Lue keskustelun säännöt.
Yritän lasten leikkipaikoilla tutustua muihin äiteihin mutta vaikeaa on.
23.09.2019 |
Ystävää vailla. Silti ketään ei oikein kiinnosta jos yritän avata keskustelua. Mitä teen väärin?
2 lasta itsellä.
Kommentit (51)
Missä päin asut? Itsellä sama tilanne ja sama kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että osasyynä on tämä: Ne joille (koti)äitiys on elämä, heillä on jo mammakaveripiirinsä. Ne jotka eivät koe elämäänsä lapsen kautta vaan ovat vain sillä hetkellä lapsensa kanssa jossain, eivät haluakkaan tutustua lapsen kautta vaan jossain omassa harrastuksessa ja aikuisten asioiden parissa. Pelkäävät että leikkipuistossa törmää vain heihin jotka juttelevat kestovaippailusta ja soseista.
Tiedättekö, tämä kaikki luultavasti johtuu ihan siitä että monet äidit näkevät toiset äidit mahdollisena uhkana. Pelkäävät että keskustelu menee siihen että vertaillaan kunpi on koulutetumpi ja kummalla paremmat tukot ja isompi asunto. Pelätään että kaikki muut on ehkä jotain supermammoja jotka tekee kaiken paremmin ja sitten saa hävetä itseään. Kaikilla on todella voimakkaat kulissit yllä ja omaa heikkoutta pelätään näyttää tuntemattomille. Siihen tämä nykyinen kulttuurimme on vain mennyt ja netissä toki kaikilla on ne 10 000e/kk tulot yms.
Ei ne auttamatta ole äiteijä vaan perhepäivähoitjia jotka vaan tekee vaan työtään.
Monia varmaan oudoksuttaa tuollainen käytös, kun ei suomalaiseen kulttuuriin kuulu se, että voi tosta noin vaan missä vain mennä hieromaan ystävyyttä tuntemattoman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tosi hankalaa on ja väkinäistä Tampereen seudulla. Uusien ystävien löytäminen on lähes mahdotonta.
Olen huomannut että vasta sitten kun oma lapseni on ystävystynyt syvemmin jonkun kanssa nii sitten ne vanhemmat alkavat suhtautua minuunkin ystävällisemmin.
Mutta olen käytännössä lopettanut yrittämisen, ellei joku muu yritä (ja sellaistahan ei täällä ne, kun uudet naapuritkin yrittävät kävellä pois niin ettei vaan tarvitsisi tervehtiä).
Monilla pienten lasten äideillä ei oikein ole aikaa tai haluja uusiin ystäviin. Itsekin usein juttelen puistossa ollessa muiden vanhempien kanssa, mutta ei se koskaan johda mihinkään sen enempään. Joskus saatetaan nähdä taas puistossa ja rupatella vähän lisää.
Itse käyn töissä sekä opiskelen ja vapaa-aika menee ihan lapsiin, kotitöihin ja harvoihin olemassa oleviin ystäviin ja sukulaisiin. Joskus käydään jonkun päiväkotikaverin luona, mutta vapaa-ajalla lapsetkin vaikuttaa eniten tarvitsevan ihan kotona perheen kanssa olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku sanoikin se pelkkä äitiys ei riitä pohjaksi ystävyydelle tai edes tutttavuudelle. Ne ystävät ja tutut ovat siitä normaalista aikuisen elämästä, töistä , harrastuksista tai opiskelu ja koulukavereita. En tiedä sitten olisiko helpompi tutustua jossain äiti-lapsi-ryhmissä tai lasten harrastuksissa. Paikallisissa face-ryhmissäkin voisi niitä kavereita hakea.
Vierailija kirjoitti:
Se ON vaikeaa! Me ollaan usein otettu eväät lähipuistoon ja olen kannustanut lasta tarjoamaan niistä muillekin (tarjottavat luokkaa viinirypäleet). Vastaanotto on joko sellainen että rypäleet kelpaavat kyllä, mutta se ei johda mihinkään. Itse tulen aina juttusille, jos omalle lapselleni (harvoin) tarjotaan jotain, ja kiitän kovasti kun on tarjoiluja. Oudolta tuntuu. :/
Samoin puistossa muiden äitien kanssa jutteleminen on sitä, että itse koitan muutaman kysymyksen verran luoda kohteliaasti kontaktia jollain positiivisella puheenaiheella, mutta keskustelu ei ota tulta alleen sitten millään. Jos paikalle saapuu jututetun äidin oma kaveri, nämä kaksi kääntävät selkänsä minulle ja alkavat juttelemaan vain keskenään.
