Kun vanhempasi kuoli, tuliko omaisuuden suuruus/pienuus yllätyksenä.

Ei tullut yllätyksenä, eikä tule vastakaan. Vanhempani olivat puhuneet testamentistaan vuosia ja kaikki jälkeen jääneet tiesivät vallan hyvin, mihin oli syytä varautua. Me siis tiesimme, mitä on jaettavana ja tiesimme myös, miten se jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut yllätyksenä, eikä tule vastakaan. Vanhempani olivat puhuneet testamentistaan vuosia ja kaikki jälkeen jääneet tiesivät vallan hyvin, mihin oli syytä varautua. Me siis tiesimme, mitä on jaettavana ja tiesimme myös, miten se jaetaan.

Meillä myös näin. Sivistyneet ihmiset osaavat keskustella asioista etukäteen.

No tuota noin...

Äitini ei eläkkeelle ehtinyt ja palkkansa ei suuri ollut, kuoli 47v iässä=en saanut mitään, isäni, alkkis, elossa, kai, n.500km päässä=en tulw saamaan mitään, mutta enpä saanut lapsenakaan tai nuorena (erosivat ollessani 9v). Kaikki perintöjutut, ajokortin saamiset vanhemmilta, pesämunat kotoa lähtiessä, taloudellinen tuki nuorena aikuisena yms kuulostavat omiin korviini aivan saduilta, miten kukaan muka voisi saada sellaisia asioita itsellensa kasvaessaan, en tajua.

Vähän yllätyin, että isällä oli senkin verran rahaa tilillään, irtaimistolla ei ollut arvoa, asui vuokralla. Hänellä oli noin 30 000 euroa säästössä. 

Eipä tullut yllätyksenä, että isän omaisuus ei ylittänyt kohtuullisia hautauskuluja. Saatiin siitä nykyrahassa ehkä 200 siskon kanssa kumpikin, kun hoidettiin halvimman mukaan ne hautauskulut.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tullut yllätyksenä, että isän omaisuus ei ylittänyt kohtuullisia hautauskuluja. Saatiin siitä nykyrahassa ehkä 200 siskon kanssa kumpikin, kun hoidettiin halvimman mukaan ne hautauskulut.

Sama täällä. Ihminen eli kuin viimeistä päivää. Mistä hänelle olisi rahaa tai edes myymiskelpoista materiaa siunaantunut?

Ei tullut yllätyksenä. Molemmilta jäi kulutusluottovelkaa. Omaisuudet oli tuhlattu alkoholiin tai työnnetty suosikkilapsen taskuun. Minä sain perinnöksi osan hautajaislaskuista ja käytännön järjestelyt.

Itselleni otin sentään henkivakuutuksen, ettei lapseni tarvitse pienestä palkastaan maksaa hautajaisiani. Jos ihminen on ihminen eikä eläin, hän huolehtii edes että omat hautajaiset voidaan maksaa omalta tililtä eikä maksata kaikkea "väärällä" lapsella.

Oli yllätys siinä mielessä, että äidilläni oli ollut rahastosijoituksia, jotka tulivat maksuun meille perillisille. Äiti oli aina tarkka rahankäyttäjä, ei kuitenkaan pihi vaan harkitseva. Meille lapsille osti lahjoja, samoin lastenlapsille ja eli muutenkin normaalisti, matkustelivat isän kanssa ym. Silti oli saanut kerrytettyä sijoitusvarallisuutta, joka jaettiin puolison ja lasten kesken.

Ihmettelin kun vanhemmillani onkin paljon rahaa eri tileillä ja rahastoissa, kävi ilmi kun järkkäiltiin papruja etukäteen. Ilmoitin että minusta käytetään sitten rahoja heidän mieleiseen ja hyvääm palveluasumiseen surutta kun sen aika tulee, minulle ei tarvitse jäädä mitään. Veljeni vaimo oli eri mieltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut yllätyksenä, eikä tule vastakaan. Vanhempani olivat puhuneet testamentistaan vuosia ja kaikki jälkeen jääneet tiesivät vallan hyvin, mihin oli syytä varautua. Me siis tiesimme, mitä on jaettavana ja tiesimme myös, miten se jaetaan.

Meillä myös näin. Sivistyneet ihmiset osaavat keskustella asioista etukäteen.

Sivistyneisyys ei sitten periytynyt - huomaan.

Pienuus. Isä oli tehnyt miljoonakaupat kauppakirjan mukaan, mutta niitä rahoja ei löytynyt mistään.

Tuli. Olin ainoa perillinen äidin kanssa.

Isovanhemmat eivät puhuneet mitään raha-asioista. Ei yhtään mitään. Tiesin ainoastaan että suht hyvät eläkkeet ja velaton asunto ollut jostain 80-luvun lopulta asti.

Tilillä oli säästössä lähemmäs 7 kuin 6-lukuinen summa. Voin sanoa että melko mykistävää. Odotin että olisi ehkä ollut osakkeina jokunen kymppitonni.

Ne jotka eivät rahasta mitään puhu yleensä ovat yllätyksellisimpiä.