Millaista on olla nainen?
Kertokaa omalta kohdaltanne hyvät ja huonot puolet.
Minä aloitan.
Ihanaa kun saa miehen hulluksi kiimasta. Kiva käyttää hameita, korkkareita ja laittaa hiukset kauniisti.
Kuukautiset, vaihdevuodet ja mielialamuutokset on niin syvältä. Samoin huono itsetunto.
Kommentit (57)
Olen vähän höpö. Nytkin makaan sängyssä ja kissa kehrää sylissä. Puhelen kissalle, kuin vauvalle.
Vaikea kuvitella, että joku äijä tekisi tämmöistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni uskoo, että aloitus ja ensimmäinen vastaus ovat naisten kirjoittamia? Mä uskon kyllä, että molemmat ovat u l i m i e h e n käsialaa.
Peukku ylös, jos uskot, peukku alas, jos et usko. Peukuta tätä viestiä, älä avausta.
Olen kyllä nainen ja kirjoitin ensimmäisen vastauksen...
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän höpö. Nytkin makaan sängyssä ja kissa kehrää sylissä. Puhelen kissalle, kuin vauvalle.
Vaikea kuvitella, että joku äijä tekisi tämmöistä.
Kyllä tekee, esim. mun mies (tosin koiralle, meillä ei ole kissaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni uskoo, että aloitus ja ensimmäinen vastaus ovat naisten kirjoittamia? Mä uskon kyllä, että molemmat ovat u l i m i e h e n käsialaa.
Peukku ylös, jos uskot, peukku alas, jos et usko. Peukuta tätä viestiä, älä avausta.
Olen kyllä nainen ja kirjoitin ensimmäisen vastauksen...
Totta kai olet nainen! Mutta miten tuo saat kaiken tekemättä itse paljon mitään käytännössä tapahtuu? Kerro ihan yksityiskohtaisesti, konkreettisin esimerkein, mitä se on.
Naisena korn, että minun ei tarvitse tehdä paljon muuta, kuin olla. Mies joko haluaa minua tai sitten ei. En viettele tai mitään erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Naisena korn, että minun ei tarvitse tehdä paljon muuta, kuin olla. Mies joko haluaa minua tai sitten ei. En viettele tai mitään erityisesti.
Ei tarvitse tehdä paljon muuta kuin olla? Miten koulu, opiskelut, työelämä, kodinhoito jne.? Mitään ei tarvtise tehdä, olet vain?
Hyvä puoli on, että omaan hyvinvointiin saa panostaa. Voi sisustaa kauniisti. Saa näyttää feminiinisen puolensa, mutta toisaalta saa olla myös miehinen. Ei tarvitse aina olla kova ulkokuori. Muulla tavalla elämä on raskasta, jos vaatii itseltään paljon. Perheellistyminen vaatisi uhrauksia.
Uli, miksi sulle ei kelvannut se ketju, jonka avasin ihan varta vasten sua varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni uskoo, että aloitus ja ensimmäinen vastaus ovat naisten kirjoittamia? Mä uskon kyllä, että molemmat ovat u l i m i e h e n käsialaa.
Peukku ylös, jos uskot, peukku alas, jos et usko. Peukuta tätä viestiä, älä avausta.
Olen kyllä nainen ja kirjoitin ensimmäisen vastauksen...
Totta kai olet nainen! Mutta miten tuo saat kaiken tekemättä itse paljon mitään käytännössä tapahtuu? Kerro ihan yksityiskohtaisesti, konkreettisin esimerkein, mitä se on.
Muun muassa vanhemmat ja mies antaa. Jos olisin itse mies luultavasti joutuisin tekemään enemmän itse asioiden eteen. Toki minäkin jotain teen ja käyn kouluja mutta en koe että joudun raatamaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena korn, että minun ei tarvitse tehdä paljon muuta, kuin olla. Mies joko haluaa minua tai sitten ei. En viettele tai mitään erityisesti.
Ei tarvitse tehdä paljon muuta kuin olla? Miten koulu, opiskelut, työelämä, kodinhoito jne.? Mitään ei tarvtise tehdä, olet vain?
Koulut on käyty, opiskelut opiskeltu, käyn osa-aikatöissä, olen hoitanut raha-asiat. Välillä siivoan, välillä käy siivooja.
Mitä sitten? Mieheni mielestä on ok, että olen vain. Molemmat olemme tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän höpö. Nytkin makaan sängyssä ja kissa kehrää sylissä. Puhelen kissalle, kuin vauvalle.
