkisen terveyden mittarina sitä, että se pääosin pysyykin sisäisenä.

Itse sanoisin muille AS-ihmisille, että tarkkailkaa tätä todellisuutta ja kehittäkää omat keinonne selviytyä. Tuntekaa tarkkaan heikkoutenne ja vahvuutenne. Jos pystytte elättämään itsenne, olette menestyjiä. Jos pystytte menemään pitkälle omalta mukavuusalueeltanne, olette aika pioneereja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Teen usein töitä opiskelijoiden kanssa joilla on as. Tuo neuvo saman asian toistamisen välttämisestä oli hyvä. Kannattaa myös katsoa miten muut toimivat, ja ottaa siitä vinkkiä. Jotkut kertovat tehneensä eräänlaisia skriptejä eri tilanteisiin, sekin voi auttaa. Tervehtiessä on hyvä katsoa silmiin mutta sen jälkeen ei enää niinkään tarvitse.

On myös tärkeää, että huomaat omat hyvät puolesi. Usein aspergerihmiset ovat työyhteisölle voimavara, koska he keskittyvät tekemiseen ja uskaltavat tuoda epäkohtia esille.

Kiitos!

Katsekontakti on asia, joka on todella hakusessa. Olen kuullut, että tuijotan liikaa. En oikein osaa löytää tasapainoa ja kasvosokeus vielä tekee sen, että jos tuijotan vähemmän, en tunnista ihmisiä sitten enää ollenkaan. Jotkut ihmiset tunnistan vain äänen perusteella. Yleensä sanon kyllä tästä kasvosokeudesta, jos tutustutaan edes vähän paremmin.

Mun kognitiivisia kykyjä testattiin hiljattain ja sieltä löytyi vahvoja alueita. Mulla on myös kova motivaatio auttaa ihmisiä niillä kyvyillä, joita mulla on. Mulla on kutsumus tälle alalle. Se on ainakin selvä vahvuus. Uskon, että voin vielä olla hyödyksi.

ap

Selitykset yleensä kiinnostavat muita todella vähän, tulokset enemmän. Itsellä on uusi työkaveri, jonka lapsella on Asperger ja äidistä tuntuisi olevan vähintään piirteitä. Mukava ja fiksu ihminen, mutta kiireessä hänen kanssaan helposti tulee törmäyksiä. Hänen on vaikea ymmärtää, että sääntöjen noudattaminen ei riitä, vaan asiat pitää saada tehdyksi.

Esimerkkinä: hänen työtehtäviinsä liittyvä asia vaatii tehtävän onnistumiseksi henkilön NN allekirjoituksen lomakkeeseen. Hän on jättänyt lomakkeen NN:n työpöydälle tekemättömiä töiden pinoon. NN ei lomaketta ollut allekirjoittanut ja tehtävä jäi tekemättä ja meidän muiden työ vaikeutui huomattavasti ja aikaa tuhlautui. Hänelle oli useaan otteeseen mainittu, että NN ei todennäköisesti oma-aloitteisesti ota lomaketta pinosta ja sitä allekirjoita, silti hän vain hoki, kuinka NN ei ollut allekirjoittanut ja hän ei siksi voinut suorittaa tehtävää. Lopulta joku toinen, jonka tehtäviin tämä ei mitenkään kuulunut, haki lomakkeen pinosta, lykkäsi sen NN:n eteen ja antoi kynän käteen ja käski allekirjoittaa, jonka jälkeen uusi työntekijä pääsi suorittamaan tehtävän loppuun. Silti uusi työntekijä vain hokee, kuinka NN:n pitäisi itse lomakkeeseen tutustua ja allekirjoittaa. Hän ei ymmärrä, että muita ei kiinnosta noudaattaako NN sääntöjä, vaan tuleeko tehtävä tehdyksi.

Yksi asia lienee sen ymmärtäminen, että muut eivät välttämättä ole kiinnostuneita samoista asioista. Olen työskennellyt as:ien kanssa ja joskus heitä on haastanut se, että muita ei juuri se heidän osa-alueensa kiinnosta määräänsä enempää. Esimerkkinä se, että yksi sukulaisasperger on rautateistä, junista ja joukkoliikenteestä kiinnostunut ja ei oikein hahmota, että muita aihe kiinnostaa juuri sen verran, että monelta oma juna lähtee. Tavallaan hänen pitäisi oppia, että muita ne junat kiinnostavat yhtä paljon, kuin häntä vaikka luennot vessapaperista.

Välttää yksityiskohtiin jumiutumista ja pyrkiä tarkastelemaan kokonaisuuksia.

Asioista liikutaan eteenpäin, eli ei pysähdytä jumittumaan johonkin kohtaan tai tapaan toimia. Asiat saattavat muuttua.

Yksi tärkeä asia on olla julistamatta tai luulematta, että aspergeriyden takia jotenkin olisi asioissa oikeassa tai rehellinen. Usein varsinkin assien sukulaiset julistavat, että as puhuu faktoja. Hän puhuu asioita, jotka luulee tietävänsä faktoiksi, oli ne sitä sitten tai ei. Muut toki tekevät samaa, mutta ovat helpommin valmiita korjaamaan virheellisen näkemyksensä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia lienee sen ymmärtäminen, että muut eivät välttämättä ole kiinnostuneita samoista asioista. Olen työskennellyt as:ien kanssa ja joskus heitä on haastanut se, että muita ei juuri se heidän osa-alueensa kiinnosta määräänsä enempää. Esimerkkinä se, että yksi sukulaisasperger on rautateistä, junista ja joukkoliikenteestä kiinnostunut ja ei oikein hahmota, että muita aihe kiinnostaa juuri sen verran, että monelta oma juna lähtee. Tavallaan hänen pitäisi oppia, että muita ne junat kiinnostavat yhtä paljon, kuin häntä vaikka luennot vessapaperista.

Itsestäni on ollut vaikea käsittää, miksi joku hakeutuu jollekin alalle, jos ei ole motivaatiota. Olen syyllistynyt paljon tähän asioiden selittämiseen ja huomannut usein, ettei ketään varsinaisesti kuitenkaan kiinnosta, vaikka kyse olisi alan opiskelijoista.

Yksi sukulainen kysyi hiljattain: "mihin sitä x:ää tarvitaan matikassa?" Se lähti oikein väittelemäänkin aiheesta. Tiedän, että se oli "vain kysymys", eikä hänellä oikeasti ole mielenkiintoa koko asiaan, mutta mun on ollut vaikeaa antaa koko jutun olla. Todella vaikeaa.

Mä olen kysynyt paljon kysymyksiä ihmisiltä ja hyväksynyt vastauksen. En tiedä, miksei mun vastaukseni edes hyvin perusteltuina kelpaa.

On myös vaikeaa olla jakamatta sitä, minkä kokee koko maailmaan vaikuttavana totuutena. Usein se onkin sitä, mutta ei tavalla, jota muut jaksavat ajatella.

ap

Itselläni oli vuosia ystävä, jolla oli aspergerin ohessa kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen myötä taipumus masentua herkästi. Tämän haastavan kombon kanssa piti sitten olla tarkkana, miten antaa hänelle palautetta - usein loukkaantui jopa siitä, kun ensimmäistä kertaa hänelle selitti, miten joku asia tehdään. Kaikki meni todella herkästi tunteisiin ja hän tuppasi lukemaan sosiaaliset tilanteet itseensä kohdistuvana dissaamisena, vaikka kyse olisi ihan normaalista ohjeiden antamisesta.

Ketjun perusteella sain kyllä kuvan, että liittyi enemmän tuohon kaksisuuntaiseen tuo taipumus ottaa kritiikki ja jopa neuvot henkilökohtaisena loukkauksena, että hän on nyt toivoton tyhmä paska, kerran häntä pitää neuvoa. Ilmeisesti pelkästä aspergerista kärsivällä ei esiinny tällaista... en keksi parempaa termiä tähän hätään kuin... herkkähipiäisyyttä?

