Lue keskustelun säännöt.
Onko ok ottaa avioero siksi, että masentunut aviopuoliso ei suostu hoitoon?
14.09.2019 |
Haluaa kuulemma hoitaa masennuksensa itse esim. lepäämällä (=ei osallistu mihinkään kotona vaan makaa vain sängyssä ja vaatii että häntä ei häiritä) ja yksin miettimällä asioita (=vatvoo yksin päässään kaikki ongelmia ja negatiivisia ajatuksia eikä mikään niistä ongelmista tai mielestään negatiivisista asioista ole muuttunut mihinkään tuon vatvomisen seurauksena mutta sitä jatkaa aina vaan). Ei siis suostu mihinkään hoitoon, lääkäriin, lääkkeisiin tai terapiaan tai mitä niitä nyt on.
En enää jaksa. Onko kamalan väärin ottaa avioero sen vuoksi, että hän ei suostu hoitoon? Muuten en haluaisi erota ja kaksi pientä lastakin on. Mutta elämä on todella vaikeaa näin kun puoliso vain makaa masentuneena ja negatiivisena kaikki päivät ja tätä on jatkunut jo kuukausia.
Kommentit (76)
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Kai nyt jotain hoitoa saa?
Harrastuksista on luopunut, ei tapaa enää kavereitaan ja sanoo että hänen elämä on ihan hirveää.
Ap
Heittäydy sinäkin mädäntyneeksi. Jossain kohdassahan kuitenkin sairastut, kun tuollaista paskaa joudut sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero, ja anna papereita toimittaessasi köysi miehellesi. Muista sitten kertoa lapsillesi kuinka ajoit iskän itsemurhaan, etkä tukenut vaikealla hetkellä.
Mieheni puhuu juuri tuollaista että minun pitää tukea ja ymmärtää hän tai ajan hänet johonkin kamalaan. Mutta en minä voi häntä parantaa! En jaksa tukea ihmistä, joka ei suostu hoitamaan sairauttaan (se että hän haluaa itse hoitaa masennuksensa ei ole mitään hoitoa). Jos hän suostuisi hoitoon niin jaksaisin tukea ihan erilailla kuin nyt. Ap
Tuo ei vaikuta masennukselta, vaan vallankäytöltä.
Mies käyttää masennusta tekosyynä nyt sille, että makaa kotona tekemättä mitään ja sinä raadat itsesi näännyksiin. Siksi ei varmaan suostu lääkäriinkään, kun mitään masennusta ei hänellä oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos otan eron, niin mitä teen pienten lasten ja isätapaamisten kanssa? Laitan nuo pienet sinne isän asuntoon katsomaan kun isä vain makaa ja vatvoo kaikkea negatiivista vai? Vai eikö ne tapaisi isäänsä eli ero johtaisi siihen, että lapset käytännössä menettäisi isän? Ap
No mitä se isä niiden lasten kanssa nyt tekee?
Ei muuta kuin joskus katsoo niiden kanssa telkkaria yhdessä. Mutta lasten mielestä heillä on kuitenkin isä koko ajan paikalla. Ap
Niin, eli lapsesi oppivat että aikuisen, jonka kuuluisi huolehtia heistä, on ok olla passiivinen, ei-responsiivinen, välinpitämätön. Minusta parempi opetus lapsille olisi että tuo ei ole normaalia vaan sairaus.
Olen samaa miettinyt. Mutta en minä eroamallakaan saa miestä aktiiviseksi vaan yhä hän makaisi ja olisi passiivinen. Ihan saman lapset oppisi eron jälkeenkin. Vai hokisinko minä heille koko ajan että isä on sairas älkää välittäkö isä on sairas älkää välittäkö? Ap
No se että eroat ja mies tapaa myöhemmin lapsia tuetusti ja/tai lyhyitä aikoja kerrallaan viestii lapsille, että miehen nykyinen käytös ei ole ok. Kyllä tuon ikäiset jo paljon tajuaa. Älä anna miehen rikkoa heidän "normaaliusmittareitaan". Varmaan on jo tapahtunut sellaista, että pieni on innostuneena yrittänyt näyttää jotain isälleen, ja isä ei ole juuri reagoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Kai nyt jotain hoitoa saa?
