Lue keskustelun säännöt.
Te joilla dominoiva vanhempi - miten hän on kontrolloinut sinua täysi-ikäisenä?
02.09.2019 |
En nyt mitään räikeitä psykopaatteja tarkoita, mutta hienovaraisempaa ”vahvaa” vanhempaa, jonka mielestä on vain yksi tapa elää, ja se on hänen tapansa. Keinoina on manipulointi ja syyllistäminen.
Esimerkkejä kaipaan, missä asioissa tätä tapahtuu?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kaikessahan sitä tapahtuu. Joulupaperin väristä lastenlasten kouluvalintaan.
Miten? Millä sanavalinnoilla? Mitä tapahtuu, jos sanot että teet miten tahdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikessahan sitä tapahtuu. Joulupaperin väristä lastenlasten kouluvalintaan.
Miten? Millä sanavalinnoilla? Mitä tapahtuu, jos sanot että teet miten tahdot?
Kaikin mahdollisin tavoin. Jatkuvasti jauhamalla, uhkailemalla, selän takana touhuamalla.
Äitini on 87 vuotias diktaattori, joka ei mielipiteitään säästele. Yhä täysin järjissään ja pitelee hallitsijan kruunuaan yhä tiukasti hyppysissään.
Olin murrosiässä kova haastamaan riitaa, nuorena taas pakenin ulkomaita myöten hänen vaikutustaan ja iän myötä löysin tavan selvitä hänestä. Kävimme raskaimmat taistelut ollessani 45 vuotta ja jolloin avasimme tilannetta kirjoittamalla toisillemme useamman sähköpostiviestin hyvinkin avoimesti. Siitä seurasi pitkä murjotuskausi äitini taholta, mutta sen jälkeen koin olevani irti. Ehkä tärkeimmät sanani hänelle silloin olivat, ja jotka minua vahvistivat oli sanoa hänelle miten toivon hänen rakastavan minua sellaisena kuin olen niin kuin minä rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Hän ei siihen ikinä kommentoinut, mutta minut ne sanat vapautti hänen vaikutuksestaan.
Ap tässä.
Aikuistuvilla lapsillani on siis hallitseva isä. He eivät kestä isäänsä ja yritän tässä selvittää, miksi. Lapset itse eivät osaa selittää, eli painostus on niin hienovaraista ja manipulatiivista.
Juu, molemmilla lapsillani on sama kokemus: heitä ei rakasteta sellaisena kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
Minä en ymmärrä tuollaista ollenkaan, mulla ei ole käynyt mielessäkään että mun mielipiteet ja ajatukset olis jonkun toisen vaikutuksen alaisena noin vahvasti mitä edellä on kuvailtu. Myös aikuinen lapseni on erittäin tietoinen omista mielipiteistään ja pitää niistä kiinni, ja aina välillä otetaan yhteen jos satutaan olla eri mieltä. Sama miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
Minä en ymmärrä tuollaista ollenkaan, mulla ei ole käynyt mielessäkään että mun mielipiteet ja ajatukset olis jonkun toisen vaikutuksen alaisena noin vahvasti mitä edellä on kuvailtu. Myös aikuinen lapseni on erittäin tietoinen omista mielipiteistään ja pitää niistä kiinni, ja aina välillä otetaan yhteen jos satutaan olla eri mieltä. Sama miehen kanssa.
Ei minun lapseni olekaan alistuneet. Toinen vastustaa aggressiivisesti ja toinen passiivis-aggressiivisesti. Kumpikaan ei oikein halua nähdä isäänsä - ei sen takia etteivät osaisi vastustaa, vaan etteivät jaksa. Kuvaavat sen olevan ”jatkuvaa säätöä” ja ”rasittavaa”.
Toisekseen ihminen laitostuu mihin tahansa. Ulkopuoliselle se voi näyttää alistumiselta, mutta Se tapahtuu huomaamattomasti. Avioliittoni loppuaikoina itsekin huomasin, että en enää tee mitään päätöksiä, en edes pieniä, vaikka olen itsekin esimiesasemassa ja tottunut päätöksiä tekemään. Sitä ei vain jaksa, kun joku toinen päättää kuitenkin lopulta, päätti itse mitä tahansa. Eikä sitä koko elämää jaksa käydä valtataistelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
p;
Tämä! Anoppi on melkoinen jyrä. Appiukko taas kiltti ja alistuva. Heidän suhteessaan 100% tehdään niin kuin anoppi sanoo. Joskus appi uskaltautuu sanomaan oman mielipiteensä mutta se jyrätään täysin jos se ei ole samanlainen kuin anopilla. Sen jälkeen appi tyytyy kohauttelemaan olkapäitään ja myöntyy tilanteeseen. Appi on ihana sydämellinen ihminen mutta niin lapatossu.
