Mitä ajattelisit/tekisit jos huomaisit että ystäväsi salaa sinulta asioita? Tai ei kerro (enää) mitään oikeita kuulumisia?

Itse välttelen joillekin ihmisille hyvien uutisten kertomista siksi, että he ovat harmistuneita/kateellisia eivätkä osaa peittää asiaa. Tulee kiusallinen olo ja sellainen, että minun pitää pienentää itseni hänen kanssaan. Osa tuollaisista verhoaa olonsa kritiikkiin; "aijaa en oo ite koskaan tykännyt Kreikasta/musta miehen pitää olla pitkä/jne". Tai vaihtaa puheenaihetta, vaikka kyseessä on itselle tärkeä asia.

Varmaan yrittäisin ensin parantaa ystävyyttämme, mutta jos muutosta parempaan ei tapahtuisi, ehkä vaan antaisin ystävyyden siirtyä kaveritasolle toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse välttelen joillekin ihmisille hyvien uutisten kertomista siksi, että he ovat harmistuneita/kateellisia eivätkä osaa peittää asiaa. Tulee kiusallinen olo ja sellainen, että minun pitää pienentää itseni hänen kanssaan. Osa tuollaisista verhoaa olonsa kritiikkiin; "aijaa en oo ite koskaan tykännyt Kreikasta/musta miehen pitää olla pitkä/jne". Tai vaihtaa puheenaihetta, vaikka kyseessä on itselle tärkeä asia.

Juu sama motiivi itselläkin. Ja se kun kuulen ystävän kailotusta tuttavistaan kuinka he ovat milloin tehneet mitäkin muka erilaista ja ihmeellistä ja tämä juorutaan minulle vaikken edes tunne ko. ihmisiä. En halua olla samanlaisen arvostelun kohde, siksi pyrin kertomaan mahdollisimman vähän. 

Sitä tässä pohdin että tajuaako tuo ystävä etten kerro asioitani hänelle? Toistaiseksi tuntuu ettei mutta piakkoin alkaa tulla kuvioihin näkyvää muutostakin kuten muutto mitä ei oikein voi olla kertomatta pitemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yrittäisin ensin parantaa ystävyyttämme, mutta jos muutosta parempaan ei tapahtuisi, ehkä vaan antaisin ystävyyden siirtyä kaveritasolle toistaiseksi.

Etkö lähtisi ihmettelemään miksei ystävä kerro asioitaan sinulle? Mitä yrittäisit tehdä ystävyyden parantamiseksi?

Miettisin, miksi ihmeessä pohdin moista, onko ystäväni mielestäni tilivelvollinen tekemisistään. Miksi olen muuttunut pikkusieluiseksi kyttääjäksi?

Arvelisin että se on raskaana

Ajattelisin (ja olen ajatellut) että emme olekaan niin hyviä ystäviä kuin olen luullut. Saattaisin vähän nolostua, sitten lopettaisin kertomasta myös omia oikeita kuulumisiani. Lopulta ystävyys kuihtuisi pois, koska en jaksa ihmissuhdetta jossa ei puhuta avoimesti.

En ole jaksanut pitää yhteyttä, keskittynyt töihin ja harrastuksiin.

Koko kaveri piiri alkoi salailemaan tai eivät vaan puhuneet mistään asioista ja kauttarantain kuulin asioista, mitä vittua sitä tuhlaamaan energiaa jos ei kerran haluta olla kavereita enää.

Yhden ystäväni osalta ainakin:

- en ole maininnut hänelle perheen/suvun sisäisen yrityksen olemassaolosta; liittyy minuun sikäli, että olen sen johdossa. Tämä tieto löytyy googlaamalla nimeni. Jos ystävä on löytänyt tämän tiedon, hän on varmasti ihmetellyt, miksi en ole puhunut asiasta mitään. 

- syy on ainakin se, että vältän joistain aihepiireistä, kuten rahasta ja omaisuudesta, puhumista muille ihmisille. Ne ovat yksityisasioita, enkä toisaalta yksinkertaisesti koe tarvetta puhua mainitusta järjestelystä sen enempää. Kyseessä on käytännössä tässä vaiheessa pöytälaatikkoyritys, joten sillä ei ole toimintaa.

