Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla sitä että kaverit ovat kahdenkesken mukavia, mutta muiden läsnäollessa ja isossa porukassa eivät noteeraa?
Mikä mussa on vikana
17.09.2019 |
Onko sellaiset mielestäsi kavereita?
Eräskin heistä nimitti mua jopa ystäväkseen, mutta ei kuitenkaan kutsu omiin pippaloihinsa, silloin kun on muuta porukkaa paikalla. Ei isossa porukassa osoita arvostustaan mua kohtaan.
Älkääkä sotkeko:en halua olla huomion keskipiste. Mutta tuntuu että vaikka yrittäisin olla mukava ja töissäkin suoriutuisin yhtä hyvin kuin muut, niin muut saa aplodit.
Kommentit (23)
Otatko itse kontaktia muihin kuin ystävääsi? Jos ei tahallaan pidä syrjässä (onko silloin ystävä jos pitää) siis ihan blokkaa minua keskustelusta niin liittyisin mukaan siihen mistä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki uudet kaverit!
Nämä eivät ole sinun ystäviäsi, sillä ystävä on aina puolellasi.
Esim koiralle tai lapsellesi olet aina ykkönen - he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja sellaisia pitäisi ystävienkin olla.
Jos eivät ole, he eivät ole ystäviä, tuttuja vaan - itse olen heivannut tällaiset mieleni pahoittajat jo aikaa sitten mäkeen, jäljelle jäi tosi ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Otatko itse kontaktia muihin kuin ystävääsi? Jos ei tahallaan pidä syrjässä (onko silloin ystävä jos pitää) siis ihan blokkaa minua keskustelusta niin liittyisin mukaan siihen mistä keskustellaan.
Kyllä se antaa mun puhua porukassa, silloin kun ollaan muiden kekkereillä. Mutta ei kutsu mua omiin porukkamiitinkeihin, vaikka siellä on tavallaan hänelle etäisempiäkin ihmisiä paikalla.
Tätä tapahtuu paljon muidenkin kanssa...
Mulla on tuollainen "ystävä". Jossain vaiheessa tajusin että hän liehakoi niitä, jotka jotenkin nostaa hänen statustaan. Minä olen kuin joku maalaisserkku, jonka kanssa voi olla ihan mukavaa mutta jota ei esitellä paremmille piireille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki uudet kaverit!
Nämä eivät ole sinun ystäviäsi, sillä ystävä on aina puolellasi.
Esim koiralle tai lapsellesi olet aina ykkönen - he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja sellaisia pitäisi ystävienkin olla.
Jos eivät ole, he eivät ole ystäviä, tuttuja vaan - itse olen heivannut tällaiset mieleni pahoittajat jo aikaa sitten mäkeen, jäljelle jäi tosi ystävät.
Näin pitää ilmeisesti tehdä. Mutta kun kyse ei ole mistään nirppanokkaporukasta, vaan ihan tavallisista mammoista. Kaipaan heidän seuraa.
Väkisinkin mietin että joko mä en ole tarpeeksi cool, sosiaalisesti taitava, puoleensavetävä tai kiinnostavaa seuraa.
Tai mikä sitten onkaan syy...
On mulla 3-4 uskollista ystävää, mut ne asuu eri puolilla Suomea. Kaipaan myös naisporukkaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen "ystävä". Jossain vaiheessa tajusin että hän liehakoi niitä, jotka jotenkin nostaa hänen statustaan. Minä olen kuin joku maalaisserkku, jonka kanssa voi olla ihan mukavaa mutta jota ei esitellä paremmille piireille.
Mä oon kanssa huomannut että en vaan saa "suuren yleisön" hyväksyntää.
Ensin löydän kivan mammakaverin, usein semmoisen kaikkien kaverin, joka tykkää musta. Sit mennään yhdessä isompaan porukkaan jossa joku porukan pomo alkaa tiputtaa mua pois (vaikka olen hänellekin mukava).
Näen tästä mammakaverista että sillekin tilanne on kiusallinen:haluisi olla mun kanssa, mutta myös hyvää pataa muiden kanssa.
Mä yritän aikani olla siinä porukassa, mutta jos hankala tilanne jatkuu, niin teen siinä vaiheessa päätöksen jättäytyä itse pois, jotta sopu säilyisi siinä porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuollaisia "kavereita" joskus 17-19-vuotiaana. Nyt 10 v myöhemmin en viitsi kuluttaa happea tuollaisten seurassa.
Enkä siis ole mitenkään hiirulainenkaan, vaan iloinen, puhelias, vitsailen ja saan ihmiset nauramaan. Olen kiinnostunut muista jne.
Annan usein hyvän ensivaikutelman, mut jossain vaiheessa se porukan pomo ikäänkuin näkee lävitseni, ja alkaa kääntää muita hienovaraisesti mua vastaan.
Mietin mitä teen väärin...
Osaan jonkin verran liehakoidakin. :D
Mut tuntuu ettei mikään tehoa. Olen yrittänyt olla kaikkea.
En ole poikkeavan näköinen, pukeudun kivasti jne.
