Kateus täydelliseen kaveriin pilaa ystävyyden
Hävettää edes kirjoittaa tätä tekstiä, mutta tuntuu että on pakko avautua jonnekkin.. olen ihan järkyttävän kateellinen ystävälleni, ja se vaikuttaa jo omaan elämääni. Kaverini on oikeasti ihan täydellinen: kaunis, hoikka, pitkät vaaleat hiukset, isot silmät ja huulet, on hyvä työpaikka, hän on tosi älykäs ja menestynyt, ja kaiken lisäksi ihanin ja kiltein ihminen ja ystävä, ja ihan tajuttoman hauska. Hän on rikkaasta ja mukavasta perheestä, ja asuu ulkomailla ihanassa asunnossa todella mukavan miehensä kanssa, joka oikeasti palvoo tätä kaveriani, eikä ihme. Olemme paljon yhteydessä siitä huolimatta, että hän on asunut pois suomesta jo pari vuotta, ja hän on yksi parhaista ystävistäni.
Ystävyytemme vain tuntuu tuhoavan itsetuntoni, koska hän on niin täydellinen ihminen. Kyse ei ole siitä, etten tietäisi hänen elämänsä negatiivisista puolista/hänen elämänsä olisi täydellistä, vaan hän puhuu avoimesti huolistaan ja huonoista puolistaan ja nauraa mokilleen. Haluaisin vain niin paljon olla kuten hän, että mietin usein sosiaalisissa tilanteissa miten hän tekisi kaiken paremmin. Käydessämme ulkona miehet aina iskevät häntä, jonka tiedän ahdistavan häntä (hän ei ole esim somessa tämän takia), ja silti haluaisin jopa tämän hänen elämästään, kun olen itse tosi tavallisen (ruman) näköinen ja sosiaalisesti kömpelö.
Tuntuu hirveältä miettiä ystävyytemme rikkomista koska hän on ihanin kaveri mitä minulla on. Kokiessani pahan kriisin ja hän lensi saman tien tänne ja auttoi enemmän kuin kukaan täällä asuvista ihmisistä. Tuntuu kuitenkin vaikealta olla hänen kaverinsa oman tylsän elämäni ja huonon itsetuntoni takia, koska vertailen itseäni häneen jatkuvasti. Niin ja olemme 25 ja 30 ikävuoden välillä, joten ihan aikuisia ollaan.
Kommentit (16)
Yritä löytää hänestä jotain vikaa, tai mieti oletko jossain asiassa häntä parempi. Ehkä hän on huono laulamaan tai hänellä on lyhyt kaula?
Vierailija kirjoitti:
Yritä löytää hänestä jotain vikaa, tai mieti oletko jossain asiassa häntä parempi. Ehkä hän on huono laulamaan tai hänellä on lyhyt kaula?
Tietenkään hän ei ole oikeasti täydellinen ja puhuu avoimesti asioista mihin ei ole tyytyväinen, mutta hän on niin ihana ihminen ettei jollain lauluäänellä tai kaulan pituudella ole mitään väliä. Hän myös kehuu paljon muita ja myös minua, ja voi sanoa esim nähdessämme että "näytät upealta, olisipa munkin hiukset noin paksut!" ja hän aidosti näkee ihmiset tosi positiivisesti. Tämä ei kuitenkaan helpota oloani yhtään ja mun on jotenkin vaikeaa nykyään kehua häntä tai olla aidosti 100% onnellinen hänen puolestaan, vaikka hän todellakin ansaitsisi sen.
Kuulostan ihan kamalalta, anteeksi.
Vahvista omaa itsetuntoasi. Lue joku kirja miten saa kohotettua itsetuntoaan. Tai mene psykologille. Se on sun päässäsi. Voi olla joku asia mikä ei edes liity kaveriisi mitenkään.
Ole ilahtunut että sulla on noin hieno kaveri! Se tarkoittaa että olet itsekin hieno ihminen! Joskus kun kateus oikein tulvahtaa voit ihan hyvin sanoa että "äh, pitääkö sun taaski olla noin kaunis, oisit joskus ruma", ja sitten voitte nauraa yhdessä. Hyvät kaverit on yksi elämän parhaita juttuja, olet onnekas.
Eivätkö naiset osaa olla iloisia hyvästä ystävästä ja hänen menestyksestä? En ymmärrä alkuunkaan. Hoitoon.
Olet todellakin onnekas, kun sinulla on hyvä kaveri.
Sille kannattaisi kyllä tehdä jotain, jos vain pystyt jotain sille tekemään?
Kaipaatko jotain lisää omaan elämään, onko oma elämäsi tyydyttävää?
Minulla on yksi ystävä joka kadehtii minua välillä katkerankin oloisena (vaikkei elämäni kokonaisuudessaan ole mitenkään kadehdittavaa tai upeaa), ja se tuntuu tosi inhottavalta, tulee välillä ystävyytemme väliin kun tuntuu, etten voi olla täysin vapaasti vaan joudun ikäänkuin pienentämään itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä löytää hänestä jotain vikaa, tai mieti oletko jossain asiassa häntä parempi. Ehkä hän on huono laulamaan tai hänellä on lyhyt kaula?
Tietenkään hän ei ole oikeasti täydellinen ja puhuu avoimesti asioista mihin ei ole tyytyväinen, mutta hän on niin ihana ihminen ettei jollain lauluäänellä tai kaulan pituudella ole mitään väliä. Hän myös kehuu paljon muita ja myös minua, ja voi sanoa esim nähdessämme että "näytät upealta, olisipa munkin hiukset noin paksut!" ja hän aidosti näkee ihmiset tosi positiivisesti. Tämä ei kuitenkaan helpota oloani yhtään ja mun on jotenkin vaikeaa nykyään kehua häntä tai olla aidosti 100% onnellinen hänen puolestaan, vaikka hän todellakin ansaitsisi sen.