Mieskuvioista sikäli jos sellaisia on en puhu kuin sellaisille joihin voin varmasti luottaa. Luottamukseni on petetty niin monta kertaa. Puhun vain sellaisille, joista tiedän, että he eivät tunne minun ympyröistäni ketään, esimerkiksi maaseudulla asuvalle, toisella alalla työskentelevälle ystävättärelle puhun näistä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin (ja olen ajatellut) että emme olekaan niin hyviä ystäviä kuin olen luullut. Saattaisin vähän nolostua, sitten lopettaisin kertomasta myös omia oikeita kuulumisiani. Lopulta ystävyys kuihtuisi pois, koska en jaksa ihmissuhdetta jossa ei puhuta avoimesti.

Päädyin itse tekemään juuri näin yhdelle ystävälle/kaverille. Tajusin jossain vaiheessa, että ystävä oli itse asiassa aina ollut jotenkin estynyt tai salaileva, ja minä olin se joka jakoi kaikesta enemmän ja avoimemmin. Tuli kiusallinen, epävarma ja vähän loukkaantunutkin olo hänen seurassaan, sillä en pidä siitä että kysymyksiini vastataan kummallisen valikoivasti ja kuin pantaten jotain totuutta. Ei ollut tuon havainnon jälkeen enää aitoa ystävyyden tuntua tämän henkilön kanssa, vaikka ilmeisesti hän olisikin halunnut jatkaa suhdettamme entisellään, mutta minä luovutin ja päätin mennä elämässäni eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Yhden ystäväni osalta ainakin:

- en ole maininnut hänelle perheen/suvun sisäisen yrityksen olemassaolosta; liittyy minuun sikäli, että olen sen johdossa. Tämä tieto löytyy googlaamalla nimeni. Jos ystävä on löytänyt tämän tiedon, hän on varmasti ihmetellyt, miksi en ole puhunut asiasta mitään. 

- syy on ainakin se, että vältän joistain aihepiireistä, kuten rahasta ja omaisuudesta, puhumista muille ihmisille. Ne ovat yksityisasioita, enkä toisaalta yksinkertaisesti koe tarvetta puhua mainitusta järjestelystä sen enempää. Kyseessä on käytännössä tässä vaiheessa pöytälaatikkoyritys, joten sillä ei ole toimintaa.

Mieskuvioista sikäli jos sellaisia on en puhu kuin sellaisille joihin voin varmasti luottaa. Luottamukseni on petetty niin monta kertaa. Puhun vain sellaisille, joista tiedän, että he eivät tunne minun ympyröistäni ketään, esimerkiksi maaseudulla asuvalle, toisella alalla työskentelevälle ystävättärelle puhun näistä.

Mitä helvetin väliä on pöytälaatikkofirmalla jolla ei ole toimintaa..

Minä olen se joka en enää kerro ystävälle mitään tärkeää. Hän on todella utelias ja kateellinen, aina piikittelemässä jostain asiasta, ei osaa koskaan sanoa mitään kivaa.

Oletko ap jo 14 vuotias?

Ei ystäville tarvitse kertoa ihan kaikkea ja eivät he edes halua kuulla kaikkea.

Ystävät eivät ole sitä varten, että heille pitäisi kertoa ihan tasan kaiken, vaan pitää osata hieman suodattaa asioitaan. Ei kenelläkään aikuisella ihmisellä ole edes aikaa jaaritella asioitaan ja koska esimerkiksi pariskunnan keskinäiset asiat ovat vain ainoastaan heidän asioitaan, niin niitä ei todellakaan saa alkaa kälättämään ympäri kyliä!

Voin kuunnella aika paljon ja ne asiat jäävät vain ja ainoastaan minulle, joten olisin todella kiusaantunut, jos joku ystävistäni alkaisi selvittämään minulle vaikka seksi huoliaan miehensä melan lerpahtamisen takia. Ei kiitos, en halua tietää. En myöskään kerro omista asioista kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se joka en enää kerro ystävälle mitään tärkeää. Hän on todella utelias ja kateellinen, aina piikittelemässä jostain asiasta, ei osaa koskaan sanoa mitään kivaa.