Mutta sosiaalisten tilanteiden ymmärtämisessä jos on haasteita niin siinä voi sitten tahtomattaan ajautua ristiriitoihin, jos vaikka se toinen osapuoli sitten loukkaantuu jostain. Ap vaikuttaa ainakin asiakeskeiseltä ja hänellä on hyvä asenne tuossa, että pyrkii selviämään ja miettimään, miten voisi itse vaikuttaa asioiden sujumiseen. Tsemppaan ainakin kybällä pitämään tuosta asenteesta kiinni, sillä pääsee oikeasti jo pitkälle!

Tälle ystävälleni usein sanoin, että ei pidä pitää itseään toivottomana tapauksena, vaan ottaa asiat niin, että niistä voi oppia ja kehittyä. Epätoivoon vaipumisesta ei ole hyötyä, se ei vie elämässä mihinkään. Viimeksi, kun toin tämän mahdollisimman nätisti esiin, hän suuttui ja katkaisi välit minuun - olisi vaan pitänyt olla hiljaa ja taputella päähän niin oltaisiin kai edelleen ystäviä, mutta... Se on loppupeleissä sosiaalisesti hyvin uuvuttavaa vaan hymistellä vuosikausia voimatta asiallisestikaan antaa toiselle neuvoja siitä, miten päästä eteenpäin ongelmista, joissa velloo vuodesta toiseen.

Tuli vaan tästä ketjusta mieleen tuo entinen ystäväni, että hänet jos saisin jotenkin ymmärtämään, ettei se, että joku neuvoo ja ohjeistaa tarkoita, että hän olisi jotenkin toivoton tapaus, vaan että ne neuvot kannattaa hyödyntää, jos ne tuntuvat järkeviltä... Eli enemmän asiakeskeisyyttä ja vähemmän tunteisiin ottamista ja itsesäälissä kieriskelyä. Tosin ap ei tunnu tämäntyyppisestä ongelmasta kärsivän, enkä ole asiantuntija sen suhteen, miten pitkälle tuo liittyi kaverini asperger-diagnoosiin ja minkä verran mielialaongelmiin, mutta kunhan nyt mainitsin yhden tosielämän esimerkin, mitä haasteita tuo kyvyttömyys ymmärtää sosiaalisia tilanteita voi tuoda tullessaan.

Muista myös opetella mahdollisimman paljon tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja motiiveja. 

Huomatessaan as-piirteesi osa ihmisistä käyttää sitä sinua vastaan ja hyväkseeen, joko taloudellisesti, sosiaalisesti tai esim sysäämällä vastuitaan sulle. Muista, että kiistatilanteissa toinen osapuoli ei automaattisesti ole oikeassa. Etenkin, jos alkaa perustella melkein mitä tahansa maan ja taivaan välillä sun assiudella, pitäisi hälytyskellojen soida. 

Paras suhtautua positiivisen avoimesti muihin, ja samalla pitää hoksottimet hereillä. Jos joku tuntuu pahalta, mieti ja analysoi tarkkaan mitä tapahtui. Kysy apua joltain luotettavalta, jos mahdollista.

Älä luennoi. Yritä selvittää, onko toinen ihminen kiinnostunut siitä, mistä haluat puhua. Kuuntele. Opettele tekemään kysymyksiä.

Tunnista, kun jumitut. Treenaa keinoja, joilla pääset eteenpäin.

Olen ilmoittanut ketjun kiusaamisena. On mahdotonta ”opetella pois” asioista, joiden tunnistamattomuudesta on diagnosoitu. Nämä päsmärit täällä varmasti pyytävät sokeaakin pinnistämään näkemään!

Hävetkää. Olette ansainneet kaiken pahan ja kärsimyksen elämäänne!