Kuulostan ihan kamalalta, anteeksi.
No mikä sitten helpottaisi oloasi, ellei se, ettei kaverisi ole täydellinen ja että hänessäkin voi olla jotain vikaa?
Et taida olla tyytyväinen omaan elämääsi? Mieti mitä haluat ja toteuta se. Muuta ulkomaille, etsi ihana mies, jne
Ei ole tervettä. Onko tämä naisilla yleistäkin, koska olen monesti lukenut kun joku tilittää kateuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä löytää hänestä jotain vikaa, tai mieti oletko jossain asiassa häntä parempi. Ehkä hän on huono laulamaan tai hänellä on lyhyt kaula?
Tietenkään hän ei ole oikeasti täydellinen ja puhuu avoimesti asioista mihin ei ole tyytyväinen, mutta hän on niin ihana ihminen ettei jollain lauluäänellä tai kaulan pituudella ole mitään väliä. Hän myös kehuu paljon muita ja myös minua, ja voi sanoa esim nähdessämme että "näytät upealta, olisipa munkin hiukset noin paksut!" ja hän aidosti näkee ihmiset tosi positiivisesti. Tämä ei kuitenkaan helpota oloani yhtään ja mun on jotenkin vaikeaa nykyään kehua häntä tai olla aidosti 100% onnellinen hänen puolestaan, vaikka hän todellakin ansaitsisi sen.
Kuulostan ihan kamalalta, anteeksi.
No mikä sitten helpottaisi oloasi, ellei se, ettei kaverisi ole täydellinen ja että hänessäkin voi olla jotain vikaa?
Se helpottaa että pitää omasta elämästään, niin ei tuu kadehdittua muita! Ei sen toisen asiat liity tähän, ongelma on aloittajalla
Ystäväsi on vain peili. Oikeasti kyse on sinusta. Ystäväsi tuo sinut itsesi esiin. Jos kokisit elämäsi olevan sinulle merkityksellistä, ei sinusta joku muu saisi noin vahvoja kateudentunteita irti. Vaikka ystäväsi on poikkeuksellinen, niin oikeastaanhan sinun pitäisi olla poikkeuksellisen iloinen että saat hänenkaltaisia ihmisiä elämääsi. Nyt annat sen varjolla vain oikeutuksen tai ainakin perustelun kateudellesi.
Kysy itseltäsi, että mikä on sinulle merkityksellistä ja uskalla elää niin. Mikä tuo SINULLE hyvän olo,
mitä teet kun ajatuksesi eivät todellakaan harhaile tähän ihmiseen? Mitä olet saavuttanut, tehnyt tai ajatellut niinä kertoina, kun sinulla on ollut vapautunut ja hyvä olo hänen kanssaan ja olet pystynyt suhtautumaan häneen lempeästi ja rakkaudella?
Voisitko ajatella että olette ERILAISIA, arvottamatta hyvää tai huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä löytää hänestä jotain vikaa, tai mieti oletko jossain asiassa häntä parempi. Ehkä hän on huono laulamaan tai hänellä on lyhyt kaula?
Tietenkään hän ei ole oikeasti täydellinen ja puhuu avoimesti asioista mihin ei ole tyytyväinen, mutta hän on niin ihana ihminen ettei jollain lauluäänellä tai kaulan pituudella ole mitään väliä. Hän myös kehuu paljon muita ja myös minua, ja voi sanoa esim nähdessämme että "näytät upealta, olisipa munkin hiukset noin paksut!" ja hän aidosti näkee ihmiset tosi positiivisesti. Tämä ei kuitenkaan helpota oloani yhtään ja mun on jotenkin vaikeaa nykyään kehua häntä tai olla aidosti 100% onnellinen hänen puolestaan, vaikka hän todellakin ansaitsisi sen.
Kuulostan ihan kamalalta, anteeksi.
No mikä sitten helpottaisi oloasi, ellei se, ettei kaverisi ole täydellinen ja että hänessäkin voi olla jotain vikaa?
Ihmeellistä jos itselleen saa tyytyväisen olon tällaisella matalmielisyydellä ja vielä läheistä kohtaan, huhhuh. Haluab ainakin itse ajatella että ystäväni ovat täydellisiä ja silloin kun eivät ole, olen heidän tukenaan ja autan. Myrkylliseltä kuulostaa tuo.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on vain peili. Oikeasti kyse on sinusta. Ystäväsi tuo sinut itsesi esiin. Jos kokisit elämäsi olevan sinulle merkityksellistä, ei sinusta joku muu saisi noin vahvoja kateudentunteita irti. Vaikka ystäväsi on poikkeuksellinen, niin oikeastaanhan sinun pitäisi olla poikkeuksellisen iloinen että saat hänenkaltaisia ihmisiä elämääsi. Nyt annat sen varjolla vain oikeutuksen tai ainakin perustelun kateudellesi.
Kysy itseltäsi, että mikä on sinulle merkityksellistä ja uskalla elää niin. Mikä tuo SINULLE hyvän olo,
mitä teet kun ajatuksesi eivät todellakaan harhaile tähän ihmiseen? Mitä olet saavuttanut, tehnyt tai ajatellut niinä kertoina, kun sinulla on ollut vapautunut ja hyvä olo hänen kanssaan ja olet pystynyt suhtautumaan häneen lempeästi ja rakkaudella?
Ja huom, merkityksellinen ei välttämättä ole onnellinen, helppo tai cool. Maailman harvinaisimman sienen löytäminen voi olla sitä jos se on sinusta merkitysellitä.
Ymmärrän hyvin tunteesi. En tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä.