Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Voiko yleistää?

Ehkä ei ollenkaan jos tasapainossa. Jos sellainen ihminen jonka sairaus määrittää eli bipo on ylpeästi osa sitä ihmistä on odotettavissa enemmän hankaluuksia. Niille maniat yms on ylpeyden aihe.

Mistä sen tietää. Ei kaikilla kaksisuuntaisilla ole maniaa. Suurin osa on jatkuvasti masentuneita ja välillä jokin hypomaaninen kausi katkaisee sen.

Riippuu hyvin paljon ihmisestä. Onko sairaus ykkös- vai kakkostyyppiä? Kakkostyypissä ei ole maniaa vaan hypomaniaa. Jotkut saavat elää pitkään oireettomina, varsinkin lääkityksen ollessa kunnossa.

Kokemukseni mukaan kuitenkin bipojen käytös on noiden selkeiden jaksojen ulkopuolellakin ailahtelevaa, varsinkin jos on lisäksi epävakaa persoonallisuushäiriö. Oma mieheni on tällainen.

En tiedä tyypistä, mutta epäilyttää aloittaa suhdetta

Kyllähän noita voi odottaa niiltä ei diagnoosin saaneiltakin.

Eri elämäntilanteet vie ihmisen erilaisiin mielialoihin.

Jos on kaksisuuntainen diagnosoitu ja hoidossa niin sehän on vaan hyvä.

Nykyään kaikilla olisi joku diagnoosi, jos kävisivät psykiatrilla vaikeassa elämänvaiheessa joita tulee väistämättä kaikille joskus.

Enemmän olisin huolissani henkilöstä joka ei ole koskaan käynyt terapeutilla/ psykologilla, piilevät sairaudet ovat kaikista pelottavimpia.

Uskon että kaksisuuntainen on lisääntynyt Suomessa, koska monelle jopa hetkellisesti masentuneelle lääkärit lykkäävät masennuslääkkeet, jotka ihan tutkitusti muuttavat aivojen toimintaa ja aiheuttavat kaksisuuntaista.

En osaa tuota diagnoosia nyt hyvänäkään pitää. Suurimmalla osalla ihmisistä tuota ei ole

Vaikea sanoa. Tapauskohtaista. Mutta kyllä masennus ja mania vie niin potilaalta kuin lähipiiriltäkin voimavaroja.

Tuo sairaus vaatii todella vahvan, ymmärtäväisen, pitkäpinnaisen, järkevän ja rauhallisen puolison.

Bipot boikottiin

Vierailija kirjoitti:

En osaa tuota diagnoosia nyt hyvänäkään pitää. Suurimmalla osalla ihmisistä tuota ei ole

En pitänyt sairautta hyvänä, vaan sitä että on hoidossa ilm. koska on diagnosoitu.

Aika paljon on ihmisiä joilla selvästi on mt-ongelmia, mutta hoitoon ei hakeuduta. Tällaisen ihmisen kanssa on paljon hankalampi olla suhteessa, kuin ihmisen joka hoitaa itseään ja ongelmiaan ja tiedostaa ne.

Jos ihminen on hoidossa, silloin on tiedossa mikä on ja sitä ehkä osataan hoitaa niin ettei vaikuta elämään kovinkaan vahvasti, kuten vaikkapa lääkkeillä ja terapialla.

Kokemuksen pohjalta pitäisin rajana että henkilö on hyväksynyt ja sitoutunut hoitamaan sairauttaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jouduin ihan hirveeseen karuselliin bipon kanssa joka ei pitänyt tilannettaan juuri minään, onhan se aivan normaalia uhkailla jo aamukahvin äärellä itsemurhalla yms...

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen pohjalta pitäisin rajana että henkilö on hyväksynyt ja sitoutunut hoitamaan sairauttaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jouduin ihan hirveeseen karuselliin bipon kanssa joka ei pitänyt tilannettaan juuri minään, onhan se aivan normaalia uhkailla jo aamukahvin äärellä itsemurhalla yms...

Meillä bipo pilasi perheen sisäiset suhteet

Vaihtelee todella paljon henkilöittäin. Minun exälläni oli bipolaarihäiriö, ja hänellä tautimuoto jossa mielialajaksot saattoivat vaihdella ihan muutaman päivän väleinkin. Saman päivän aikanakin saattoi mennä maniasta syvään masennukseen tai päinvastoin. Välillä oli pidempiä maniajaksoja, masennusjaksot hänellä oli yleensä suht lyhyitä mutta syviä. Lääkitystä ei suostunut käyttämään, koska oli enimmän osan aikaa maniassa ja tunsi olevansa silloin voittamaton, paras, terve, jne. 

Tuon sairauden seurauksiinhan se meidän avioliitto loppui, minun aloitteestani. Maniassa mies joi, petti, oli ärtynyt ja levoton, tuhlasi uhkapeleihin. Sitten sitä samaa tyyppiä joka oli just pettänyt ja loukannut, pitikin lohduttaa ettei se nyt ota omaa henkeään, kun käätyi masennukseen. 

Raskainta oli kuitenkin se, että tajusin etten tunne ollenkaan hänen omaa persoonaansa, jos hänellä edes sellaista oli. Sairauden aiheuttamat kaudet hallitsivat hänen ajatteluaan ja käytöksiään ja jopa maailmankatsomuksiaan (masennuksessa oli harras kristitty, maniassa uskonnoton) niin vahvasti, että oli mahdotonta löytää sitä aitoa häntä alta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelee todella paljon henkilöittäin. Minun exälläni oli bipolaarihäiriö, ja hänellä tautimuoto jossa mielialajaksot saattoivat vaihdella ihan muutaman päivän väleinkin. Saman päivän aikanakin saattoi mennä maniasta syvään masennukseen tai päinvastoin. Välillä oli pidempiä maniajaksoja, masennusjaksot hänellä oli yleensä suht lyhyitä mutta syviä. Lääkitystä ei suostunut käyttämään, koska oli enimmän osan aikaa maniassa ja tunsi olevansa silloin voittamaton, paras, terve, jne. 

Tuon sairauden seurauksiinhan se meidän avioliitto loppui, minun aloitteestani. Maniassa mies joi, petti, oli ärtynyt ja levoton, tuhlasi uhkapeleihin. Sitten sitä samaa tyyppiä joka oli just pettänyt ja loukannut, pitikin lohduttaa ettei se nyt ota omaa henkeään, kun käätyi masennukseen. 

Raskainta oli kuitenkin se, että tajusin etten tunne ollenkaan hänen omaa persoonaansa, jos hänellä edes sellaista oli. Sairauden aiheuttamat kaudet hallitsivat hänen ajatteluaan ja käytöksiään ja jopa maailmankatsomuksiaan (masennuksessa oli harras kristitty, maniassa uskonnoton) niin vahvasti, että oli mahdotonta löytää sitä aitoa häntä alta.

Harmi ettei lääkitystä suostunut hoitamaan