Harrastuksista on luopunut, ei tapaa enää kavereitaan ja sanoo että hänen elämä on ihan hirveää.
Ap
Saa tietysti terapiaa yksityiseltä, jos siihen on varaa. Yrittäisin miettiä mitkä tilanteet tai tapahtumat johtivat tilanteeseen, jos ulkoinen tekijä löytyisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Kai nyt jotain hoitoa saa?
Harrastuksista on luopunut, ei tapaa enää kavereitaan ja sanoo että hänen elämä on ihan hirveää.
Ap
Kyllä ainakin minun tuntemani työssäkäyvät miehet ovat saaneet hoitoa mt-ongelmiin ja paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ihminen on itsekäs ja syöksee ympärillään olevatkin masennukseen. Haluatko että lapsesi kasvavat jatkuvassa negatiivisessa ilmapiirissä ja saavat todella kieroutuneen käsityksen aikuisuudesta? Todennäköisesti aloittavat itsensä viiltelyn jo alle 10v ikäsinä :( Suoraan sanoen teidän perhe-elämä on sellaista jonka takia pitäisi tehdä lasu ja ottaa lapset huostaan, välittömästi, Sitäkään et voi sulkea pois että äijä päättääkin tehdä lopun itsestään ja lapsistaan siinä sivussa.
Itse kysymykseen, todellakin eri osoitteet ja äkkiä. Äijälle vain valvottuja tapaamisia kunnes hakee apua ja se todistetusti on auttanut.
Tulikohan nyt ihan pikkaisen ylireagoitua?
Ap, haet täältä apua, ja varmasti saat hyviä neuvoja, mutta ole huoleti, masennus on kovin yleistä ja se pitää (!) hoitaa koska se ei parane itsestään, mutta se että joku on ollut muutamia kuukausia masentunut ei missään nimessä ole lasun tai huostaanoton paikka. Että silleen. Voimia sinulle, ei ole helppo tilanne, eikä tällaiset ylläolevan kaltaiset draamailut auta.
Rakkaus. Kaiken se kestää. Paitsi mt-ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi työterveyden kautta voi hakeutua psykiatrille jonka luona täytyy käydä muutamia kertoja, jotta saa lähetteen pitkäjänteiseen psykoterapiaan. Et myöskään taida ymmärtää lääkkeistä ja niiden toiminnasta mitään? Todellakin olisi esimerkiksi serotoniinin takaisinoton estäjillä vaikutusta, vaikka jaksaakin käydä töissä.
Voisiko neuvolasta saada perheelle apua? Jos vaikkapa neuvolan terkkari voisi tehdä kotikäynnin tai perhetyöntekijä? Nimenomaan sillon kun mies vaan makaa niin saisivat ehkä puhuttua järkeä hoitoon menemisistä.
Herrankiesus mitä "neuvoja" täällä jaellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työssäkäyvänä miehenä pääse mihinkään hoitoon, vaikka olisi itsetuhoinen (mitä miehesi ei ilmeisesti ainakaan vielä ole). Myöskään lääkkeillä ei todennäköisesti ole mitään positiivista vastetta, koska mies kuitenkin jaksaa käydä töissä. Onko miehellä harrastuksia? Kavereita? Minkälaisena mies kokee elämänsä?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi työterveyden kautta voi hakeutua psykiatrille jonka luona täytyy käydä muutamia kertoja, jotta saa lähetteen pitkäjänteiseen psykoterapiaan. Et myöskään taida ymmärtää lääkkeistä ja niiden toiminnasta mitään? Todellakin olisi esimerkiksi serotoniinin takaisinoton estäjillä vaikutusta, vaikka jaksaakin käydä töissä.
