Kerronko exälle totuuden: teinit eivät halua mennä isänsä luo, kun vaimon pikkulapset ovat siellälapset

Eikö tuon ikäiset osaa kertoa isälle itse, mikä on ongelma?

Joko sinä sanot tai teinit sanovat etteivät jaksa asua pikkulasten kanssa. Jos tuo on fakta ja lasten isä sen haluaa kuulla, luulisi hänen kestävän ja ymmärtävänkin sen. Ikävää kenties, mutta ihan ymmärrettävää, varsinkin jos nuo lapset roikkuvat teineissä jatkuvasti. 

Uusperheet. Jaxuhali.

Ovat hyvin käyttäytyviä lapsia ja isä on umpirakastunut vaimoonsa, eivät halua loukata. Ei ne lasten etäisäsuhteet aina ihan helppoja ja avoimen keskustelun suhteita ole. Luovin äitinä siinä välissä.

ap

Miksi et kertoisi? Mikä valvollisuus sinulla on säästellä ex-miehesi tunteita? Voihan sen viestin pukea kauniiseen kuosiin, mutta fakta on kuitenkin tuo.

Olisiko aika opettaa lapsille asia joka opitaan jo päiväkodissa? Taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa vaikka koko ajan ei olekaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aika opettaa lapsille asia joka opitaan jo päiväkodissa? Taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa vaikka koko ajan ei olekaan kivaa.

Ja kyky sanoa kiitos ei, jos joku asia ei todellakaan kiinnosta!

Lapset on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen, joten miksi sinä säädät tilanteessa? Puhu lasten kanssa tilanne läpi, että heidät pitää ihan itse jo osata puhua isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aika opettaa lapsille asia joka opitaan jo päiväkodissa? Taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa vaikka koko ajan ei olekaan kivaa.

Ja kyky sanoa kiitos ei, jos joku asia ei todellakaan kiinnosta!

Kyllä tuossa iässä jo tosiaan vähän pitäisi sitä vastuuta osata ottaa eikä äidin pitää kädestä kiinni, kun tulee vähänkin ikävä tilanne vastaan.

16-17 v. osaavat asua ilman lapsenvahtiakin. Ovat sen ikäisiä, että lain mukaan voivat muuttaa vaikka omaan asuntoon (jos pystyvät taloudellisesti suoriutumaan).

Ymmärrän heitä, koska olen ollut itsekin 16-17 v. enkä ollut tuolloin mikään pikkulapsifani.

Isä saisi hoitaa suhteet tuon ikäisiin ihan heidän kesken, eikä kuvitella, että sinä määräilet heitä.

Olen todennut, että isiltä, joilla ei oikein ole aikaa kasvaville lapsilleen, voi tulla pienenä yllätyksenä, että jälkikasvu on huomaamatta saavuttanut iän, jossa se iskän huomio ja läsnäolo ei enää kuulu lapsen ykkösprioriteetteihin.

Jos exällesi on käynyt tämä moka, hän toivottavasti älyää ehkäistä tämän erheen suhteessa nykyisiin pikkulapsiinsa.

- Sano sille nyt, että ovat tulleet niin aikuisiksi, että pitää sopia asiat heidän kanssaan - et voi tehdä päätöksiä heidän puolestaan.

Kerro isälle, että lapset osaa jo puhua omasta puolestaan joten puhu heille.

Ap, sinulla on ongelma, ei lapsillasi.

Ongelmasi on se, että olet ylivastuullinen. Kannata vastuuta, joka ei kuulu sinulle. Sinun eksäsi tunteet eivät kuulu sinulle. Riittää, että olet asiallinen ja perusystävällinen. Suojeletko aina muita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Ovat hyvin käyttäytyviä lapsia ja isä on umpirakastunut vaimoonsa, eivät halua loukata. Ei ne lasten etäisäsuhteet aina ihan helppoja ja avoimen keskustelun suhteita ole. Luovin äitinä siinä välissä.

ap

Kiva teinien seurata umpirakastuneen isän suhde-elämää...

Vierailija kirjoitti:

Ovat hyvin käyttäytyviä lapsia ja isä on umpirakastunut vaimoonsa, eivät halua loukata. Ei ne lasten etäisäsuhteet aina ihan helppoja ja avoimen keskustelun suhteita ole. Luovin äitinä siinä välissä.

ap

Sinun ei tarvitse enää luovia siinä välissä. Lapsesi ovat sen verran isoja. Pyydä lasten isää keskustelemaan asiasta lastensa kanssa. Kyllä aikuisen pitäö itse kyetä ottamaan asia puheeksi. Lapsille voi opettaa taas rehellisyyttä, ja että ikävänkin asian voi ja kannattaa usein kertoa, mutta sen asian voi sanoa niin ettei loukkaa turhaan.

Kerro rehellisesti. Isän asia sitten mitä tekee asian suhteen. Totuushan on se, että lapset lähes aina inhoavat näitä uusperhekuvioita. Lasten hyvä elämä loppuu siihen paikkaan, kun vanhemmat eroavat, ellei ole ollut kyse jostain perhehelvetistä väkivaltoineen, alkoholiongelmineen tms. Ja varsinkin vanhemman uusi kumppani ja lapset tämän kanssa ovat lapsille yleensä pelkkä stressitekijä, samoin uudet sisaruspuolet. Näin on kutakuinkin kaikki tuntemani nyt aikuiset eroperheiden lapset sanoneet. Koti ei enää tuntunut kodilta, perhe ei ollut enää perhe, vanhempien uudet kumppanit omassa kodissa tuntuivat vierailta tunkeilijoilta, kotona ei enää voinut olla yhtä vapaasti kuin ennen. Toista vanhempaa oli ikävä. Ja samalta vaikuttaa kun seuraan omien lasten kavereita, joiden vanhemmat ovat eronneet. 

Voisivatko lapset ehdottaa isälle tapaamista kodin ulkopuolella?

Eihän sitä noin rumasti tarvii sanoa. Asiat voi ilmaista nätistikkin.

"Teinit haluaa omaa rauhaa ja rentoutua koulun jälkeen, teillä se on vaikeaa kun pienet lapset ovat niin energisia"

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko lapset ehdottaa isälle tapaamista kodin ulkopuolella?

Kuitenkin isän olisi hyvä tietää, miksi tapaaminen tehtäisiin kodin ulkopuolella. Paras kertoja tälle olisi lapsi itse.

Voi olla ettei se vaimokaan halua vieraita teinejä kotiinsa!!!

Vierailija kirjoitti:

Ovat hyvin käyttäytyviä lapsia ja isä on umpirakastunut vaimoonsa, eivät halua loukata. Ei ne lasten etäisäsuhteet aina ihan helppoja ja avoimen keskustelun suhteita ole. Luovin äitinä siinä välissä.

ap

No, jos 16- ja 17-vuotiaat "eivät halua loukata", niin heidän täytyy sitten kestää niitä pikkulapsia. En kyllä ymmärrä miten aikuinen ihminen voi loukkaantua siitä, että teini sanoo kaipaavansa omaa rauhaa.