Miettikää miten monet lapset elää kuvitellen että kiusaaminen loppuu aikuisena
Ja miten monet aikuiset vakuuttelee heille että kyllä se siitä, lapset on lapsia. Aikuiset osaa käyttäytyä. Minua on aina kiusattu ulkonäön takia ja se on vain pahentunut aikuisena. Ja muuttunut paljon "moniulotteisemmaksi", aikuiset keksii useita erilaisia tapoja kiusata. Lapsille pitäisi lopettaa se valehtelu että aikuiset osaisi muka käyttäytyä eivätkä kiusaa
Kommentit (14)
Totta tuokin, mutta toisaalta moni lapsi elää kuvitellen ettei kiusaaminen lopu koskaan, sairastuu psyykkisesti tai jopa riistää oman henkensä. Minulle riitti että pääsin pienestä kyläpahasesta pois ja näin että (vaikka jotkut aikuisetkin osaa olla mulkkuja) on olemassa paikkoja joissa muilla on parempaakin tekemistä kuin kiusata muita ja keskittyä juuri sun elämään. Kaupungissa on ihanaa kun saa olla vaan joku, minä, ihan itsekseni jos siltä tuntuu, eikä niin että kaikki tietää sut ja sun asiasi paremmin kuin sinä itse.
Suurimman osan kohdalla se loppuukin aikuisena, ja kuten edellä sanottiin, itsetunnolla on suuri merkitys.
Joo. Jos aikuisena edelleen kokee että kiusataan joka paikassa, on syytä mennä terapiaan. Voi olla että vaikeista ajoista on jäänyt päälle tulkita sellaisiakin asioita kiusaamiseksi jotka ei ole kiusaamiseksi tarkoitettu. Tai on joku muu ajatusvääristymä. Esim odottaa liikaa ihmisiltä.
Aikuisena pääsee pakoon ikäviä ihmisiä. Lapsena koulussa ei päässyt. Aikuisena voi vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkaa, ihmissuhteita jne. On mahdollisuus ja vapaus valita kenen seurassa on.
Aina tulee vastaan ilkeitä ihmisiä mutta aikuisuudessa on juuri s ehyvä puoli, että pakoon pääsee. Ja hyvä itsetunto tosiana auttaa. Voi viitata kintaalla toisen säälittäville dissaamispyrkimyksille.
Mun yhdeksän vuotta kestänyt kiusaaminen loppui kun siirryin yläasteelta lukioon. Idiootit menivät amikseen enkä nähnyt niitä enää. Aikuisena en ole kokenut kiusaamista työssä tai opiskeluissa.
Ei ...kele lopu kiusaaminen. Tässä on kuusi vuotta tahkottu koulun kanssa. Vanhemmat mahdollistavat kiusaamisen. Siksi meidän muksu vaihtaa koulua. On se vaan niin väärin, että kiusaajat jatkavat. Eikä kyse ole lapsen huonosta itsetunnosta tai poikkeavasta ulkonäöstä.
Hihi.
On jännä tunne kun ensin haavoittuu lapsena koulukiusaamisesta koska ei osaa eikä voi puolustautua eikä suojella itseään, ja sitten aikuisena saa samaa kohtelua suhteessa ja melkein hajoaa palasiksi.
Joo, ei tarvitse mulle tulla kertomaan että joku ongelma on minussakin kun päädyn aina samaan tilanteeseen.
Mulle on sanottu että se joka lyö kantaa lyönnistä vastuun, ja olen sillä kannalla että jos näkee toisen olevan hankalassa paikassa ja sysii toista vielä syvemmälle suonsilmään, niin silloin ongelma ja vastuu ei ole sillä joka sinne suonsilmään päätyy.
Melkoinen luuseri pitää olla jos aikuisena joutuu kiusatuksi.
Ja erottu on jo, eli ei tarvitse siitä kenenkään huolta kantaa.
Mutta kiusatuille lapsille kannattaa kertoa että haavoittuvuutensa paljastamalla saa nopeasti selville toisten ihmisten luotettavuuden.
Voi tulla tosi raskaita kokemuksia epäluotettavien ihmisten kanssa, mutta sitten ne jotka eivät petä ovatkin silkkaa kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena pääsee pakoon ikäviä ihmisiä. Lapsena koulussa ei päässyt. Aikuisena voi vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkaa, ihmissuhteita jne. On mahdollisuus ja vapaus valita kenen seurassa on.
Aina tulee vastaan ilkeitä ihmisiä mutta aikuisuudessa on juuri s ehyvä puoli, että pakoon pääsee. Ja hyvä itsetunto tosiana auttaa. Voi viitata kintaalla toisen säälittäville dissaamispyrkimyksille.
Entä jos kaiken pahan seurauksena on menettänyt myös fyysisenkin terveyden? Mihinkään pakoon täällä ei mitään välttämättä pääse eikä mitään tilalle välttämättä tule.
Onhan täällä niitä "dumpattuja" fyysisesti sairaita ihmisiä, joita kukaan ei käy katsomassa ym. Ties mitä historiaa heilläkin, miksi ovat ajautuneet siihen jamaan missä nykyään ovat, tuskin on aina omaa syytä tai oma valinta. Häpeällistä muiden ihmisten toimintaa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen luuseri pitää olla jos aikuisena joutuu kiusatuksi.
Tässä esimerkki suonsilmään sysijästä.
Osa ihmisistä on tällaisia. Syytä en ymmärrä.
Tiedän itsekin sen tunteen kun vastaan tulee ihminen jota tekis mieli ravistella kun se on niin surkea, että ryhdistäytyisi.
Mutta tiedän myös ahdistuksesta ja masennuksesta ja elämän muista vaikeuksista sen verran että ymmärrän että ravistelu ei aina toimi. Ilmeisesti nämä sysijät eivät tiedä.
Vaikea kuvitella, että esim. yliopiston matematiikan laitoksella kiusattaisiin ketään ulkonäön perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, että esim. yliopiston matematiikan laitoksella kiusattaisiin ketään ulkonäön perusteella
Niin, tuskin ulkonäön perusteella.
Mutta veikkaanpa että yliopisto nykyisellään hyvä esimerkki toimistoduunipaikasta jossa ylhäältä tulevia paineita saatetaan purkaa kollegoihin kaikenlaisin eri tekosyin.
Loppuu kun saa itsetunnon kuntoon. Sellaista ihmistä ei voi kiusata. Ei ole tarttumapintaa. Menee ohi.