Onko ok ottaa avioero siksi, että masentunut aviopuoliso ei suostu hoitoon?
Haluaa kuulemma hoitaa masennuksensa itse esim. lepäämällä (=ei osallistu mihinkään kotona vaan makaa vain sängyssä ja vaatii että häntä ei häiritä) ja yksin miettimällä asioita (=vatvoo yksin päässään kaikki ongelmia ja negatiivisia ajatuksia eikä mikään niistä ongelmista tai mielestään negatiivisista asioista ole muuttunut mihinkään tuon vatvomisen seurauksena mutta sitä jatkaa aina vaan). Ei siis suostu mihinkään hoitoon, lääkäriin, lääkkeisiin tai terapiaan tai mitä niitä nyt on.
En enää jaksa. Onko kamalan väärin ottaa avioero sen vuoksi, että hän ei suostu hoitoon? Muuten en haluaisi erota ja kaksi pientä lastakin on. Mutta elämä on todella vaikeaa näin kun puoliso vain makaa masentuneena ja negatiivisena kaikki päivät ja tätä on jatkunut jo kuukausia.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Saako alkoholistista erota?
Saa.
Tiedän, että kenestä tahansa SAA erota, jos vain kovin haluaa erota. Mutta hain kommentteja tämän miettimiseni tueksi. Kun en oikeasti haluaisi erota, mutta en enää jaksa tätäkään. Niin mietin tässä että onko ero nyt oikea vai aivan väärä päätös. Ainoa eron syy olisi tuo aviopuolison masennus, kun ei suostu menemään hoitoon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ihminen on itsekäs ja syöksee ympärillään olevatkin masennukseen. Haluatko että lapsesi kasvavat jatkuvassa negatiivisessa ilmapiirissä ja saavat todella kieroutuneen käsityksen aikuisuudesta? Todennäköisesti aloittavat itsensä viiltelyn jo alle 10v ikäsinä :( Suoraan sanoen teidän perhe-elämä on sellaista jonka takia pitäisi tehdä lasu ja ottaa lapset huostaan, välittömästi, Sitäkään et voi sulkea pois että äijä päättääkin tehdä lopun itsestään ja lapsistaan siinä sivussa.
Itse kysymykseen, todellakin eri osoitteet ja äkkiä. Äijälle vain valvottuja tapaamisia kunnes hakee apua ja se todistetusti on auttanut.
Tiesitkö, että kolmannes suomalaisista aikuisista on jossain elämän vaiheessa masentunut. On hullua ajatella, että sen pitäisi johtaa lasten huostaanottoon.
On oikein erota silloin kun yhteisestä elämästä ei tule mitään. Mitä siitä tulee jos toinen ei suostu mihinkään ei edes siihen parisuhteeseen?
Tuo stressaa jo sinuakin ja takuulla kohta lapsiakin eli jos mies ei ota apua vastaan niin kyllä on hyväksyttävä erota.Kohta masentuu koko perhe.
On ok. Jos suhde tuottaa sinulle pahaa oloa ja toinen ei tee mitään korjatakseen tilannetta niin eroaminen on täysin ymmärrettävää.
On ok. Varsinkin kun masentunut ei edes hae apua ja yritä parantua. Kukaan ei jaksa olla masentuneen henkilökohtainen palvelija jos on pieniä lapsiakin.
Itse ottaisin eron juurikin lasten hyvinvoinnin takia.
Toivoisin, että toinen tajuaisi hakea apua harkinta-ajalla ja lopulliseen eroon ei ehkä päädyttäisi.
Kaikkien elämä on kuitenkin pilalla jos toinen ei apuun suostu joten pelasta oma ja lastesi tulevaisuus.
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
Yrittäisin puhua miehelle miten hänen päätöksensä vaikuttaa koko perheeseen. Itsekästä olla tekemättä yhtään mitään.. masennus on sairaus ja vakava sellainen, mutta siihen saa apua. Masentuneen läheisen on hyvä myös huolehtia itsestään että ei mene niihin synkkiin syövereihin mukaan tai romahda taakan alle.
