Lue keskustelun säännöt.
Minun on vaikea pysyä toiveikkaana että yksinäisyyteni koskaan vähenisi
26.09.2019 |
Lukion lopulla kun täytin 18v aloin käydä terveyskeskuksella juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa yksinäisyyden vuoksi. Olen nyt käynyt 15 vuotta. Minulla alkaa usko loppua. Yksinäisyyteni ei ole vähentynyt yhtään. Niinhän sitä sanotaan että täytyy olla kärsivällinen ja pitää olla pitkät hoitosuhteet ennen kuin tulosta alkaa tulla. Mutta on vaikea enää jaksaa olla kärsivällinen. Vaikea ymmärtää kuinka pitkä hoitosuhteen pitää olla ennen kuin hoito alkaa toimia, vaikea jaksaa vielä pidempään kuin 15 vuotta. Enkä edes yhtään tiedä kuinka pitkään vielä pitäisi jaksaa, koska ei hoitaja ole kertonut vaikka olen kysynyt.
Alunperin odotin että yksinäisyyteni vähenisi ennen kuin alkaisin tehdä elämänpäätöksiä, siis ennen kuin esim hakisin jatko-opintoihin tai pohtisin millä lailla tahtoisin elää tai missä tahtoisin elää tai mitä tahtoisin tehdä. Enhän minä yksinäisenä mitään tuollaista osannut ajatella, minun piti vain odottaa että hoito toimisi ensin. Mutta nyt ymmärrän että jos tämä hoito ei koskaan toimi niin en koskaan voi mennä opiskelemaan tms. Ei ole mahdollista tehdä mitään elämänpäätöksiä tai elämänsuunnitelmia, ei ole mitään elämäntoiveita, siis muita kuin että yksinäisyys loppuisi. Tämä elämä on tässä. Ihan vain tässä, että käyn hoitajan luona juttelemassa ja odotan että hoito toimisi. Muutakaan toivoa minulla ei ole.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! siis ajattelet yksinäisyytesi loppuvan, kun et tee mitään muuta kuin käyt hoitajan luona juttelemassa?
Kai ihminen tekee sitä mitä ne terveyskeskuksella suosittelee. Ei ihminen muuten parane. Jos ne terveyskeskuksella suosittelee hoitajan kanssa juttelemista niin sitten jutellaan hoitajan kanssa, se on ihmisen parhaaksi, ei ne sitä muuten suosittelisi. Sitähän ne hoidot on että pyydetään apua ja sitten apua saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mene nyt jonnekin ihmisten joukkoon. Joku harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! siis ajattelet yksinäisyytesi loppuvan, kun et tee mitään muuta kuin käyt hoitajan luona juttelemassa?
Kai ihminen tekee sitä mitä ne terveyskeskuksella suosittelee. Ei ihminen muuten parane. Jos ne terveyskeskuksella suosittelee hoitajan kanssa juttelemista niin sitten jutellaan hoitajan kanssa, se on ihmisen parhaaksi, ei ne sitä muuten suosittelisi. Sitähän ne hoidot on että pyydetään apua ja sitten apua saadaan.
Juuri näin. Ap:n kannattaa vaan sitkeästi jatkaa hoitajan luona käymistä ja juttelemista. Kyllä se joskus alkaa auttaa ja sitten hän ei enää tunne itseään yksinäiseksi.
Mene opiskelemaan. Sieltä voi saada kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! siis ajattelet yksinäisyytesi loppuvan, kun et tee mitään muuta kuin käyt hoitajan luona juttelemassa?
Kai ihminen tekee sitä mitä ne terveyskeskuksella suosittelee. Ei ihminen muuten parane. Jos ne terveyskeskuksella suosittelee hoitajan kanssa juttelemista niin sitten jutellaan hoitajan kanssa, se on ihmisen parhaaksi, ei ne sitä muuten suosittelisi. Sitähän ne hoidot on että pyydetään apua ja sitten apua saadaan.
Juuri näin. Kuten aina sanotaan: vain otettu lääke auttaa.
Jos haluaa että hoito toimii niin pitää käydä hoito läpi asti vaikka siinä menisi koko elämä. Ja jos on käynyt hoidossa 15 vuotta niin ei kannata jättää kesken tai muuten menee ne 15 vuotta hukkaan! Parempi jatkaa vielä vaikka 25 vuotta. Vain hoitoa jatkamalla pitää yllä mahdollisuudet siihen että hoito joskus vielä toimisi. Ei saa luovuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan tuu kotoa hakemaan. Jos on uksinäistä, ala harrastaa jotain ja hakeudu ihmisten pariin. Moni valittaa yksinäisyyttä, ja olettavat että saavat kavereita kotona istumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! siis ajattelet yksinäisyytesi loppuvan, kun et tee mitään muuta kuin käyt hoitajan luona juttelemassa?
Kai ihminen tekee sitä mitä ne terveyskeskuksella suosittelee. Ei ihminen muuten parane. Jos ne terveyskeskuksella suosittelee hoitajan kanssa juttelemista niin sitten jutellaan hoitajan kanssa, se on ihmisen parhaaksi, ei ne sitä muuten suosittelisi. Sitähän ne hoidot on että pyydetään apua ja sitten apua saadaan.
Juuri näin. Kuten aina sanotaan: vain otettu lääke auttaa.
Jos haluaa että hoito toimii niin pitää käydä hoito läpi asti vaikka siinä menisi koko elämä. Ja jos on käynyt hoidossa 15 vuotta niin ei kannata jättää kesken tai muuten menee ne 15 vuotta hukkaan! Parempi jatkaa vielä vaikka 25 vuotta. Vain hoitoa jatkamalla pitää yllä mahdollisuudet siihen että hoito joskus vielä toimisi. Ei saa luovuttaa!
Kyllä! Monella ratkaiseva muutos tulee elämänkaaren sillä kohdalla, kun ollaan eläkeiässä. Elämänarvot menevät uusiksi ja silloin huomaa, että onkin rikas ja arvokas elämä. Sitä kohti kannattaa sitkeästi jatkaa. Ja jos terapeutti kupsahtaa sitä ennen, niin aina löytyy nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
0/5 tyhmää pilkata yksinäisiä.
Provohan tämä on. Ja provoon saa vastata vttuilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt moni on suositellut jotain opiskelemista ja harrastamista ja ihmisten pariin menemistä ja kavereiden hankkimista. En ymmärrä miksi noita suositellaan. Mitä hyötyä noista on tarkoitus olla? Miten nuo yksinäisyyteen liittyvät? Miksi te ihmiset alatte puhua ihan täysin aiheen ohi, siis asioista jotka eivät mitenkään liity yksinäisyyteen? Pysykää aiheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yhtään hengellinen ap? Kannattaa kokeilla rukoilemista, Jumala voi auttaa yksinäisyyden(kin) suhteen <3 Toivon voimia sinulle ja että pääsisit eroon yksinäisyydestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se odottamalla korjaannu. Sun pitää toimia aktiivisesti parantuaksesi, korjaamalla ajatteluasi ja asennoitumistasi.
Minä tykkään olla yksin, mutta se onkin valinta.
Mitä?! siis ajattelet yksinäisyytesi loppuvan, kun et tee mitään muuta kuin käyt hoitajan luona juttelemassa?