Ei sillä, että vauraus olisi elämän tarkoitus, mutta kyllä nykynuoret ovat todella köyhiä ja se vaikuttaa siihen, miten tulevaan suhtautuu

Nykymuotoiset jättieläkkeet menevät edelleen suurille ikäluokille ja rikastuttavat kansainvälistä suurpääomaa hoivabisneksen kautta.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006238452.html

Suomalaisilla kolmekymppisillä rahaa tilillä alle 3 tonnia. Ei siinä, eipä niitä kannata siellä makuuttaa korkotason vuoksi, mutta tämä kuvaa todella hyvin varallisuuskehitystä.

Vauraus ja vaurauden tunne on pitkälle korvien välissä. 

En näe nuorempaa sukupolvea köyhempänä, vaan sijoittavan itseensä. 

Maallisella mammonalla ei tee yhtään mitään, jos ei elämästä saa muuten mitään irti. Työ ei ole arvo, jolla identiteetti määritellään.

Oletko selvillä, miten enenevässä määrin työstä hankitaan sen millä pärjätään jotenkuten arjessa kuin sillä tavoiteltaisiin elintasoa? Elämässä halutaan muuta.

Tottakai yhteiskunta muuttuu. Onneksi.  Jos jokin asia yhteiskunnassa olisi todellakin toimiva ja lisäisi ihmisten onnellisuutta se ei muuttuisi. Elämme aikaa, jolloin ihmisillä on aivan kaikkea ja mielenterveysongelmat vain kasvavat.

Niimpä.

Terv. elämään menettänyt uskonsa 27v työkyvytön köyhä sairas

Päinvastoin suurilla ikäluokilla ja heidän vanhemmillaan ei ollut mitään omaisuuksia ja pienet palkat - ja olivat onnellisia toisin kuin rahan ahneet nykynuoret.

Vierailija kirjoitti:

Niimpä.

Terv. elämään menettänyt uskonsa 27v työkyvytön köyhä sairas

Ja en odota vaurastumista, vaan että saisi edes ne elämän välttämättömyydet, ruoka, asuminen, laskut maksettu työllä mutta ei. Vielä kun väsyt ja omaat mt-ongelmia soppa on valmis. Mitään motivaatiota tai toivoa ei löydy tulevaisuutta kun mietin.

Sitä paitsi tätä on jatkunut yli 10 vuotta valmistumiseni jälkeen. Kuka jaksaa uskoa huomiseen?

Pitää erottaa absoluuttinen köyhyys ja suhteellinen köyhyys.

Eli kun muun yhteiskunnan elintaso on noussut nuoret tuntevat itsensä köyhiksi, koska he vertaavat itseään muihin.

Mutta jos alkaa verrata absoluttista köyhyyttä eli mihin on varaa ja mihin ei. Niin nykyiset nuoret ovat verrattain rikkaita, kun vertaa siihen miten suuren ikäluokan nuoret eli.

Esimerkkinä voi käyttää vaikka opiskelijoiden asumista asumista. 30 vuotta sitten ei edes haaveiltu siitä, että opiskelijaasuntosäätiöt rakennuttaisivat yksiöitä opiskelijoille. Kahden ja kolmen hengen solut olivat pääasiallinen asumismuoto. Mutta ainakin Oulussa oli vielä "jättisoluja". Eli pitkän käytävän varrella oli huoneita (joidenoven toki sai lukkoon.) Vessat, suihkut ja keittiöt oli siten kaikille yhteisiä.

Matkustaminen oli jo alkanut, mutta aika harvassa oli ne nuoret jotka oli käyneet Euroopan ulkopuolella. 

Aloittajan sekava sepustus ei oikein aukea. Nuorena oltiin tosi köyhiä, mutta omaisuutta on kartutettu elämän aikana. Ei tuhlattu matkusteluun eikä nirsoiltu ruuista. Nykynuoret ovat jo syntyessään rikkaampia kuin me aikoinaan. Yhteiskunnan tukeakin on tarjolla paljon enemmän.

Mä sanoin meidän mummolle, että sen kannattaa siirtää rahat yhteen pankkiin, niin ei mene palvelumaksuja jokaisesta, kun keskittää. Mummo sanoi, että ei voi tehdä niin, koska talletussuoja per pankki on 100 000 euroa.

Jep!

Nykyiset kolmekymppiset ei edes tajua kuinka hyvin heillä asiat on.

Aikaisemmilla sukupolvilla oli kaikki paljon paljon köyhempää ja niukempaa. 

Itsekin asuin solussa opiskellessani. Nykynuoret saavat omat yksiöt.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset kolmekymppiset ei edes tajua kuinka hyvin heillä asiat on.

Aikaisemmilla sukupolvilla oli kaikki paljon paljon köyhempää ja niukempaa. 

Itsekin asuin solussa opiskellessani. Nykynuoret saavat omat yksiöt.