Ja valitettavasti hänen kaksi lastaan ovat luonteiltaan tulleet appeen. Ihania ihmisiä mutta ihan liian kilttejä. Anoppi pyörittää heitä kuin litran mittaa. Tai no miestäni ei niinkään enää kun minä olen saanut vähän pistettyä kampoihin meidän perhettä koskevissa asioissa.
Ja mitenkö kontrolloi? Jankuttaa, jankuttaa, jankuttaa kunnes joku antaa periksi. Jos joskus ei saa periksi niin tekee silti just kuin hän haluaa. Raskas ihminen kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
p;Tämä! Anoppi on melkoinen jyrä. Appiukko taas kiltti ja alistuva. Heidän suhteessaan 100% tehdään niin kuin anoppi sanoo. Joskus appi uskaltautuu sanomaan oman mielipiteensä mutta se jyrätään täysin jos se ei ole samanlainen kuin anopilla. Sen jälkeen appi tyytyy kohauttelemaan olkapäitään ja myöntyy tilanteeseen. Appi on ihana sydämellinen ihminen mutta niin lapatossu.
Ja valitettavasti hänen kaksi lastaan ovat luonteiltaan tulleet appeen. Ihania ihmisiä mutta ihan liian kilttejä. Anoppi pyörittää heitä kuin litran mittaa. Tai no miestäni ei niinkään enää kun minä olen saanut vähän pistettyä kampoihin meidän perhettä koskevissa asioissa.
Ja mitenkö kontrolloi? Jankuttaa, jankuttaa, jankuttaa kunnes joku antaa periksi. Jos joskus ei saa periksi niin tekee silti just kuin hän haluaa. Raskas ihminen kaikin puolin.
Juu, tuo jankuttaminen....miten joku jaksaakin?
Narskuini keinoja:
- perinnöllä uhkailu (jäät perinnöttä!)
- toisen sisaruksen öastenlasten suosiminen, eli hiitaa/auttaa/ostaa lahjija vain suosikkilapsensa lapsille
- kalliit lahjat vain toiselle lapselle, sisarukselleni ostettu autoja, matkoja, huonekaluja
- syyllistäminen siitä miten HÄNELLE tulee paha mieli jos ei tee niinkuin käskee
- uhkailu välien katkomisella (hurja uhkaus.. suorastaan toivon että toteutuisi)
-kaksoisviestintä-haukkuminen: samasta asiasta sisarusta kehutaan ja palvotaan, minun tehdessäni jonkin asoan samoin haukutaan ja arvostellaa
- väkivallalla uhkailu. Tämä on ikävä kyllä totta ja 70v isäni on käynyt pari kertaa ”päälle”, ei siis mitään nyrkkiä mutta retuuttanut vaatteista ja nostanut seinälle, tai ”kuristanut” vaatteilla (puristanut esim takki kaulani ympärille).
Mulla on joo aivan hirveä isä, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
Minä en ymmärrä tuollaista ollenkaan, mulla ei ole käynyt mielessäkään että mun mielipiteet ja ajatukset olis jonkun toisen vaikutuksen alaisena noin vahvasti mitä edellä on kuvailtu. Myös aikuinen lapseni on erittäin tietoinen omista mielipiteistään ja pitää niistä kiinni, ja aina välillä otetaan yhteen jos satutaan olla eri mieltä. Sama miehen kanssa.
No ne lapset on aivopesty ja koulutettu miellyttämään ja tottelemaan. Ei ole ollenkaan helppoa päästä tuosta irti. Ehdollistaminen aloitettu ihan pikkulapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Aikuistuvilla lapsillani on siis hallitseva isä. He eivät kestä isäänsä ja yritän tässä selvittää, miksi. Lapset itse eivät osaa selittää, eli painostus on niin hienovaraista ja manipulatiivista.
Juu, molemmilla lapsillani on sama kokemus: heitä ei rakasteta sellaisena kuin ovat.
Mun lapseni sanoo aina, että en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Mutta hän on mielestäni laiska, huono keskittymään ja tekemään läksyjä.
Joudun usein paistamaan, pakottamaan ja moittimaan. On lukiossa jo. Käyttää liikaa aikaa netissä ja liian vähän kirjojen parissa. Mua ärsyttää, kun numerot ovat huonoja.
Huonolla yo-todistuksella ei tee mitään. Esim enkun sanakokeesta sai juuri 5. Kirjoittaa ensi keväänä.