Vaikea kuvitella, että joku äijä tekisi tämmöistä.
Mun mies tekee tuota joka ikinen päivä, jopa useamman kerran päivässä. 188cm/110kg... Ja kyllä mies puheli meidän ihmisvauvoillekin kuin vauvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni uskoo, että aloitus ja ensimmäinen vastaus ovat naisten kirjoittamia? Mä uskon kyllä, että molemmat ovat u l i m i e h e n käsialaa.
Peukku ylös, jos uskot, peukku alas, jos et usko. Peukuta tätä viestiä, älä avausta.
Olen kyllä nainen ja kirjoitin ensimmäisen vastauksen...
Totta kai olet nainen! Mutta miten tuo saat kaiken tekemättä itse paljon mitään käytännössä tapahtuu? Kerro ihan yksityiskohtaisesti, konkreettisin esimerkein, mitä se on.
Muun muassa vanhemmat ja mies antaa. Jos olisin itse mies luultavasti joutuisin tekemään enemmän itse asioiden eteen. Toki minäkin jotain teen ja käyn kouluja mutta en koe että joudun raatamaan tms.
Ei kun tarkoitan nyt paljon yksityiskohtaisemmin. Minkä ikäinen olet, mitä olet tehnyt tähänastisessa elämässäsi ja mitä aiot tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän höpö. Nytkin makaan sängyssä ja kissa kehrää sylissä. Puhelen kissalle, kuin vauvalle.
Vaikea kuvitella, että joku äijä tekisi tämmöistä.Kyllä tekee, esim. mun mies (tosin koiralle, meillä ei ole kissaa).
Ok, sitten eläimille höpöttäminen ei ole mikään naisten juttu. Juttelen usein kissalle, on kodikasta. Kehun ja torun sitä ja kerron omia kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena korn, että minun ei tarvitse tehdä paljon muuta, kuin olla. Mies joko haluaa minua tai sitten ei. En viettele tai mitään erityisesti.
Ei tarvitse tehdä paljon muuta kuin olla? Miten koulu, opiskelut, työelämä, kodinhoito jne.? Mitään ei tarvtise tehdä, olet vain?
Koulut on käyty, opiskelut opiskeltu, käyn osa-aikatöissä, olen hoitanut raha-asiat. Välillä siivoan, välillä käy siivooja.
Mitä sitten? Mieheni mielestä on ok, että olen vain. Molemmat olemme tyytyväisiä.
Ja koulut, opiskelut, työskentelyt onnistuvat vain olemalla? Miten tuo ihan käytännössä on toteutunut ja toteutuu? Miten olet voinut saada koulut ja opiskelut hyväksytysti läpi, miten joku pitää sua töissä, jos et tee mitään?
Tän lukeminen on tuskaa kun stereotypiabimbot kertoo elämästään. Onko täällä naisia joille ei ole tavoiteltavaa olla heikko, tyhmä, lutkahtava, tunne-elämältään epävakaa ja hyödytön?
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän höpö. Nytkin makaan sängyssä ja kissa kehrää sylissä. Puhelen kissalle, kuin vauvalle.
Vaikea kuvitella, että joku äijä tekisi tämmöistä.
Mä teen noin mun pikku puudelille, mutta en tosin ole mikään hormoonibodattu tatskattu kaljupää joka imee olutta sohvalla vaan paksutukkainen pitkäripsinen kiltti mies.
No naisena voin vain olla. Mies, suku tai yhteiskunta ei odota, että tekisin muuta, kuin muutaman lapsen. Olen paljon kotona, en herätä huomiota käytökselläni. Välillä laitan ruokaa, siivoan jos jaksan. Muutaman kerran viikossa hellin miestä makkarissa. Siihenkin mies tekee aloitteen. Yleensä haluan silloin, kun hänkin.
Välillä laittaudun kauniiksi, välillä käyn verkkareissa henkistymässä metsässä.
Tasapainoitan uramieheni maailmaa. Kuuntelen häntä.
Mieheni ja perheeni maailma romahtaisi ilman minua. Joten kai olen tarpeellinen.
Kuinka moni uskoo, että aloitus ja ensimmäinen vastaus ovat naisten kirjoittamia? Mä uskon kyllä, että molemmat ovat u l i m i e h e n käsialaa.
Peukku ylös, jos uskot, peukku alas, jos et usko. Peukuta tätä viestiä, älä avausta.