Ei tule pitkään jatkumaan ihmisten elättäminen omissa yksiöissä.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta asumiskustannukset ja monet muut kustannukset ovat nousseet, mutta toisaalta esimerkiksi ruuan hinta kokonaismenoista laskettuna on alentunut paljon ja ylipäätään materiaalinen elintaso paljon korkeampi kuin ennen. Ei ennen nuorilla ollut samalla tavoin merkkivaatteita, designtuotteita, kodinelektroniikkaa, matkustelua jne, eikä kukaan olettanut että olisikaan. Meillä on pieniä lapsia, ja jos laskisimme elintason samanlaiseksi kuin se oli minun lapsuudessani, niin varmasti jäisi rahaa säästöön paljon enemmän. Jo pelkästään yhdellä lapsella on varmasti yhtä paljon tai jopa enemmän vaatteita, leluja, liikuntavälineitä, elektroniikkaa ym kuin ennen minulla ja sisaruksillani yhteensä. Ja silti meillä ei edes ole niin paljon näitä nykyään "pakollisia" tavaroita kuin monilla muilla. Välillä tuntuu että ennen rahaa käytettiin kiinteän omaisuuden hankkimiseen, nykyään puolestaan tavaroiden ja elämysten hankkimiseen.

On totta, että nuoret ovat köyhiä. Mutta se johtuu pelkästään siitä, että he haluavat kuluttaa sitä shoppailemalla ja matkustamalla. Eikä siinä ole mitään väärää, kunhan ei velaksi ( pikavipeillä) sentään niin tekisi. Jokainen nuori voi tehdä itse omat valintansa miten haluaa elää. Ja hyvä niin:)

Mun iässä 60-luvulla syntyneillä vanhemmilla oli molemmilla vakituiset työt, oma asunto pienellä tontilla, 3 lasta, 2 autoa, 2 hevosta, vuokrattu peltotilkku ja traktori. Koulutuksena vain peruskoulu. Töihin pääsi helposti.

Minä asun yksin vuokralla, teen kolmea epävarmaa työtä epäsäännöllisillä työtunneilla + sosiaalituet päälle, AMK-tutkinto, 20 vuotta työkokemusta. Ei ajokorttia, ei autoa, ei näillä näkymin etenemismahdollisuuksia uralla.  Työn vaihtamista olen miettinyt johonkin säännöllisempään, jossa olisi kiinteä kuukausipalkka, mutta työpaikoista saa tapella kynsin hampain. Ihan perussuoritettaviin helppoihin tehtäviin haetaan yli-ihmistä.

Harkinnassa on myös muuttaminen muualle, jossa työllistyminen olisi inhimillisempää ja helpompaa kuin Suomessa.

Kallein omistamani asia on läppärini. 

Vierailija kirjoitti:

Mun iässä 60-luvulla syntyneillä vanhemmilla oli molemmilla vakituiset työt, oma asunto pienellä tontilla, 3 lasta, 2 autoa, 2 hevosta, vuokrattu peltotilkku ja traktori. Koulutuksena vain peruskoulu. Töihin pääsi helposti.

Minä asun yksin vuokralla, teen kolmea epävarmaa työtä epäsäännöllisillä työtunneilla + sosiaalituet päälle, AMK-tutkinto, 20 vuotta työkokemusta. Ei ajokorttia, ei autoa, ei näillä näkymin etenemismahdollisuuksia uralla.  Työn vaihtamista olen miettinyt johonkin säännöllisempään, jossa olisi kiinteä kuukausipalkka, mutta työpaikoista saa tapella kynsin hampain. Ihan perussuoritettaviin helppoihin tehtäviin haetaan yli-ihmistä.

Harkinnassa on myös muuttaminen muualle, jossa työllistyminen olisi inhimillisempää ja helpompaa kuin Suomessa.

Kallein omistamani asia on läppärini. 

Mikä sun ammatti siis on?

Haluan tuoda keskusteluun myös sen näkökulman, että meillä nuoremmilla on ihan erilainen velvollisuus myös ajatella esim. niitä ekologisia asioita kun teemme niitä hankintoja. Ei ennen mietitty oliko se lehmä tai possu rääkätty mistä ruokaa saatiin, oliko sen t-paidan tehnyt joku 11v tyttö intian hikipajassa, oliko niiden sun farkkujen valmistuksessa käytetyt myrkyt laskettu jonkun kyläpahasen ainoaan jokeen, joka on siellä niiden ihmisten ainoa vedenlähde. Nykyään jos on vähääkään valveutunut henkilö, ottaa näitä asioita kulutuksessaan huomioon. Silloin ei mennä prismaan ostamaan sitä viiden euron t-paitaa ja pistetä loppurahaa omalle pankkitilille jemmaan, vaan käytetään jopa useamman päivän palkka siihen että saa sen eettisesti ja ekologisesti kestävästi tuotetun t-paidan. 

