Musikaaliset: Laulatteko ja soitatteko yhdessä puolison kanssa?
Minä rakastan laulaa ja soittaa. Mieheni on todella epämusikaalinen. Ei osaa laulaa yhtään, saati soittaa. Lapsemme (nyt jo teinejä) ovat perineet musiikki-intoni. Heidän kanssaan musisointi on ihanaa. Oikeasti suunnilleen mukavinta mitä tiedän. Yhdessä jammailu luo tunteen täydellisestä yhteenkuuluvuudesta ja toistensa ymmärtämisestä.
Olen miettinyt kuinka ihanaa olisi musisoida puolisonsa kanssa. Meillä se ei tule koskaan onnistumaan. Jo olet parisuhteessa musikaalisen ihmisen kanssa, niin laulatteko tms. yhdessä? Onko se niin ihanaa kuin kuvittelen?
Kommentit (18)
Soitan kitaraa ja joskus mietin, että olis hienoa löytää nainen, joka laulaa hyvin. Pitäis tietty vielä olla sama musamaku.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ex-vaimoa kiinnosti, soitettiin yhdessä ja samassa yhtyeessä. Sittemmin häntä lakkasi kiinnostamasta paitsi kaikki minussa, myös musiikki. Nyttemmin soittelemme kuka kenenkin kanssa. Onhan se mukavaa. Musiikkihommat on parasta yhdessä tekemistä housut jalassa, kumppanin kanssa tästäkin voi joustaa...
Samaa mieltä. Parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Siksi mietin mitä tuo olisi puolison kanssa. Lapseni sanovat (äidilleen), että parasta mitä voi tehdä.
Ap
Toisinaan soitetaan yhdessä. Joskus jompikumpi lauleskeleekin. Myös lapset mukana omalla osaamistasollaan. Kivaa on. :)
Jos miehesi ei välitä musiikista niin ei sille sit oikein mitään voi, vaikka yhdessä soittaminen, laulaminen tai tanssiminen on kyllä parasta mitä maa päällään kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei välitä musiikista niin ei sille sit oikein mitään voi, vaikka yhdessä soittaminen, laulaminen tai tanssiminen on kyllä parasta mitä maa päällään kantaa.
Mies voi kyllä laulaa tai taputtaa tahtia, mutta se on ihan hirveää.
Ap
Miten joku voi seuristella epämusikaalisen kanssa. Sama kun olis jonku tatuoidun läskin kans.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi seuristella epämusikaalisen kanssa. Sama kun olis jonku tatuoidun läskin kans.
Jostain pitää joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Soitan kitaraa ja joskus mietin, että olis hienoa löytää nainen, joka laulaa hyvin. Pitäis tietty vielä olla sama musamaku.
Tässä
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi seuristella epämusikaalisen kanssa. Sama kun olis jonku tatuoidun läskin kans.
Mä voisin seurustella tatuoidun läskin kanssa, mutta en epämusikaalisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi seuristella epämusikaalisen kanssa. Sama kun olis jonku tatuoidun läskin kans.
Mä voisin seurustella tatuoidun läskin kanssa, mutta en epämusikaalisen.
Mitä iloa siitä musikaalisuudesta on? Ei ainakaan minun elämässäni tule musikaalisuus/ei-musikaalisuus mitenkään esiin. Musiikkia voi kuunnella kuka tahansa ja harva meistä on ammattimuusikko. Ei mitään väliä.
Mun mies on koulutettu muusikko. Itse olen tasoltani sellainen harrastelija, joita on kolmetoista tusinassa. Lapset perineet isänsä lahjat.
Jammaillaan viikottain. Onhan se ihana soitella yhdessä, mutta vielä kivempi kuunnella kun toiset soittaa. Ei tarvitse miettiä että taasko mokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi seuristella epämusikaalisen kanssa. Sama kun olis jonku tatuoidun läskin kans.
Mä voisin seurustella tatuoidun läskin kanssa, mutta en epämusikaalisen.
Mitä iloa siitä musikaalisuudesta on? Ei ainakaan minun elämässäni tule musikaalisuus/ei-musikaalisuus mitenkään esiin. Musiikkia voi kuunnella kuka tahansa ja harva meistä on ammattimuusikko. Ei mitään väliä.
Tuohon väliin jää leveä vyöhyke, jolla on väliä niille, joille sillä on väliä. Ei kai sitä epämusikaalinen ymmärräkään, mitä häneltä puuttuu, jos ei sitä ole ikinä kokenut.
Nuorena ajattelin etten voi mennä yhteen kuin musikaalisen miehen kanssa. Toisin sitten kuitenkin kävi. Mutta minäkin laulan ja soitan nyt lasten kanssa, he onneksi perivät minun musikaalisuuteni.
Harmittaa erityisesti ettei mies edes ymmärrä mitään musiikillisen lahjakkuuden päälle. Jatkuvasti nurisee soittotuntimaksuista ja välillä käskee lasten "lopettaa se pimputtaminen" kun harjoittelevat ja hän ei jaksa kuunnella. Olen yrittänyt sanoa että kannustaisi tai kehuisi edes joskus mutta ei.
Mulla on ollut musikaalinen mies, mutta hän oli olevinaan niin hyvä ja ei yhtään kestänyt jos joku soitti vahingossa väärin jossain kohtaa. Annoin pitää musikaalisuutensa. Tosiasiassa olen itse paljon musikaalisempi kuin hän, mutta en ollut orientoitunut mitenkään soittmaiseen, enkä varsinaisesti osannut soittaa mitään soitinta. Nykyisen mieheni kanssa soitamme yhdessä viikottain(opiskelin auttavsti yhden soittimen, ja olen siinä jo aivan hyvä), ja laulamme. Teemme myös omia biisejä, ihan vain huviksemme. Tai minä teen biisit, ja mies tuo niihin omia oivalluksiaan. Kyllä täytyy sanoa että elämä olisi paljn tylsempää ilman tätä, ja monesti vietämmekin ne illat, kun voisimme olle vaika kylillä, tai kavereide kanssa tahoillamme, yhdessä soitellen ja keksien uutta, nauraen tikahtumiseen asti, ja pelleillen musiikin parissa. Meillä on myös teemakertoja, että otamme vaikka bluesin tai kantrin, ja teemme tyylimukaisia biisejä kahdestaan.
Katselin kerran sellistipariskunnan esitystä (ammattimuusikoita). Näytti jotenkin niin intiimiltä, jopa eroottiselta, se soittaminen, ne katseet ja eläytyminen.
Olin kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Katselin kerran sellistipariskunnan esitystä (ammattimuusikoita). Näytti jotenkin niin intiimiltä, jopa eroottiselta, se soittaminen, ne katseet ja eläytyminen.
Olin kateellinen.
Niinpä. Kun tietää kuinka upeaa se on kavereiden tai omien lastensa kanssa, niin kuinka upeaa se olisi rakkaansa kanssa.
Ap
Nuorena ex-vaimoa kiinnosti, soitettiin yhdessä ja samassa yhtyeessä. Sittemmin häntä lakkasi kiinnostamasta paitsi kaikki minussa, myös musiikki. Nyttemmin soittelemme kuka kenenkin kanssa. Onhan se mukavaa. Musiikkihommat on parasta yhdessä tekemistä housut jalassa, kumppanin kanssa tästäkin voi joustaa...