Lue keskustelun säännöt.
Laiskojen vanhempien lapset pelaavat eniten
Kommentit (80)
Mä olen ihmetellyt sitä, kun monien akateemisten, hyvissä töissä olevien vanhempien lapset pelaavat tosi paljon. Ihan pienet eka-tokaluokkalaisetkin. Vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä ja lapset pelaavat siitä saakka kun pääsevät koulusta iltaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne lapset sitten tekisivät, jos eivät pelailisi.
Kun kaikki muutkin pelaa, mikä siinä on niin tuomittavaa?
Tulevaisuus on kuitenkin kaikissa älylaitteissa, sitä ei kukaan pääse pakoon.
Pisa-tulokset ovat laskeneet oletettavasti lasten sosioemotionaalisen pahoinvoinnin vuoksi. Uskon että pelaaminen iso syy tähän.
Aikuiset viettävät vapaa-aikaa somessa ja sähköposteja lukien.
Lapset sitten vastapainoksi pelailee, mikäpä siinä niin pahaa, kaikki kuitenkin ovat kotona ja saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne lapset sitten tekisivät, jos eivät pelailisi.
Kun kaikki muutkin pelaa, mikä siinä on niin tuomittavaa?
Tulevaisuus on kuitenkin kaikissa älylaitteissa, sitä ei kukaan pääse pakoon.
Älylaitteilla voi tehdä paljon muutakin kun pelata Fortnightia tai muita vastaavia pelejä. Tämähän onkin monien vanhempien sudekuoppa. Ollaan niin tietämättömiä ja pihalla lasten maailmasta. Ajatellaan että se on ihan sama mitä älylaitteilla tekee, mutta kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan asiaa, mutta
* melkoinen rimanalitus vetää joulun välipäivät tähän, hui kamala jos vuoden synkimpänä aikana kolme vapaapäivää pelaa liikaa - vie uskottavuutta muuten tärkeältä asialta
* miksi juuri konsolipelit on se ongelma? meillä saa vääntää peliajasta ihan tarpeeksi vaikka ei ole edes pelikonsolia
* "aikuisten tarmo riittää jatkuvaan aktiviteettitoimiston pyörittämiseen" - tämäkö se tavoite on??!!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt sitä, kun monien akateemisten, hyvissä töissä olevien vanhempien lapset pelaavat tosi paljon. Ihan pienet eka-tokaluokkalaisetkin. Vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä ja lapset pelaavat siitä saakka kun pääsevät koulusta iltaan saakka.
Tämäpä. Ja on ihan hirveän vaikea olla se vastarannan kiiski, joka yrittää vikistä että ettekö te siellä Villen luona voisi tehdä jotain muuta kuin pelata, tai olisitteko välillä meillä (no ei ne kaverit halua kun meillä ei ole pelikonsolia), tai onko sun pakko mennä just joka päivä Teemulle jos te siellä vain rivissä nakotatte kukin omaa luuria tuijottaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt sitä, kun monien akateemisten, hyvissä töissä olevien vanhempien lapset pelaavat tosi paljon. Ihan pienet eka-tokaluokkalaisetkin. Vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä ja lapset pelaavat siitä saakka kun pääsevät koulusta iltaan saakka.
Tämäpä. Ja on ihan hirveän vaikea olla se vastarannan kiiski, joka yrittää vikistä että ettekö te siellä Villen luona voisi tehdä jotain muuta kuin pelata, tai olisitteko välillä meillä (no ei ne kaverit halua kun meillä ei ole pelikonsolia), tai onko sun pakko mennä just joka päivä Teemulle jos te siellä vain rivissä nakotatte kukin omaa luuria tuijottaen?
Niin, meillä on kaikki mahdolliset pelilaitteet kyllä, mutta rajoitetaan pelaamista myös. Esim eskari-ikäinen ei todellakaan saa pelata päivittäin. Myös eka- ja tokaluokkalaisilla olisi mielestäni hyvä olla pelittömiä päiviä. Kolmannella oleva poika jos tulee kavereineen meille, niin max pari tuntia saavat pelata putkeen (usein eivät pelaa niinkään pitkään) ja sitten ulos vähintään yhtä pitkäksi ajaksi! Toistaiseksi tämä ollut ihan ok heille. Tosin osa kavereista on kyllä sellaisia, että mielellään ottavat sitten heti puhelimen esille ”peliajan” jälkeen. Meillä puhelimeenkin voi laittaa rajoituksen ja sitäkin käytetty välillä.
Nyt toiveena on että kun lapsi tulee 10v, osaisi jo pikkuhiljaa itse hieman rajoittaa pelaamista, mutta tarvii ehdottomasti tukea siinä ja myös siinä että keksii muuta tekemistä. Ei tämä tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi pyörittää jatkuvaa ”aktiviteettitoimistoa”.
Vierailija kirjoitti:
No mitäs mielipiteitä tuohon tarvitaan. Omalla kohdallani on täysin totta. Olen laiska paska ja poikani pelaa ihan liikaa.
Miten pojalla menee koulu? Kaverisuhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan näin on. Olen laiska, ja toinen pojistani pelaa paljon. Miksi tuo toinen sitten ei pelaa, vaikka olen ollut ihan yhtä laiska hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan asiaa, mutta
* melkoinen rimanalitus vetää joulun välipäivät tähän, hui kamala jos vuoden synkimpänä aikana kolme vapaapäivää pelaa liikaa - vie uskottavuutta muuten tärkeältä asialta
* miksi juuri konsolipelit on se ongelma? meillä saa vääntää peliajasta ihan tarpeeksi vaikka ei ole edes pelikonsolia
* "aikuisten tarmo riittää jatkuvaan aktiviteettitoimiston pyörittämiseen" - tämäkö se tavoite on??!!
Varmaan niinä välipäivinä voisi perheenä tehdä myös jotain, kun kerrankin kaikki vapaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näin on. Olen laiska, ja toinen pojistani pelaa paljon. Miksi tuo toinen sitten ei pelaa, vaikka olen ollut ihan yhtä laiska hänen kanssaan?
Häntä ei kiinnosta? Vanhempien osallisuus ei asiaan liity millään tavalla.
Saman olen huomannut. Curling-vanhemmat myös antavat lastensa pelata paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta. To8nen pelaa liikaa ja toinen ei juuri lainkaan. Mitähän ollaan tehty väärin?
Eli se on myös kyse lapsen persoonasta. Pelihimoisen pitäminen pois pelaamasta on oikeasti niin kuormittavaa, että mielestäni se vastaa jo kidutusta.
Höpöä, omat vanhemmat olivat työmyyriä ja silti pelasin paljon
Vierailija kirjoitti:
Höpöä, omat vanhemmat olivat työmyyriä ja silti pelasin paljon
Tässä puhutaankin lastenkasvatuksesta. Lastenkasvatuksessa laiskat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. To8nen pelaa liikaa ja toinen ei juuri lainkaan. Mitähän ollaan tehty väärin?
Eli se on myös kyse lapsen persoonasta. Pelihimoisen pitäminen pois pelaamasta on oikeasti niin kuormittavaa, että mielestäni se vastaa jo kidutusta.
On siinäkin ”vanhempi” kommentoimassa :D
Antakaa niille kiukutteleville kakaroille puhelimet niin pelaavat ja ovat hiljaa marketeilla. Saa muut tehdä ostokset rauhassa.
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
No mitäs mielipiteitä tuohon tarvitaan. Omalla kohdallani on täysin totta. Olen laiska paska ja poikani pelaa ihan liikaa.