Voisiko neuvolasta saada perheelle apua? Jos vaikkapa neuvolan terkkari voisi tehdä kotikäynnin tai perhetyöntekijä? Nimenomaan sillon kun mies vaan makaa niin saisivat ehkä puhuttua järkeä hoitoon menemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus. Kaiken se kestää. Paitsi mt-ongelmat.
Ei ero välttämättä tarkoita että rakkaus olisi loppunut. Aina ei voi elää yhdessä, vaikka rakastaisi. Ja lasten hyvinvointi on tärkeämpää kuin aikuisen, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata pakottaa ketään pois töistä, koska se voi olla ainoa koossapitävä voima ja pakottaa rytmiin ja elämänhallintaan.
Onko testot ja muut fysiologiset katsottu? Ei esidiabetesta? Ei liikaa viljoja ja herkkuja ja höttöhiilaria? Onko lähisuvussa kuolemia tai vakavia sairauksia viime vuosina? Syökö kaikki mahdolliset lisäravinteet aivojen ja mielialan tueksi? Vaiva saattaisi helpottaa muullakin kuin vuosien terapialla, joka voi mennä pieleen monesta syystä. Myös lääkkeetön neurofeedfbackhoito auttaa monia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pakottaa ketään pois töistä, koska se voi olla ainoa koossapitävä voima ja pakottaa rytmiin ja elämänhallintaan.
Onko testot ja muut fysiologiset katsottu? Ei esidiabetesta? Ei liikaa viljoja ja herkkuja ja höttöhiilaria? Onko lähisuvussa kuolemia tai vakavia sairauksia viime vuosina? Syökö kaikki mahdolliset lisäravinteet aivojen ja mielialan tueksi? Vaiva saattaisi helpottaa muullakin kuin vuosien terapialla, joka voi mennä pieleen monesta syystä. Myös lääkkeetön neurofeedfbackhoito auttaa monia.
Niin kirjoitin jo aloituksessa että ei suostu hoitoon eikä lääkäriin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus. Kaiken se kestää. Paitsi mt-ongelmat.
Ei ero välttämättä tarkoita että rakkaus olisi loppunut. Aina ei voi elää yhdessä, vaikka rakastaisi. Ja lasten hyvinvointi on tärkeämpää kuin aikuisen, aina.
Tuo viimeinen lause on niin totta. Paljon erotaan sen vuoksi, että kyllästytään, ei ole kipinää tai kuvitellaan että vaihtamalla paranee. Lapset kärsivät, kun aikuisen hyvinvoinnin tavoittelu menee heidän edelleen.
On ok. Kenenkään ei tarvitse olla onnettomassa avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pakottaa ketään pois töistä, koska se voi olla ainoa koossapitävä voima ja pakottaa rytmiin ja elämänhallintaan.
Onko testot ja muut fysiologiset katsottu? Ei esidiabetesta? Ei liikaa viljoja ja herkkuja ja höttöhiilaria? Onko lähisuvussa kuolemia tai vakavia sairauksia viime vuosina? Syökö kaikki mahdolliset lisäravinteet aivojen ja mielialan tueksi? Vaiva saattaisi helpottaa muullakin kuin vuosien terapialla, joka voi mennä pieleen monesta syystä. Myös lääkkeetön neurofeedfbackhoito auttaa monia.
Niin kirjoitin jo aloituksessa että ei suostu hoitoon eikä lääkäriin. Ap
Ei kai sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin jättää (vaikka asumusero joka voidaan peruuttaa, jos suostuu myöhemmin hoitoon), koska sinut pakotetaan tässä kuviossa muuten mahdollistajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Herrankiesus mitä "neuvoja" täällä jaellaan...
Ja mikä neuvo onkaan omasi?
Minä jätin miehen, joka ei nähnyt omia mielenterveysongelmiaan eikä hoidattanut niitä kuin kaljalla. Meillä ei ehtinyt olla lapsia siinä vaiheessa. Koen, että päätös oli oikea, vaikka vaikea ja pitkä. Minun piti venyä ja venyä, jotta pystyin sanomaan itselleni, että yritin kaikkeni. Sinä voisit käyttää lasten parasta ja säästää itsesi pahimmalta.