Muunsukupuolinen ja erilaisuuden tavoittelu
Ihan aluksi pakko painottaa, että hyväksyn ihmiset sellaisena kuin ovat, oli sitten hetero, homo, lesbo, muunsukupuolinen tai kuka tahansa :)
Kuitenkin jotkut asiat maailmassa kummastuttaa ja yksi näistä on tämä erilaisuuden tavoittelu. Olen seurannut mielenkiinnolla Big Brotherin henkilöä Kevin. Hän vaikuttaa ihanalta ja sympaattiselta ihmiseltä. Kuitenkin tässä häntä seuratessa olen miettinyt, että miksi ihmeessä hän värjää välillä karvat vihreäksi? Itselle tulee siitä lähinnä mieleen futurististen elokuvien marsilaiset tai muut "oliot". Lähinnä siis mietityttää se, että jos haluaa tulla hyväksytyksi muunsukupuolisena (tai minä tahansa vähemmistönä) niin miksi sitä korostetaan tämmöisellä hieman yliampuvalla karnevaalitavalla, kun kuitenkin koko ajan haluaa saada arvostusta ja kunnioitusta?
Toki kaikki saavat meikata ja laittautua ihan juuri niinkuin tahtoo, mutta tämä lähinnä iteäni mietityttää, että miksi se pitää vetää noin överiksi. Ihan kuin tarkoituksena olisi vaan provosoida ja sitten, jos kanssakulkijat mahdollisesti katsoo vähän kieroon niin voidaan suorittaa mielensäpahoittaminen tai uhriutua :)
Kommentit (4)
Itselläni vähän vastaava kokemus tuttavapiirissä. Teini-ikäinen, hieman uhmakas ja itseään etsivä nuori valitti jatkuvasti, kun ihmiset tuijottaa. Sai vähän väliä paniikki- ja ahdistuskohtauksia tämän vuoksi. Kuitenkaan hänellä ei käynyt mielessäkään, että tuijotukseen syy löytyy ihan hänestä itsestään. Tukka oli kuin harakanpesä (ja väri vaihtui melkein viikoittain) ja silmät oli meikattu mitä ihmeellisimmillä kajaalikuvioilla ja huulet oli yleensä mustat tai tummansiniset. Eli hän teki kaikkensa ollakseen erilainen ja sitten ahdistui ja loukkaantui, kun ihmiset kiinnitti siihen huomiota.
Tosi myönteinen tulkinta ap:lla: "Ihan kuin tarkoituksena olisi vaan provosoida ja sitten, jos kanssakulkijat mahdollisesti katsoo vähän kieroon niin voidaan suorittaa mielensäpahoittaminen tai uhriutua."
Ap:n tarkoitus taisikin olla vain jaarittelun jälkeen päästä ensin katsomaan kieroon muita ja sen perään tuomitsemaan, jos joku hänen ilkeydestään loukkaantuu.
Toki pyrin olemaan niin ettei hämmennykseni ilmeestäni näkyisi. Se ei ehkä aina onnistu, mutta ilkeyttäni en sitä tee. Kaikilla ei varmasti pokka pidä ihan niin hyvin.
Vaan edelleenkin ihmettelen, että miksi tieten tahtoen toimitaan niin, kun sen kuitenkin jokainen luultavasti ymmärtää, että se herättää huomiota. Ja sitten kun ihmiset katsoo pidempään niin siitä suututaan. Tavallaan haetaan huomiota, mutta sitten ei kuitenkaan haluta huomiota. Eikö se oli aika nurinkurista :)
Vierailija kirjoitti:
Tosi myönteinen tulkinta ap:lla: "Ihan kuin tarkoituksena olisi vaan provosoida ja sitten, jos kanssakulkijat mahdollisesti katsoo vähän kieroon niin voidaan suorittaa mielensäpahoittaminen tai uhriutua."
Ap:n tarkoitus taisikin olla vain jaarittelun jälkeen päästä ensin katsomaan kieroon muita ja sen perään tuomitsemaan, jos joku hänen ilkeydestään loukkaantuu.
Viimeinen kappaleesi on vastaus kysymykseesi. Muistan esimerkiksi nähneeni hyvin kiukkuisen mielipidekirjoituksen, jossa äiti valitti sitä, että hänen parikymppistä lastaan tuijotetaan. Sekä aikuiset että lapset tuijottavat, ja joskus joku sanookin jotain. Kirjoittaja kinasteli pitkään siitä, milloin saa katsoa ja milloin ei. Lopulta kävi ilmi, että tämä parikymppinen kuljeskelee kylillä silinterihattu päässään. Mutta ei, ei hän huomiota halunnut, päinvastoin!