On siis totta että nykyään saa esim. ruokaa ja vaatteita tehotuotettuna tosi halvalla, mutta millä hinnalla? Meitä edeltävät sukupolvet on mässäilleet luonnonvaroilla ihan kiitettäväksi, meidän kannettavaksi jäi vastuu siitä että jotain jäisi seuraavallekkin sukupolville; enkä siis puhu vauraudesta ja isoista perinnöistä, vaan esim. puhtaasta vedestä. Moni vanhempi sukupolvi suhtautuu tähän asiaan lähinnä ylimielisesti, puhutaan nuorten "hifistely"-ruokavalioista ja että vain kalliit vaatteet kelpaa. Niinpä niin... 

Puhut köyhistä nuorista, mutta sitten kuitenkin kerrot heidän matkustelevan ja että heillä on "kohtuullisen hyvät tulot". Ei kuulosta köyhältä minusta. 

Kyllä tiedän, että matkoja saa halvallakin nykyään, muttei kai kovin moni oikeasi köyhä laita vähäisiä rahojaan mihinkään reissuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun iässä 60-luvulla syntyneillä vanhemmilla oli molemmilla vakituiset työt, oma asunto pienellä tontilla, 3 lasta, 2 autoa, 2 hevosta, vuokrattu peltotilkku ja traktori. Koulutuksena vain peruskoulu. Töihin pääsi helposti.

Minä asun yksin vuokralla, teen kolmea epävarmaa työtä epäsäännöllisillä työtunneilla + sosiaalituet päälle, AMK-tutkinto, 20 vuotta työkokemusta. Ei ajokorttia, ei autoa, ei näillä näkymin etenemismahdollisuuksia uralla.  Työn vaihtamista olen miettinyt johonkin säännöllisempään, jossa olisi kiinteä kuukausipalkka, mutta työpaikoista saa tapella kynsin hampain. Ihan perussuoritettaviin helppoihin tehtäviin haetaan yli-ihmistä.

Harkinnassa on myös muuttaminen muualle, jossa työllistyminen olisi inhimillisempää ja helpompaa kuin Suomessa.

Kallein omistamani asia on läppärini. 

Sun vanhemmat ovat siis 1960 luvulla syntyneitä eli yli 50v. Sinulla on kuitenkin jo 20 vuotta työkokemusta eli olet yli 40v. Ihmeellisen nuorina ovat vanhempasi sinut saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin suurilla ikäluokilla ja heidän vanhemmillaan ei ollut mitään omaisuuksia ja pienet palkat - ja olivat onnellisia toisin kuin rahan ahneet nykynuoret.

Suurilla ikäluokilla oli köyhä lapsuus, mutta he vaurastuivat omalla työllään, ollessaan työikäisiä. Heidän lapsensa elivät vauraan lapsuuden ja nuoruuden. Suurten ikäluokkien lapset ovat tällä hetkellä n. 30-50-vuotiaita. Eli en käyttäisi heistä sanaa "nykynuori".

Nykynuoret ovat suurten ikäluokkien lastenlapsia. Heidän elintasonsa on alhaisempi kuin omilla vanhemmillaan samassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda keskusteluun myös sen näkökulman, että meillä nuoremmilla on ihan erilainen velvollisuus myös ajatella esim. niitä ekologisia asioita kun teemme niitä hankintoja. Ei ennen mietitty oliko se lehmä tai possu rääkätty mistä ruokaa saatiin, oliko sen t-paidan tehnyt joku 11v tyttö intian hikipajassa, oliko niiden sun farkkujen valmistuksessa käytetyt myrkyt laskettu jonkun kyläpahasen ainoaan jokeen, joka on siellä niiden ihmisten ainoa vedenlähde. Nykyään jos on vähääkään valveutunut henkilö, ottaa näitä asioita kulutuksessaan huomioon. Silloin ei mennä prismaan ostamaan sitä viiden euron t-paitaa ja pistetä loppurahaa omalle pankkitilille jemmaan, vaan käytetään jopa useamman päivän palkka siihen että saa sen eettisesti ja ekologisesti kestävästi tuotetun t-paidan. 

On siis totta että nykyään saa esim. ruokaa ja vaatteita tehotuotettuna tosi halvalla, mutta millä hinnalla? Meitä edeltävät sukupolvet on mässäilleet luonnonvaroilla ihan kiitettäväksi, meidän kannettavaksi jäi vastuu siitä että jotain jäisi seuraavallekkin sukupolville; enkä siis puhu vauraudesta ja isoista perinnöistä, vaan esim. puhtaasta vedestä. Moni vanhempi sukupolvi suhtautuu tähän asiaan lähinnä ylimielisesti, puhutaan nuorten "hifistely"-ruokavalioista ja että vain kalliit vaatteet kelpaa. Niinpä niin... 

Ne kalliit vaatteet ovat suunnilleen saman hintaisia kuin ihan normivaatteet oli ennen, mutta niitä ostetaan huomattavasti enemmän. Kokonaisvaatemäärä sekä aikuisilla että lapsilla oli todella paljon pienempi kuin nykyään, ja olemassaolevia vaatteita korjailtiin ja muodistettiin. Ei ole mitään väärää siinä, että haluaa ostaa kalliita vaatteita, mutta jos niitä ostaa usein niin sitten on turha valittaa rahaa mikä niihin kuluu.