Enkö saisi puuttua ja komentaa. (tosin en tiedä, onko johtanut parempiin arvosanoihin) Pitäisikö vaatia saada kysellä sanat en ne koetta.
Joo, parin kuukauden päästä on täysi-ikäinen. Ärsyttää, kun on niin laiska.
Peruskoulun ka oli 7.9. Se olisi ollut varmaan. 6.9, jollen olisi koko ajan ainatauluttanut, kysynyt läksyjä ja vaatinut.
(testien mukaan lievää keskittymkyvyttömyyttä, mutta äly normaali)
En tykkää roolistani ollenkaan. Lapsi on niin erilainen kuin ahkera minä olin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Aikuistuvilla lapsillani on siis hallitseva isä. He eivät kestä isäänsä ja yritän tässä selvittää, miksi. Lapset itse eivät osaa selittää, eli painostus on niin hienovaraista ja manipulatiivista.
Juu, molemmilla lapsillani on sama kokemus: heitä ei rakasteta sellaisena kuin ovat.
Mun lapseni sanoo aina, että en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Mutta hän on mielestäni laiska, huono keskittymään ja tekemään läksyjä.
Joudun usein paistamaan, pakottamaan ja moittimaan. On lukiossa jo. Käyttää liikaa aikaa netissä ja liian vähän kirjojen parissa. Mua ärsyttää, kun numerot ovat huonoja.
Huonolla yo-todistuksella ei tee mitään. Esim enkun sanakokeesta sai juuri 5. Kirjoittaa ensi keväänä.
Enkö saisi puuttua ja komentaa. (tosin en tiedä, onko johtanut parempiin arvosanoihin) Pitäisikö vaatia saada kysellä sanat en ne koetta.
Joo, parin kuukauden päästä on täysi-ikäinen. Ärsyttää, kun on niin laiska.
Peruskoulun ka oli 7.9. Se olisi ollut varmaan. 6.9, jollen olisi koko ajan ainatauluttanut, kysynyt läksyjä ja vaatinut.
(testien mukaan lievää keskittymkyvyttömyyttä, mutta äly normaali)
En tykkää roolistani ollenkaan. Lapsi on niin erilainen kuin ahkera minä olin lapsena.
Lapsesi on oikeassa. Et hyväksy sitä, että hän on erilainen kuin sinä ja että hän on laiska. Haluaisit hänen olevan ahkerampi ja kouluun motivoitunut.
En tiedä, mikä on oikea tapa, mutta yleisesti ottaen pakottamisesta ei ole koskaan koidu mitään hyvää.
Parin kuukauden kuluttua et enää näe Wilmaa, etkä tiedä mistään mitään. Et kokeista, et arvosanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Aikuistuvilla lapsillani on siis hallitseva isä. He eivät kestä isäänsä ja yritän tässä selvittää, miksi. Lapset itse eivät osaa selittää, eli painostus on niin hienovaraista ja manipulatiivista.
Juu, molemmilla lapsillani on sama kokemus: heitä ei rakasteta sellaisena kuin ovat.
Mun lapseni sanoo aina, että en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Mutta hän on mielestäni laiska, huono keskittymään ja tekemään läksyjä.
Joudun usein paistamaan, pakottamaan ja moittimaan. On lukiossa jo. Käyttää liikaa aikaa netissä ja liian vähän kirjojen parissa. Mua ärsyttää, kun numerot ovat huonoja.
Huonolla yo-todistuksella ei tee mitään. Esim enkun sanakokeesta sai juuri 5. Kirjoittaa ensi keväänä.
Enkö saisi puuttua ja komentaa. (tosin en tiedä, onko johtanut parempiin arvosanoihin) Pitäisikö vaatia saada kysellä sanat en ne koetta.
Joo, parin kuukauden päästä on täysi-ikäinen. Ärsyttää, kun on niin laiska.
Peruskoulun ka oli 7.9. Se olisi ollut varmaan. 6.9, jollen olisi koko ajan ainatauluttanut, kysynyt läksyjä ja vaatinut.
(testien mukaan lievää keskittymkyvyttömyyttä, mutta äly normaali)
En tykkää roolistani ollenkaan. Lapsi on niin erilainen kuin ahkera minä olin lapsena.
Lapsesi on oikeassa. Et hyväksy sitä, että hän on erilainen kuin sinä ja että hän on laiska. Haluaisit hänen olevan ahkerampi ja kouluun motivoitunut.
En tiedä, mikä on oikea tapa, mutta yleisesti ottaen pakottamisesta ei ole koskaan koidu mitään hyvää.