On se vaikeaa kyllä. Kun lapseni oli pienempi ja oltiin puistossa aina aamusin. Yleensä menin ystäväni kanssa, mutta tällä kertaa menin lapseni kanssa, kun ystävälläni lääkäri. Minulla oli vähän evästä mukana mandariinia jne. Siellä oli sellainen hihhuliperhe. Yritin luoda kontaktia, niin ei toivoakaan. Kun kaivoin mandariinia ja leipää lapselleni, niin kysyin siltä naiselta haluatko sinä antaa omalle lapselle tästä, että kyllä tästä riittää.. Sen mies juoksi sieltä keinulta meuhkaamaan. Älä ota vastaan, mistä tiedät mitä sinne on ruiskutettu sekaan. Olin siinä anteeksi?? Meinaatko, että olen täällä myrkyttämässä lapsia. Se vaan jatkoi, että kuule ei ole sopivaa tollanen, kun aletaan tuntemattomille tarjoilemaan kaikenlaista paskaa ja onko noi luomua edes. Sanoin, anteeksi kovasti ei ollut tarkoitus järkyttää sinua ja perhettäsi. Keräsin tavarat ja lähdettiin lapsen kanssa pois. Sen jälkeen en ole itse ottanut kontaktia jos olen yksin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena on vaikeaa ystävystyä. Itsekään en oikeastaan enempää kaipaa ystäviä, pari on ja siinäkin on tekemistä, että välillä onnistutaan tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, tämä kaikki luultavasti johtuu ihan siitä että monet äidit näkevät toiset äidit mahdollisena uhkana. Pelkäävät että keskustelu menee siihen että vertaillaan kunpi on koulutetumpi ja kummalla paremmat tukot ja isompi asunto. Pelätään että kaikki muut on ehkä jotain supermammoja jotka tekee kaiken paremmin ja sitten saa hävetä itseään. Kaikilla on todella voimakkaat kulissit yllä ja omaa heikkoutta pelätään näyttää tuntemattomille. Siihen tämä nykyinen kulttuurimme on vain mennyt ja netissä toki kaikilla on ne 10 000e/kk tulot yms.
Tai sitten vaan ei tarvita uusia tuttavia/ ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaikeus johtuu siitä että nämä äidit eivät ole leikkipaikalla tutustumassa muihin äiteihin, vaan viihdyttämässä sitä omaa lastaan. Sun pitäis vain jotenkin löytää se tyyppi joka on siellä myös aikuista seuraa varten :)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että osasyynä on tämä: Ne joille (koti)äitiys on elämä, heillä on jo mammakaveripiirinsä. Ne jotka eivät koe elämäänsä lapsen kautta vaan ovat vain sillä hetkellä lapsensa kanssa jossain, eivät haluakkaan tutustua lapsen kautta vaan jossain omassa harrastuksessa ja aikuisten asioiden parissa. Pelkäävät että leikkipuistossa törmää vain heihin jotka juttelevat kestovaippailusta ja soseista.
Ainakaan meidän asuinalueella (Espoo) en ole törmännyt puistossa kehenkään äitiin, jolle kotiäitiys olisi elämä ja jolla olisi jotkut tiiviit kotiäiti-mammapiirit. Täällä on puistossa äitejä yksin lapsensa/lastensa kanssa, koskaan en ole kohdannut ketään, jolla olisi äitikaveri mukana. Ja kun alan juttelemaan heidän kanssa niin nopeasti käy ilmi, että ovat ihan työssäkäyviä ihmisiä, mutta vanhempainvapaalla/hoitovapaalla ja palaavat sitten jossain vaiheessa töihin. Eikä kukaan ole puhunut kestovaipoista eikä soseista eikä Moloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monia varmaan oudoksuttaa tuollainen käytös, kun ei suomalaiseen kulttuuriin kuulu se, että voi tosta noin vaan missä vain mennä hieromaan ystävyyttä tuntemattoman kanssa.
Sepä se. Ensimmäinen ajatus on epäilys, että aikoo pummia jotain tai lykätä muksunsa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että osasyynä on tämä: Ne joille (koti)äitiys on elämä, heillä on jo mammakaveripiirinsä. Ne jotka eivät koe elämäänsä lapsen kautta vaan ovat vain sillä hetkellä lapsensa kanssa jossain, eivät haluakkaan tutustua lapsen kautta vaan jossain omassa harrastuksessa ja aikuisten asioiden parissa. Pelkäävät että leikkipuistossa törmää vain heihin jotka juttelevat kestovaippailusta ja soseista.
Mulla on näin. Juttelen tosi mielelläni ja olen (mielestäni) avoin ja ystävällinen kaikille, mutta en innokkaasti ala solmia syvempiä suhteita puistossa. Mulla on jo ne omat ystävät olemassa ja elämä on just sopivan täysi.
