Naiset, miten päädyitte heteromiehen kaveriksi

Kaveriporukan kautta tapasimme, ihastuimme, seurustelimme hetken aikaa. Liian erilaisia olimme kuitenkin parisuhteeseen (erilaiset haaveet elämältä). Kuitenkin pidimme toisistamme, ja päätimme jäädä ystäviksi. Näemme muutaman kerran kuussa. Teemme ihan tavallisia juttuja: käymme lenkillä yhdessä, käymme elokuvissa, ravintolassa ja kahvilla. Juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen itse jo mennyt naimisiinkin, ja alkuun miehelleni oli tosi vaikeaa hyväksyä ystävyytemme. Nyt ovat kuitenkin hyviä ystäviä jo, mieheni ja ystävämies.

Ystävyytemme katkesi jo vuosia sitten etäisyyden takia, kun minä muutin toiseen kaupunkiin, ja jo sitä ennen se harveni ystävämieheni löydettyä itselleen naisystävän, joka oli mustasukkainen suhteestamme. Mutta tapasimme nettideittipalstalla, menimme treffeille ja totesimme, että meillä on hurjan hauskaa yhdessä ja juttu sujuu, mutta minkäänlaista parisuhdekemiaa välillämme ei ole. Miehelle olisi sopinut FWB-suhde eli että olisimme myös sekstailleet, mutta minä en pystynyt näkemään häntä haluttavana. Sen sijaan tapailtiin silloin tällöin, myös niin että lapsemme olivat mukana (olimme molemmat yksinhuoltajia) ja koska molemmat olimme parempia kirjoittamaan kuin puhumaan asioista niin kirjoittelimme toisillemme pitkiä viestejä ihmissuhteistamme ja pettymyksistä niissä, yksinäisyydestä, arjesta, työstä jne.

Ei olisi ollut mitään järkeä ryhtyä parisuhteeseen, kun ei ollut sellaisia tunteita ja itselleni myös ajatus seksistä hänen kanssaan oli ihan mahdoton.

Entisia koulukavereita, muutama eksa ja yksi kaverin aviomies. Jos siis kaveruuden kriteerina on se etta pidetaan yhteytta ja tehdaan joskus juttuja kahdestaan. 

On ollut useampikin miespuolinen kaveri, osan kanssa yhteydenpito jäänyt. Nykyiset asuvat eri kaupungeissa kuin minä. Vaihtelevasti tekemisissä, netin välityksellä tulee juteltua.

En ole koskaan ollut heistä kiinnostunut muuten kuin kaverina. Ei vaan ole sitä kipinää, ajatus seurustelusta tuntuu luonnottomalta.

Tutustuttiin fortnitessa. Meitä on kuusi tässä samassa porukassa, jonka ainoa nainen olen. Yhden kanssa on juttua ja loppujen kanssa ollaan kavereita. Pelataan yhdessä, höpötellään, käydään syömässä ja muutenkin vietetään aikaa porukalla ja kahden kesken.

Mulla on useampia kaverimiehiä. 

Paras ystäväni on exäni, jonka kanssa olin 4 vuotta naimisissa. Ero tuli hänen mt- ja alkoholiongelmiensa takia. Ne olivat raskaita kestää, kun piti samassa taloudessa asua, mutta ystävänä ne ei haittaa yhtään. Ja olemme todellisia sielunkumppaneita ystävänä.

Sitten on aiempi exäni, joka on myös kaveri, muttei niin läheinen. Sellainen "käydään joskus tuopilla ja jutellaan niitä näitä" kaveri. 

Olen työpaikalla, jossa olen ainoa nainen yli 30 henkilöstä. Työpaikalta on myös tullut kaverisuhteita miesten kanssa. 

Elämänkumppaniksi en halua ketään, joten kaveruuksina taatusti nämä pysyvät.

Olen hetero ja itseasiassa useamma heteronaisen kaveri. Olen myös naimisissa ja lasten isä. No big deal. Kukaan näistä naisista ei ole koskaan "sytyttänyt", mutta hauskaa seuraa. Joskus viihteellä käydään, siinä kaikki.

Opiskelen yliopistossa miesvaltaisella alalla. Koulukaverit ovat siis kaikki miehiä ja heidän kanssa nähdään myös vapaa-ajalla, osalla on tyttöystävät/vaimot, kenestäkään en ole ollut kiinnostunut. Minulla on myös mies, joka ei ole ainakaan ilmaissut, että häntä häiritsisi miespuoliset ystävät. Mieheni tuntee myös kaverini ja on usein myös mukana porukassa.