Lue keskustelun säännöt.
Miksi suuttuessaan "saa" unohtaa normaalit käytöstavat?
26.08.2019 |
Lapsesta asti meidät opetetaan ottamaan muut huomioon, puhumaan asiallisesti ja käyttäytymään sivistyneesti. Jos vaikka lapsi alkaa vihaisena huutaa sisarukselleen tai teini paiskoo ovia niin heti vanhemmat puuttuvat ja käskevät käyttäytyä.
Miksi sitten aikuisena on "hyväksyttävää" huutaa puolisolle, raivota omille lapsille tai riidellä äänekkäästi työkaverin kanssa? Miksei aikuisilta vaadita samanlaista itsehillintää ja vihan tukahduttamista kuin lapsilta? Aikuistenhan pitäisi pystyä siihen helpommin kuin lasten.
Kaikkein erikoisinta on, että aikuinen voi vain sanoa olleensa vihainen ja sillä oikeuttaa käytöksensä, oli se sitten miten hirveää tahansa. Anteeksipyyntöä ja vastuun ottamista ei vaadita, vaan pelkkä "olin vihainen" riittää. Lapselta tuollainen ei ikinä menisi läpi, mutta aikuiselta se jostain syystä hyväksytään.
Miksi näin?
Kommentit (13)
Ei miksi näin, vaan missä näin? Kuka hyväksyy aikuisen raivohuutamisen puolisolle, lapsille tai työkavereille ilman että asia olisi anteeksipyynnön (ja ison korjausliikkeen) arvoinen? En minä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vaihtaa työpaikkaa ja parisuhdetta jos niissä noin toimitaan. Ei huono käytös ole koskaan hyväksyttävää.
Jotkut ottavat oikeudekseen käytöstapojen unohtamisen. Mutta itsehän he siitä kärsivät, kun polttavat siltoja takanaan ja tuhoavat ihmissuhteensa.
Jos miehesi tai joku läheisesti näin tekee, niin se ei tarkoita, että kaikki tekevät. Aikanakaan minä en tunne yhden yhtä aikuista, joka niin tekisi.
Älä hyväksy sellaista käytöstä. Turha se on täällä valittaa, vaan valitat sille, joka niin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n taitaa olla aika vihdoin pistää vastaan tuolle huonolle käytökselle.
Mitä enemmän hiljaa sitä nielet, sitä absurdimmaksi ja lapsellisemmaksi nuo purkaukset yltyvät.
Alkuun voit ihan kokeilla sanoa ääneen, että tuo on loukkaavaa käytöstä ja kenenkään ei sellaista tarvitse työpaikallaan / kotonaan sietää.
Ymmärrän kyllä että äänen korottaminen jne. tuntuu rauhallisen luonteen omaavasta lähtemiseltä mukaan mielenvikaiseen käytökseen, mutta oikein mikään muu tapa ei tuollaisen pahaa oloaan muiden niskaan syytävän kanssa toimi. Optimitilanteessa toki rauhalliset pariutuisivat rauhallisten kanssa, niin elämäkin hymyilee ihan eri tavalla.
Ap, et sä saa. Aikuiselta ei vaadita anteeksipyyntöä kuten lapselta, koska oletetaan, että hän tajuaa itse pyytää anteeksi. Jos ei tajua, menettää kaverinsa. Yksitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on surullisen yleistä. Seurustelin kerran kaikin puolin muutoin sivistyneen ja mukavan miehen kanssa, mutta suuttuessa tämä olikin sitä tyyppiä joka kokee saavansa käyttäytyä miten haluaa. Oli aika vaikea säilyttää oma kunnioitus sellaista ihmistä kohtaan joka kiukuspäissään mm. nimitteli, imitoi minua alentavasti, huusi pää punaisena ja paiskoi tavaroita. Sitten jälkikäteen ihmetteli silmät pyöreinä että miksi olen yhä loukkaantunut kun riita on ohi, eihän suutuksissa sanottuja loukkauksia "lasketa" vaan ne kuuluvat tilanteeseen.
Kyllä nykyisin lapsillekin opetetaan, että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä eikä tunteiden ilmaisua pidä padota. Tuo käsitys siitä, että lapset eivät saisi ilmaista tunteitaan on varmaan peräisin jostain vuodelta koivurisu ja nahkaremmi jolloin lapset vielä tavattiin pelotella hiljaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on surullisen yleistä. Seurustelin kerran kaikin puolin muutoin sivistyneen ja mukavan miehen kanssa, mutta suuttuessa tämä olikin sitä tyyppiä joka kokee saavansa käyttäytyä miten haluaa. Oli aika vaikea säilyttää oma kunnioitus sellaista ihmistä kohtaan joka kiukuspäissään mm. nimitteli, imitoi minua alentavasti, huusi pää punaisena ja paiskoi tavaroita. Sitten jälkikäteen ihmetteli silmät pyöreinä että miksi olen yhä loukkaantunut kun riita on ohi, eihän suutuksissa sanottuja loukkauksia "lasketa" vaan ne kuuluvat tilanteeseen.
Juuri tuota tarkoitan. Mistä tuollaiset ihmiset ovat saaneet päähänsä että suuttuminen oikeuttaisi kohtelemaan toista ihmistä noin?
Oliko tuo eksäsi vielä sitä tyyppiä, että koskaan ei pyytänyt anteeksi tekemisiään?
- ap
Minä olin 20 vuotta naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Muutoin erittäin hyväkäytöksinen, mutta suuttuessaan meni henkilökohtaisuuksiin. Ei osannut riidellä asia-tasolla.
Pistin kampoihin ja huomautin. Vuosien varrella miehen toiminta kyllä muuttui, mutta manipuloivaksi. Hän oppi kätkemään pistot silkkihansikkaisiin ja suuttuminen muuttui syyllistäväksi.
Se, millaisia me olemme, on tärkeämpää kuin miten toimimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on surullisen yleistä. Seurustelin kerran kaikin puolin muutoin sivistyneen ja mukavan miehen kanssa, mutta suuttuessa tämä olikin sitä tyyppiä joka kokee saavansa käyttäytyä miten haluaa. Oli aika vaikea säilyttää oma kunnioitus sellaista ihmistä kohtaan joka kiukuspäissään mm. nimitteli, imitoi minua alentavasti, huusi pää punaisena ja paiskoi tavaroita. Sitten jälkikäteen ihmetteli silmät pyöreinä että miksi olen yhä loukkaantunut kun riita on ohi, eihän suutuksissa sanottuja loukkauksia "lasketa" vaan ne kuuluvat tilanteeseen.
Juuri noin minunkin eksäni ajatteli.
Sitten ihmetteli, kun en halua olla kaveri eron jälkeen.
13
Miten niin saa unohtaa? Eihän se että ne käytöstavat unohtuu tarkoita sitä että ne saisi unohtua. Ei saisi, mutta ei sille mitään voi että unohtuu.
Eikä se aikuiseltakaan ole ok jos ei pyydä anteeksi. Sitä vaan ei ole kukaan vaatimassa samanlailla kuin lapsilta.