Lisäksi mulla on tuossa se, että kotona lapsen kanssa ollessani menen lapsen tarpeiden mukaan ja lapsella ei automaattisesti synkkaa sen mukavan äidin lasten kanssa. Ja mulla 1/3 oli pienenä sellainen, että pelkäsi kaikkia muita lapsia ja halusi olla vain minun tai isänsä kanssa, kaikki leikkitreffiyritykset oli tuskaa. Mun kaikki lapset on menneet n. 3v päiväkotiin ja siellä ja koulussa löytäneet ne omat ystävänsä itse. Eli mulle vaan tämä äitien kautta ystävystyminen ei toimi, niin kiva ajatus kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, tämä kaikki luultavasti johtuu ihan siitä että monet äidit näkevät toiset äidit mahdollisena uhkana. Pelkäävät että keskustelu menee siihen että vertaillaan kunpi on koulutetumpi ja kummalla paremmat tukot ja isompi asunto. Pelätään että kaikki muut on ehkä jotain supermammoja jotka tekee kaiken paremmin ja sitten saa hävetä itseään. Kaikilla on todella voimakkaat kulissit yllä ja omaa heikkoutta pelätään näyttää tuntemattomille. Siihen tämä nykyinen kulttuurimme on vain mennyt ja netissä toki kaikilla on ne 10 000e/kk tulot yms.
En usko, mitään tuollaista en ole koskaan havainnut muualla kuin nettikeskusteluissa. Ei livenä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaikeus johtuu siitä että nämä äidit eivät ole leikkipaikalla tutustumassa muihin äiteihin, vaan viihdyttämässä sitä omaa lastaan. Sun pitäis vain jotenkin löytää se tyyppi joka on siellä myös aikuista seuraa varten :)
Mutta eikö silti voisi jutella muiden äitien kanssa?
Minun mielestä syynä on se sama syy kuin että miksi ylipäätään aikuisena on lähes mahdotonta saada mistään uusia ystäviä. Työkaverit juttelee ja kaverustuu kyllä työpaikan kahvihuonekeskustelujen ajaksi, mutta vaikka olisi vuosia samassa työpaikassa niin ei niistä saa vapaa-ajan ystäviä vaikka yrittäisi. Jossain kuntosalilla tai työväenopiston kurssilla tutut naamat vaihtaa pari smalltalk-ystävällistä sanaa, mutta ystävystyminen on mahdotonta. Naapurit moikkaa, mutta ketään ei kiinnosta ystävystyä niin että käytäisiin vaikka kahvilla. Ikävä kyllä näin.
Mutta ap, jos kohtaat minut leikkipuistossa lapseni kanssa, niin ainakin minä haluaisin uusia ystäviä!
Vierailija kirjoitti:
Se ON vaikeaa! Me ollaan usein otettu eväät lähipuistoon ja olen kannustanut lasta tarjoamaan niistä muillekin (tarjottavat luokkaa viinirypäleet). Vastaanotto on joko sellainen että rypäleet kelpaavat kyllä, mutta se ei johda mihinkään. Itse tulen aina juttusille, jos omalle lapselleni (harvoin) tarjotaan jotain, ja kiitän kovasti kun on tarjoiluja. Oudolta tuntuu. :/
Samoin puistossa muiden äitien kanssa jutteleminen on sitä, että itse koitan muutaman kysymyksen verran luoda kohteliaasti kontaktia jollain positiivisella puheenaiheella, mutta keskustelu ei ota tulta alleen sitten millään. Jos paikalle saapuu jututetun äidin oma kaveri, nämä kaksi kääntävät selkänsä minulle ja alkavat juttelemaan vain keskenään.
Oikeasti yläpeukutatte tätä, että kaveruutta yritetään "ostaa"?
Se ON vaikeaa! Me ollaan usein otettu eväät lähipuistoon ja olen kannustanut lasta tarjoamaan niistä muillekin (tarjottavat luokkaa viinirypäleet). Vastaanotto on joko sellainen että rypäleet kelpaavat kyllä, mutta se ei johda mihinkään. Itse tulen aina juttusille, jos omalle lapselleni (harvoin) tarjotaan jotain, ja kiitän kovasti kun on tarjoiluja. Oudolta tuntuu. :/
Samoin puistossa muiden äitien kanssa jutteleminen on sitä, että itse koitan muutaman kysymyksen verran luoda kohteliaasti kontaktia jollain positiivisella puheenaiheella, mutta keskustelu ei ota tulta alleen sitten millään. Jos paikalle saapuu jututetun äidin oma kaveri, nämä kaksi kääntävät selkänsä minulle ja alkavat juttelemaan vain keskenään.