Lapsen harrastuksista

Pakko kysellä nyt vertaistukea ja vinkkejä/mielipiteitä koululaisen harrastamisesta. Meillä kolmasluokkalainen innostuu milloin mistäkin harrastuksesta, sitä on pakko päästä harrastamaan, olisi ihan parasta jos voisi sitä ja tätä... Jos lähellä on kyseinen harrastusmahdollisuus, ollaan mahdollisuuksien mukaan tartuttu lapsen toiveisiin. Kuitenkin niin, että illat eivät täyty pakollisista harrastusmenoista vaan aikaa jää myös läksyille, perheen yhdessäoloon ja rauhoittumiseen. Tällä hetkellä on kaksi harrastusta, jotka vievät yhteensä kaksi iltaa viikosta (plus musiikki-instrumentin soittoläksyt).

Joka ikinen harrastus kääntyy kuitenkin jossain vaiheessa (yleensä kun se on juuri maksettu...) suureksi inhokiksi, jonne lähteminen on täyttä tuskaa. Ei kiinnosta, on tyhmää, tylsää, en halua tätä, et voi pakottaa... Näistä nykyisestä kahdesta harrastuksesta kuitenkin palaa kotiin innostunut ja iloinen lapsi, minkä vuoksi tuntuisi typerältä lopettaa ne. Nämä ovat lisäksi vanhoja tuttuja harrastuksia, joista lapsi on saanut uuden kauden alkaessa päättää itse, haluaako jatkaa vai ei ja halua on ollut. Siitä huolimatta taas lähtöä tehdään raivarin kautta.

Itsellä alkaa olla tosi turhautunut olo. Olen sitä mieltä, että kesken näitä ei nyt jätetä, koska lapsi itse vakuutti, että haluaa juuri näitä harrastaa. Jokaviikkoinen riitely ja purnaaminen vain ahdistaa jo valmiiksi. Pakottaa en toista haluaisi, mutta toisaalta lapsi on jo sen ikäinen, että voisi ymmärtää, miksi johonkin asiaan voi sitoutua vaikka se ei joka hetki tuntuisikaan hauskalta ja kivalta. Lisäksi näen sivusta, että harrastuksilla on lapseen positiivisia vaikutuksia vaikka niihin lähteminen kiukuttaakin.

Miten teillä? Miten te toimisitte?