Minä olen meidän perheessä se masentunut, mutta en voi vain maata kotona. Täytyy hoitaa oma osuuteni silti kun on lapsia ja koiria ja talo mistä huolehtia. Ne on pakko hoitaa vaikka miten masentaisi.
On ok. Ajattele itseäsi ja lapsia, mikä teille on parasta.
Jos toinen vaan makaa, niin sähän joudut hoitamaan elannon, kotityöt ja lapset. Puolisisi on jo hylännyt sinut. Ei sellasta kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
No ehkä kannattaa edetä askel kerrallaan, eikä heti hypätä katastrofiskenaarioihin. Aika usein luulen että tuollaisessa tilanteessa eronnut etävanhenpi tulee lasten kotiin tapaamaan lapsia, tai vaikka jonnekin puistoon muutamaksi tunniksi. Ehkä joku vastaava järjestely onnistuisi teillä.
Vierailija kirjoitti:
On ok. Ajattele itseäsi ja lapsia, mikä teille on parasta.
Jos toinen vaan makaa, niin sähän joudut hoitamaan elannon, kotityöt ja lapset. Puolisisi on jo hylännyt sinut. Ei sellasta kukaan jaksa.
Aviomieheni käy kyllä töissä (eikä ole edes ollut sairaslomalla kun ei sinne lääkäriin suostu). Mutta kotona vain makaa. Eli hän hoitaa kyllä puolet elannostamme. Muuten olet oikeassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
No mitä se isä niiden lasten kanssa nyt tekee?
Vierailija kirjoitti:
Saa erota. Ja valvotut tapaamiset tietysti ja lyhyet kyläilyt. Ei masentunut huolehdi lapsista.
:D
Tiedätkö, että valvotut tapaamiset saa käytännössä vain, jos pystyy osoittamaan jonkun vakavan väkivallan uhkan tai jonkun lapsisieppausuhkan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
No mitä se isä niiden lasten kanssa nyt tekee?
Ei muuta kuin joskus katsoo niiden kanssa telkkaria yhdessä. Mutta lasten mielestä heillä on kuitenkin isä koko ajan paikalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
Tämä on varmaan asia, josta voit keskustella sosiaalityöntekijän kanssa.
Lapset voivat tavata isäänsä myös varmaan muutenkin kuin kyläilemällä koko viikonlopun ajan. Ehkä voitte yhdessä mennä kyläilemään isän luokse vaikka yhtenä iltana viikossa ja viikonloppuna viettää siellä vaikka yhden päivän ja tulla illaksi kotiin. Voitte sopia tapaamisia myös ulkoilmaan, leikkipuistoon tai retkelle.
Vaikuttaisiko se ero oikeasti isän menettämiseen yhtään sen enempää kuin mitä lapset ovat jo nyt menettäneet? Jos kerran isä vain makailee sängyssä, niin eikö se isä ole jo menetetty? Menetyksen ei myöskään tarvitse olla lopullinen, jos mies hakeutuu hoitoon ja toipumisen myötä alkaa kiinnostua lapsistaan enemmän. Onhan tässä koko loppuelämä aikaa.
Hän ei ilmeisesti ole suostuvainen pari- tai perheterapiaan? Sinä itse voisit toki käydä hakemassa joltain asiantuntijalta keskustelutukea ja näkemyksiä. Puoliso voi tulla myöhemmin mukaan, kun tajuaa tilanteen. Tai sitten ei tuu, mutta sun ei tarvitse yksin pähkäillä. On tärkeää, että sinä pysyt kunnossa. Hyvä ystäväkin voi olla kuunteleva korva, mutta vaitiolovelvollisuuden velvoittama ammattilainen voisi olla vielä parempi tuki.
Muuta lasten kanssa asumaan erilleen tai ukko muuttaa omilleen, niin isukki saa parannella masennustaan kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
Jos ja kun mies ei osallistu mihinkään lasten kanssa kyllä lapset ovat käytännössä hänet jo menettäneet.
Saako alkoholistista erota?
Saa.