Lapsuutesi suuri salaisuus, jota et ole vieläkään kertonut vanhemmillesi?
Tai jonka paljastit heille vasta aikuisena?
Voi olla hauskoja, mutta myös vakavia vastauksia. Pistän oman kommentteihin.
Kommentit (20)
Ullakolta leikkien tiimellyksessä löytynyt Mein Kampf omistuskirjoituksella. (Jemmasin sen itselleni)
Näin joskus naisen tajuttomana puskassa ja panikoin ja juoksin pois. Takaisin tullessa paikalla oli onneksi ambulanssi. Mitenköhän sille naiselle kävi lopulta..
Isän pornokätkön löytäminen. En tod. aio kertoa ikinä.
Lahjoitin lahjaksi saamani kultaisen kaulakorun eteenpäin päiväkotikaverille. Tästä on yli 40-vuotta, en ole koskaan tunnustanut. Onneksi olen myöhemmin saanut paljon koruja lahjaksi ja ne on suurimmaksi osaksi tallessa.
"Mukava" naapurin mies teki minulle seksuaalista väkivaltaa. Eli käyti hyväkseen pari kertaa ( ei yhdyntää onneksi), sitten onneksi tajusin välttää häntä täysin. En kertonut koskaan.
En ole vielä kertonut niille, ettei ne oikeasti ole mun vanhempia. Ne on adoptoitu.
Seksuaalinen väkivalta kokemus, mutta tekijä oli hieman vanhempi tyttö.
Joskus pamahtaa mieleen ja samalla katse kääntyy maahan. Hyvin ahdistava muisto.
Tämä on ihan hauska, vaikka selvisikin melkein heti äidilleni. Pikkuveljellä oli tapana pallotella sählymailalla eteisessä. Kerran sitten istuimme äidin kanssa keittiössä, kun aloin ihmetellä yhden vehkakasvin ulkonäköä keittiön nurkassa. Veljeni oli laukonut sählypallon vahingossa päin kasvia, jonka varsi oli mennyt osumasta poikki. Nou hätä, kaapista kirkasta teippiä ja korjailemaan vaurioita. Ei ollut järin kestävä ratkaisu ja äitiäkin vaan nauratti.
Setäni oli lapsiin päin,myös heidän läsnäollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ullakolta leikkien tiimellyksessä löytynyt Mein Kampf omistuskirjoituksella. (Jemmasin sen itselleni)
Omistuskirjoituksella??!
Soitin kerran kaverini kanssa huohotussoiton äidille. Oltiin jotain 10-vuotiaita tyttöjä. Onneksi äiti ei selvittänyt soittajan puhelinnumeroa, olisi pian luullut että kaverini isä soittelee ja huohottelee.
Varastin serkun karkit nälissäni/karkkihimossa. Jäin serkulle kiinni ja siitä seurasi hirveä piina.
En kyllä lapsena hirveästi asioitani puhunut kenellekään, vanhemmillekaan.
Minäkin yritin itsemurhaa, aikomukseni siis oli kuolla. En halua kertoa tapaa, liian tunnistettava... "onnettomuus" se oli vanhemmilleni ja muillekin, en uskaltanut myöntää, ettei todellakaan ollut vahinko. Sain vähän sääliä ja lellimistä sen hyvästä kun raukka olin onnettomuudessa.
Tähän ajoi hyväksikäyttö. En kertonut isästä äidille, tai no yritin, mutta väänsin vitsiksi joka tapahtunut jollekin keksimälleni satuhahmolle ja äiti sanoi että älä vitsaile tuollaisella, ei ole hauskaa. Joo. Ei se mua rais kannut mutta yritti kyllä tunkea sen sisään ja nuolin sen... no, tiedätte, monesti. Ja kähmi ja nuoli ja kosketteli.
Olin ala-asteikäinen. Ekoilla luokilla.
Löysin isäni homopórnolehdet. En ole kertonut kenellekään.
Ehkä eräs salaisuus on ollut se, että olen sieltä alakoulun viimeisiltä luokilta asti ajatellut, että haluaisin olla mies ja paljon sen suuntaisia ajatuksia ollut. En koskaan voi puhua tästä mitään ja nykyisin olen jotenkin tullut "sinuiksi" näiden ajatusten kanssa, mutta haluaisin silti olla mies. Katsoin myös välillä pornoa jo 11-vuotiaana. Vanhemmat eivät sitä koneelta huomanneet ja isäni katsoi itsekin joten ehkä meni sen piikkiin. Tästä ei minulle silti mitään ongelmia tullut ja en mitenkään ruvennut seksiä harrastamaan tai käyttäytynyt "oudosti" sen vuoksi.
Oliskohan ollut tokaluokalla, kun ehdotin vuotta vanhemmalle isoveljelle että pannaanko. No tätä "leikkiä" jatkui muutaman vuoden, kunnes isoveli halusi lopettaa hommat. Myöhemmin tajusin vasta, että isoveljellä oli ollut koulussa seksivalistustunnit ja hän alkoi varmaan pelätä, että tulen raskaaksi. Vieläkin välillä muistelen noita aikoja lämmöllä, vaikka nykyään en enää suostuisi moiseen.
Nuuhkin äitini pikkareita pyykkikorista.
Lisää näitä. Mielenkiintoinen ketju.
En kertonut vanhemmille itsestäni oikeastaan mitään. En kaverimurheita, sydänsuruja, ihastuksia, huolia, murheita, vastoinkäymisiä, yhtään mitään. Onneni oli se, ettei mitään ihan kamalaa sattunut, toisin kuin monille.
Sain siis idean aloitukseen siitä, että tänään on itsemurhien ehkäisypäivä, koska mieleeni muistui, kuinka "yritin itsemurhaa" jo alakoululaisena. Otin lääkekaapista kourallisen sekalaisia aikuisten lääkkeitä ymmärtämättä, että ei se ihan niin toimi (olin niin nuori vielä). Oli jäähyväisviestit ja kaikki. Vaan mitään ei tapahtunut, ei tullut edes lääkemyrkytystä, joten vanhemmat eivät tiedä tästä vieläkään enkä aio koskaan kertoa. Olin haastava lapsi ja lapsuuteni oli vaikea, arvista toipuminen otti monta kymmentä vuotta. Tunsin jo pienenä itseni kelvottomaksi ja arvottomaksi.
AP