Se tässä hassua onkin että olen yhtä hyvä tai huono kuin ne, jotka huolitaan porukkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole tarpeeksi "edustava"?
Mitä tarkoitat edustavuudella?
Olen usein ajatellut että jonkun piirteet (ulkonäkö, pukeutuminen, onko juro/rento) ratkaise sitä hommaa, vaan se, saako ns.suosittelijoita. Eli porukasta useamman joka tukee ja kannustaa julkisesti.
Joskus näkee joissain porukoissa mitä uskomattomimpia tyyppejä (ihan lusmuja, epärehellisiä tai minäminä-tyyppejä), mutta kun heidät on ensin hyväksytty, niin muutkin hyväksyvät ja puhuvat hyvää. On semmoinen positiivinen leima.
Mitenhän semmoinen positiivinen leima saadaan ja että se pysyiskin...?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää kokemuksia, niitä on lohdullista lukea.
Eipä ole tuota ongelmaa, kun ei ole kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tuota ongelmaa, kun ei ole kavereita
Voin lohduttaa että kohta lähtee multakin ainakin puolet...
Kuten joku sanoi, niin ehkä ne on olleetkin koko ajan vain tuttuja. :(
Ap
Mietin sitä että onko ap koskaan aloitteentekijä, kutsuu poppoon omaan kotiinsa jne? Joskus ongelma on se että yksi ei näe ollenkaan vaivaa porukan tapaamisten suhteen, on vain vapaamatkustaja. Se alkaa ärsyttää pidemmän päälle.
Usein nää on niitä kaikkien kavereita. Eikä se aina ole negatiivinenkaan piirre. Itse esim.tutustuin opiskeluissa toiseen aikuisopiskelijaan, poikkeuksellisen ystävällinen ja muut huomioiva ihminen. Alettiin tapailla myös vapaalla. Opiskellessa huomasin että ryhmässä hän keskitti huomionsa nuorempiin opiskelukavereihin ja minut jätti huomiotta. Mutta hän oli myös heidän kaverinsa ja myös he tykkäsivät hänestä. Tärkeintä kai että hänellä riitti joskus aikaa myös minulle.
Toki niitä liehittelijöitä ja sosiaalisia kiipijöitä on. Omassa suvussa niitä on ihan liikaa, ollaan olevinaan niin reilua mutta kun suvun hienompi väki on paikalla niin ollaankin sitten heidän kanssa samaa mieltä ja niin mielin kielin eikä taviksia nähdäkään. Vanha väki on myös joskus status keskeistä, roikutaan niissä rikkaammissa ja hienommissa.
Aa joo, tuo "kaikkien kaveri" on yksi oma ihmistyyppinsä. Jos ei ole sellaiseen törmännyt aiemmin, voi saada väärän käsityksen ystävyysuhteesta. Se kohtelu on kaksin kuin olisitte bestikset, mutta ryhmässä paljastuu karu totuus: oletkin vain jossain ulkoreunalla, jota ei tarvitsekaan huomioida tervehdystä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki uudet kaverit!
Nämä eivät ole sinun ystäviäsi, sillä ystävä on aina puolellasi.
Esim koiralle tai lapsellesi olet aina ykkönen - he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja sellaisia pitäisi ystävienkin olla.
Jos eivät ole, he eivät ole ystäviä, tuttuja vaan - itse olen heivannut tällaiset mieleni pahoittajat jo aikaa sitten mäkeen, jäljelle jäi tosi ystävät.
Näin pitää ilmeisesti tehdä. Mutta kun kyse ei ole mistään nirppanokkaporukasta, vaan ihan tavallisista mammoista. Kaipaan heidän seuraa.
Väkisinkin mietin että joko mä en ole tarpeeksi cool, sosiaalisesti taitava, puoleensavetävä tai kiinnostavaa seuraa.
Tai mikä sitten onkaan syy...On mulla 3-4 uskollista ystävää, mut ne asuu eri puolilla Suomea. Kaipaan myös naisporukkaa. :(
Miksi sitten odotat, että juuri tämä kaverisi järjestää jotain, mihin kutsuu nämä ihmiset ja sinut? Miksi et järjestäisi jotain itse?
Mullakin. Enkä ymmärrä mikä järki siinä on enää aikuisena, joten en ole enää viestiä laittanut. Moikataan kun nähdään, mutta ei muuta.
Ja silloin hän aina "Ei olla nähty niiiiiiin pitkään aikaan!!!! Laitellaan viestiä!"
Enpä ole paljoo menettänyt. Mutta mun lääkäri ei oikein tykkää, mulla masennus paranemassa ja pitäisi nähdä kavereita hänen mukaansa, no enpä nää kun kaverit vähenee ja enkä haluu koko ajan samoja nähdä. Plus oon introvertti eikä jaksa edes ihmisiä nähdä.
....pystyn siis olemaan pitkiäkin aikoja ilman että mua tarvitsee erityisesti huomata, osaan antaa tilan muille.
Mutta jotenkin tää "kaverien" kaksinaamaisuus alkaa jo syödä naista.