Et taida tietää mitä ystävyys tarkoittaa.

En itsekään kerro ihan kaikista asioistani ystävilleni, esim. yksi ystäväni ei tiedä, että minulla on vuosia sitten diagnosoitu MS-tauti, kun taas moni tuttavani tietää. En vain ole jaksanut kertoa eikä siihen nyt ole syytäkään, koska voin hyvin.

Ihmettelisin hieman, jos joku sellainen ystäväni, joka yleensä kertoo asioistaan minulle, ei enää kertoisi. Sellaisen ihmisen kohdalla, kun se ei siis olisi tyypillinen piirre, vaan muutos, tulkitsisin sen ehkä askeleeksi etääntyä ystävyyssuhteestamme. En loukkaantuisi, mutta ihmettelisin ja miettisin kyllä, mistä muutos johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se joka en enää kerro ystävälle mitään tärkeää. Hän on todella utelias ja kateellinen, aina piikittelemässä jostain asiasta, ei osaa koskaan sanoa mitään kivaa.

Et taida tietää mitä ystävyys tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin (ja olen ajatellut) että emme olekaan niin hyviä ystäviä kuin olen luullut. Saattaisin vähän nolostua, sitten lopettaisin kertomasta myös omia oikeita kuulumisiani. Lopulta ystävyys kuihtuisi pois, koska en jaksa ihmissuhdetta jossa ei puhuta avoimesti.

Päädyin itse tekemään juuri näin yhdelle ystävälle/kaverille. Tajusin jossain vaiheessa, että ystävä oli itse asiassa aina ollut jotenkin estynyt tai salaileva, ja minä olin se joka jakoi kaikesta enemmän ja avoimemmin. Tuli kiusallinen, epävarma ja vähän loukkaantunutkin olo hänen seurassaan, sillä en pidä siitä että kysymyksiini vastataan kummallisen valikoivasti ja kuin pantaten jotain totuutta. Ei ollut tuon havainnon jälkeen enää aitoa ystävyyden tuntua tämän henkilön kanssa, vaikka ilmeisesti hän olisikin halunnut jatkaa suhdettamme entisellään, mutta minä luovutin ja päätin mennä elämässäni eteenpäin.

Kysyitkö koskaan tältä toiselta ihmiseltä syytä miksi vastasi valikoivasti? Minulla itselläni loppui juuri ystävyyssuhde toiseen, koska alkoi selvästi vältellä seuraani. Tunnettu ollaan vuosia ja juuri kun aloin luottaa tähän ihmiseen ja ajatuksen tasolla mietin, että ehkä voisinkin olla avoimepi hänen seurassaan, alkoi selkeästi vältellä seuraani. Taustalla minulla on luottamuspula ihmisiin, syrjimistä ja vähättelyä...siksi surettaa tämän nyt kai entisen ystäväni ratkaisu. Jälleen on petetty olo...tietysti en tiedä miksi ystävyys loppui, mutta uskoisin sen olevan syynä, etten heti anna itsestäni kaikkea, syynä menneisyyden pettymykset.

Mä en usko enää ystäväni lojaaliuteen kun kuulen miten hän puhuu muista. Siksi jätän asioitani kertomatta.

Voiko olla läheinen ystävä jos ei kerro elämänsä suurista asioista?

Läheisenä pitämäni ystävä alkoi ahdistua puheenaiheistani. Jos kerroin opiskelusuunnitelmistani tai talonhankintaprojektista, hän sanoi aiheiden ahdistavan, koska ei ollut itse valmis sellaisiin asioihin. Taloasioista sanoi suoraan, ettei halua niistä keskustella. Elämäntilanteeni koostui niistä asioista ja vauva-ajasta. Äitiyttäni hän arvosteli mm sanomalla, että olen ylisuojeleva. Joten eipä itselläni hirveästi puheenaiheita ollut. Kaverin suhtautuminen sai minut vaikenemaan, vaikka ennen jaettiin paljonkin. Valitteli, jossain vaiheessa, kun en kerro elämästäni. Noh, tapahtuihan elämässäni paljonkin, mutta kun ei aiheet kelvanneet.