Parin kuukauden kuluttua et enää näe Wilmaa, etkä tiedä mistään mitään. Et kokeista, et arvosanoista.
. Lapseni antaa mulle luvat Wilmaan poissaolojen hyväksymisen takia. Tää on jo keskusteltu.
Ja yo-todistus on kaikille julkinen. Kansallisarkistoon voi mennä katsomaan kenen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Aikuistuvilla lapsillani on siis hallitseva isä. He eivät kestä isäänsä ja yritän tässä selvittää, miksi. Lapset itse eivät osaa selittää, eli painostus on niin hienovaraista ja manipulatiivista.
Juu, molemmilla lapsillani on sama kokemus: heitä ei rakasteta sellaisena kuin ovat.
Mun lapseni sanoo aina, että en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Mutta hän on mielestäni laiska, huono keskittymään ja tekemään läksyjä.
Joudun usein paistamaan, pakottamaan ja moittimaan. On lukiossa jo. Käyttää liikaa aikaa netissä ja liian vähän kirjojen parissa. Mua ärsyttää, kun numerot ovat huonoja.
Huonolla yo-todistuksella ei tee mitään. Esim enkun sanakokeesta sai juuri 5. Kirjoittaa ensi keväänä.
Enkö saisi puuttua ja komentaa. (tosin en tiedä, onko johtanut parempiin arvosanoihin) Pitäisikö vaatia saada kysellä sanat en ne koetta.
Joo, parin kuukauden päästä on täysi-ikäinen. Ärsyttää, kun on niin laiska.
Peruskoulun ka oli 7.9. Se olisi ollut varmaan. 6.9, jollen olisi koko ajan ainatauluttanut, kysynyt läksyjä ja vaatinut.
(testien mukaan lievää keskittymkyvyttömyyttä, mutta äly normaali)
En tykkää roolistani ollenkaan. Lapsi on niin erilainen kuin ahkera minä olin lapsena.
Ethän sitten ihmettele, kun lapsesi ei ole myöhemmin mitenkään innostuneesti kanssasi. Tunnen kolme samanlaista vanhempaa. Yhdessä perheessä on kolme lasta 24-28, eikä yksikään heistä ole tullut edes jouluksi kotiin kahteen vuoteen. Toisessa on kaksi lasta 17-20, eikä kumpikaan heistä halua vanhempaansa nähdä, mutta velvollisuudesta näkevät. Kolmannessa on kaksi lasta 18-19, ja heillä sama juttu.
Tunnen kaikki kontrolloivat vanhemmat. Jokainen on ihan täyspäinen ihminen, eli järkevä eikä pahoinpitelevä tms. He kaikki vain ovat besserwissereitä, tietävät miten elämä pitää elää, ja ovat luonteeltaan aika painostavia. Erilaisuuden hyväksyminen loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
Minä en ymmärrä tuollaista ollenkaan, mulla ei ole käynyt mielessäkään että mun mielipiteet ja ajatukset olis jonkun toisen vaikutuksen alaisena noin vahvasti mitä edellä on kuvailtu. Myös aikuinen lapseni on erittäin tietoinen omista mielipiteistään ja pitää niistä kiinni, ja aina välillä otetaan yhteen jos satutaan olla eri mieltä. Sama miehen kanssa.
No ne lapset on aivopesty ja koulutettu miellyttämään ja tottelemaan. Ei ole ollenkaan helppoa päästä tuosta irti. Ehdollistaminen aloitettu ihan pikkulapsesta.
Perheissä, jossa on hallitsevat vanhemmat (joukossa jopa psykopaatteja), on dynamiikka sellainen, että lasten sanalla, mielipiteillä, ajatuksilla ei ole mitään arvoa. Hienovaraisimmin tämä tapahtuu manipuloimalla, mutta usein käytössä on myös väkivaltaa tai sen uhkaa. Häiriintynyt vanhempi on täysin arvaamaton, pelottava ja päästään sairas.
Ei tätä kuviota rikota päätöksellä että "enää en alistu" edes aikuisena.
Tällaisesta perheestä voi vain yrittää päästä eroon tai ainakin mahdollisimman kauas. Manipulointi alkaa heti uudestaan, jos siihen antaa tilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä että miksi näiden "vahvojen" vanhempien lapset on aina sellaisia lapatossuja että alistuvat ja antavat vaikuttaa itseensä? Luulisi geenit olevan siltä vanhemmalta eli myös vahva persoona? Vai onko se toinen vanhempi se lapatossu ja lapset perineet sen häneltä?
Minä en ymmärrä tuollaista ollenkaan, mulla ei ole käynyt mielessäkään että mun mielipiteet ja ajatukset olis jonkun toisen vaikutuksen alaisena noin vahvasti mitä edellä on kuvailtu. Myös aikuinen lapseni on erittäin tietoinen omista mielipiteistään ja pitää niistä kiinni, ja aina välillä otetaan yhteen jos satutaan olla eri mieltä. Sama miehen kanssa.
No ne lapset on aivopesty ja koulutettu miellyttämään ja tottelemaan. Ei ole ollenkaan helppoa päästä tuosta irti. Ehdollistaminen aloitettu ihan pikkulapsesta.
Perheissä, jossa on hallitsevat vanhemmat (joukossa jopa psykopaatteja), on dynamiikka sellainen, että lasten sanalla, mielipiteillä, ajatuksilla ei ole mitään arvoa. Hienovaraisimmin tämä tapahtuu manipuloimalla, mutta usein käytössä on myös väkivaltaa tai sen uhkaa. Häiriintynyt vanhempi on täysin arvaamaton, pelottava ja päästään sairas.
Ei tätä kuviota rikota päätöksellä että "enää en alistu" edes aikuisena.
Tällaisesta perheestä voi vain yrittää päästä eroon tai ainakin mahdollisimman kauas. Manipulointi alkaa heti uudestaan, jos siihen antaa tilaisuuden.
Sitä paitsi häiriintyneessä epätoiminnallisessa perheessä on totuttu manipulointiin ja usein myös vanhempien parisuhde perustuu sille. Lapset oppivat siihen itsekin ja vastineeksi siitä, että yhä antavat manipuloida aikuisena itseään ainakin näennäisesti, saattavat samalla saada esim. huomattavaa taloudellista tai sosiaalista hyötyä.
Narsistiperheissä kasvaa narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni sanoo aina, että en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Mutta hän on mielestäni laiska, huono keskittymään ja tekemään läksyjä.
Joudun usein paistamaan, pakottamaan ja moittimaan. On lukiossa jo. Käyttää liikaa aikaa netissä ja liian vähän kirjojen parissa. Mua ärsyttää, kun numerot ovat huonoja.
Huonolla yo-todistuksella ei tee mitään. Esim enkun sanakokeesta sai juuri 5. Kirjoittaa ensi keväänä.
Enkö saisi puuttua ja komentaa. (tosin en tiedä, onko johtanut parempiin arvosanoihin) Pitäisikö vaatia saada kysellä sanat en ne koetta.
Joo, parin kuukauden päästä on täysi-ikäinen. Ärsyttää, kun on niin laiska.
Peruskoulun ka oli 7.9. Se olisi ollut varmaan. 6.9, jollen olisi koko ajan ainatauluttanut, kysynyt läksyjä ja vaatinut.
(testien mukaan lievää keskittymkyvyttömyyttä, mutta äly normaali)
En tykkää roolistani ollenkaan. Lapsi on niin erilainen kuin ahkera minä olin lapsena.
Lapsesi on oikeassa. Et hyväksy sitä, että hän on erilainen kuin sinä ja että hän on laiska. Haluaisit hänen olevan ahkerampi ja kouluun motivoitunut.
En tiedä, mikä on oikea tapa, mutta yleisesti ottaen pakottamisesta ei ole koskaan koidu mitään hyvää.
Parin kuukauden kuluttua et enää näe Wilmaa, etkä tiedä mistään mitään. Et kokeista, et arvosanoista.
Ymmärrän ekaa kirjoittajaa - minunkin lapseni on lyönyt lukion läskiksi, ja olen valtavan pettynyt. En ole enää pitkään aikaan kysellyt enkä patistellut, kulkekoon omaa tietään ja ymmärtäköön tekemänsä virheet sitten aikanaan kun tie nousee pystyyn jatko-opintoja ja itsenäistä elämää tavoitellessa. Kärsimystä on katsoa tuota sivusta mutta pidän suuni kiinni. Vanhempainillat ja muut vastaavat lukion tapahtumat jätän väliin, kun en kestä istua siellä "normaalien" oppilaiden vanhempien joukossa.
Onko niin, että 18-vuotispäivän jälkeen Wilma lakkaa näkymästä vanhemmille? Mikä helpotus, jos ei enää tarvitse katsoa niitä lintsattujen oppituntien merkintöjä ja miettiä, millä sanankäänteillä ne pitäisi kuitata.
Kaikessahan sitä tapahtuu. Joulupaperin väristä lastenlasten kouluvalintaan.